lauantai 29. syyskuuta 2018

Tuna-chili-sinihome -lähtö(ruis)lämppärit


Niin piteli viikolla kiirettä ja ympäripyöreitä päiviä, että kovin kummoisia en ehtinyt kokkaamaan. Yhtenä iltana tultiin kotiin jopa "Mäkkärin" kautta. En edes muista, milloin viimeksi... Eilen oli taas pitkä päivä, kotoa lähdön ja sinne paluun välissä oli liki 12 tuntia. Iltapalan tein niistä aineksista, mitä kaapeista löytyi. Pakasteessa oli ruisleipiä, ja muissa kaapeissa muita käyttökelpoisia raaka-aineita. Lopputuloksena tosi hyvät ruislämppärit.




Ruislämppärit 2:lle

2 kokonaista ruispalaa, pohjat ja kannet (tai vakka ja kansi, kuten meillä sanotaan)
voita tai levitettä
1 prk tonnikalaa
2 valkosipulinkynttä (silputtuna)
1 punainen chili (silputtuna)
1/2 dl ketsuppia
suolaa
mustapippuria
150 g  Aurajuustomuruja




Sekoita tonnikalasta, valkosipulista, chilistä, ketsupista, suolasta, pippurista ja 1/3 pussillisesta Auramuruja tahna. Levitä se voideltujen ruisleipien puolikkaille, jotka ovat pellillä leivinpaperin päällä. Lisää loput sinihomejuustot täytteen päälle. Laita leivät 250-asteiseen uuniin 5 minuutiksi. Ota pelti uunista  ja höykytä haarukalla juustopintaa. Laita leivät takaisin uuniin vielä 5 minuutiksi. Nauti. Lorautin valmiiden leipien pinnalle hiukan oliiviöljyä, ja pyöräytin vielä kerran mustapippurimyllystä.





Lisäkkeeksi sopisi mainiosti vihersalaatti. Meiltä sellaista ei enää löytynyt, koska jääkaappi oli syöty mahdollisimman tyhjiin. Reissuun oltiin ja ollaan menossa. Sellaiselle yhdistetylle etätyö/lomamatkalle.




Itse asiassa kirjoitan tätä juttua nyt kännykällä Helsinki-Vantaalla lentojen välissä. Ihan eka kertaa postaan kännykällä. Nähtäväksi jää, mitähän tästäkin tulee. Seuraavan lennon määränpää on siellä, missä sardiinitkin lentävät. Sieltä sitten lisää, jahka kohteeseen päästään.




Sitä odotellessa, hyvältä maistuvat lentokentän muikutkin. Hasta luego!



torstai 27. syyskuuta 2018

Munakoisoherkku ja uunifetaa


Eräänä iltana loihdin ihan vahingossa niin hyvän kasvisherkun, että tahdon jakaa sen kanssanne. Päivä oli taas ollut sellainen, että en ehtinyt, jaksanut, viitsinyt ajella enää kaupan kautta kotiin. Luotin, että kyllä sieltä kaapeista jotain löytyy. Ja löytyihän sieltä. Mikä aarrearkku vihanneslaatikko olikaan. Edelliseltä viikonlopulta oli jäänyt puolikkaat kesäkurpitsa ja munakoiso, samoin kuin kirsikkatomaattien, chilin ja tillin jämät. Hetken pohdinnan jälkeen visioni oli aika kirkas. Kokeilisin tehdä pannulla paistettuja munakoisokiekkoja salsalla, johon upottaisin kaikki muut aarteet. Jääkaapissa oli myös fetapaketti, ja samalla muistin yhden kesän parhaista herkuista, grillifetan. No grilli oli viety jo varastoon, joten päätin kokeilla vähän samalla idealla lämmittää fetaa, mutta tällä kertaa uunissa. Voi mitä herkkua näistä kaikista tulikaan!




Tein ensimmäiseksi salsan makuuntumaan. Siihen tuli seuraavat ainekset:

½ kesäkurpitsaa
½ rasiaa kirsikkatomaatteja (kahta väriä)
1 punainen chili
tilliä
oliiviöljyä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria




Kuutioin kesäkurpitsat ja kirsikkatomaatit tosi pieniksi. Chilin ja tillin silppusin pieneksi silpuksi. Sitten vain kaikki sekaisin. Lorautin sekaan ehkä 1-2 rkl verran oliiviöljyä (en mitannut), sekä pikkuisen balsamicoa (ehkä 1-2 tl). Pyöräytin myllystä suolaa ja pippuria, sillä lailla ”sopivasti”, välillä maistellen.

Uunifeta

Öljyä pikkuvuoka ja laita feta vuokaan.
Levitä päälle oliiviöljyä ja hunajaa (n. 1 rkl), ja levitä ne fetan pinnalle.
Päälle tuoreita yrttejä. (Käytin tähän timjamin loput.)
Uuniin 200 C -asteeseen 15-20 minuutiksi.  


Menossa uuniin...


Paistetut munakoisot

Viipaloi munakoiso. Tähän meni puolikas. (Munakoisot ovat nykyisin miedomman makuiseksi jalostettuja, joten niitä ei välttämättä tarvitse enää itkettää.)
Kuumenna oliiviöljy pannulla.
Lisää 2 valkosipulinkynttä ja muutama oksa timjamia makua antamaan.
Lisää munakoisot ja paista niitä kumminkin puolin niin, että saavat kauniin värin.
Mausta suolalla ja pippurilla.




Annostele munakoisoviipaleet lautaselle tai tarjoiluvadille. Levitä ihanan makuinen salsa munakoisoviipaleiden päälle. Viimeistele vielä lorauksella oliiviöljyä. Lusikoi uunilämmintä fetaa annoksen päälle. Feta oli jälleen kerran aivan uskomattoman ihanaa. Jotenkin jännästi sen maku pehmenee ja aromit jalostuvat uunin kautta pöytään tuotuna.




Tämä herkkusetti oli kyllä niin taivaallisen makuista, että se täytyy nyt ihan tallentaa muistiin tämän blogipostauksen muodossa. Varmasti teen sitä vastakin. Tämä kokonaisuus toimii niin pienessä määrin alkuruokana, kuin suuremmassa määrin pääruokana. Kyllä kasvisruoka(kin) voi tosiaan olla aivan ällistyttävän hyvää!


tiistai 25. syyskuuta 2018

Porkkanaperhonen ja muistojen kakut


Viikonloppu päättyi kakunsyöntiin. Syy oli hyvä, tyttäremme Hevostilanemäntä oli täyttänyt pyöreitä. Ja koska hän myös leipoo mielellään, ja on siinä vieläpä hyvä, odotti meitä tyttären luona taas suussa sulava kakku. Tokihan myös hevostilan kissat ja hevoset ponia myöten saivat taas ansaitun huomionsa, hauskoja ovat. Tämänkertainen kakku olikin sellainen, jonka mukana tein mielessäni nostalgisen aikamatkan tyttäriemme lapsuuteen. Silloin minä leivoin heille syntymäpäiväkakut, ja aika monesti minulta toivottiin perhosen mallista kakkua. Lapset toki osallistuivat etenkin koristelupuoleen. Koristelu tapahtui luovasti, ja tuloksena oli toinen toistaan erikoisempia syötäviä perhosia. Luovuus näyttää edelleen jatkuvan. Tämänkertaisen perhoskakun ohje oli pohjimmiltaan porkkanakakku, mutta tällä kertaa se toteutettiin täytekakkuna.




Tyttäreni luvalla julkaisen tämän herkullisen kakkuohjeen, vaikka kakkua en itse tehnytkään (ainoastaan tyttären). Perusohjeen tähän herkulliseen porkkanakakkuun tytär oli ottanut täältä (Chocochilin Sadepäivän porkkanakakku). Näin ne hyvät ohjeet kiertävät. Hän oli noudattanut alkuperäistä porkkanakakun ohjetta vain sillä muutoksella, että maitona oli kauramaito. Kuorrutusosio koki suuremman muutoksen, koska siitä piti riittää myös täytteeksi.

Kuorrutus ja täyte oli syntynyt näistä aineista:

50 g voita
400 g tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta

Valmis kakku halkaistiin kahdeksi kerrokseksi. Kakku sai kostukkeensa appelsiinimehusta. Vähän vajaa puolet täytteestä meni kakun väliin. Sitten kakun puolitus ja puolikkaiden kääntäminen päinvastaiseen asentoon, kaarevat pinnat vastakkain. Tämänkertaisina koristeina toimivat pehmeät lakritsipalat.
Kuva: Hevostilan emäntä
  


Voin vakuuttaa, että oli mehevää ja hyvää. Kakku ei kauan vanhentunut. Meidän kattaus söi siitä toisen siiven, ja toinen siipi meni seuraavan kattauksen suihin. Nyt kun luen Hevostilan emännän kirjoitusta tuosta samaisesta tapahtumasta, huomaan porkkanakakun lisäkkeiden myötä kuuluvani sekä noitiin että vampyyreihin. Noita olikin minulle tuttu juttu, Lapin noita kun olen. Mutta että vampyyrikin vielä…


maanantai 24. syyskuuta 2018

Paistettua kuhaa, perunalunta ja paahdettuja kasviksia


Viikonlopun kulinaarinen kohokohta oli lauantaipäivän ateria. Kuha oli siihen hetkeen ehdoton valinta. Se oli uinut suoraan kalastajalta pakkaseeni jo jonkin aikaa sitten. Vanttausjärven kuhaa, ihan tästä läheltä. Olin vain odotellut kantarelleja torille saapuvaksi, ja tarkoitus olikin alun perin valmistaa kuhalle kaveriksi kantarellikastiketta. Mutta eihän niitä kaipaamiani herkkuja tänne asti saatu. Tai oli niitä itse asiassa joinain päivinä kuulemma torilla käväissyt, mutta minä en silloin sinne ehtinyt. Ja kun perjantaina olin torille menossa, oli se jo mennyt tältä kaudelta kiinni. Syksy on siis todellakin tullut. Mutta ei hätää, maailma pyörii ilman kantarellikastikettakin. Kuhafileet saivat tällä kertaa seurakseen paahdettuja kasviksia ja perunalunta. Oikeakin lumisadekin taitaa olla enää vain nurkan takana, sen verran koleaksi on sää käynyt.




Tämä ateriakokonaisuus valmistuu aika helposti. Haastavinta on oikeastaan vain kaikkien lajien oikea ajoitus. Aloitin perunoiden keittämisestä. Olin valinnut perunoiksi Rosamundaa niiden jauhoisuuden takia. Mies kyllä hieman ihmetteli, että aionko tehdä punaista perunalunta. Hmmm…. Kysäisin, että monestikos on uuniperunan sisus ollut punainen. Ei tullut enempiä kysymyksiä.  Perunat menivät kiehumaan suolattuun veteen, kuorineen. Näin ne säilyttävät makunsa parhaiten.




Perunoiden kiehuessa valmistelin kasvikset uunikuntoon. Paloitellut porkkanat ja puolitetut (ja siistityt) retiisit laitoin kulhoon, johon lisäsin kunnon lorauksen oliiviöljyä ja toisen hunajaa. Lisäksi suolaa ja mustapippuria ja pyörittelin niitä niin, että kaikki pinnat saivat osansa näistä mausteista. Levitin kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle, ja laitoin ne 225 C- asteiseen uuniin 10 minuutiksi.




10 minuutin kohdalla lisäsin huuhdellut broccolinit, joille myös lorautin päälle oliiviöljyä, sekä maustoin ne suolalla ja pippurilla. Hunajaa en niille laittanut, kun tahtovat muutenkin helpommin kärtsätä. Ja varmasti pelliltä saisivat tarpeeksi hunajan aromia itseensä. Pelti takaisin uuniin vielä 10 minuutiksi.




Perunat olivat jo kypsiä. Annoin niiden hetken kuivahtaa, ennen kuin kuorin ne ja pusersin perunalumeksi. Se käy todella helposti jauhoisista perunoista. Kuorittu peruna vain pusertimen sisään ja purista suoraan lautaselle tai tarjoiluvadille. Päälle pyöräytin hiukan viimeistelysuolaa ja tillisilppua.




Kastikkeeksi tein ihan perus voi-sipulikastikkeen. Tosin minun voikastikkeessani on aina vettä mukana ainakin yhtä paljon kuin voita. Täsmäannos kahdelle valmistui hetkessä. Sulatin 50 g voita kattilassa. Lisäsin yhden suikaloidun sipulin ja pehmittelin sitä voissa. Lisäsin 1 dl vettä sekä suolaa, pippuria ja tillisilppua ja kiehuttelin hetken. Säädin kastikekattilan levyn ykköselle, joten kastike sai jäädä siihen odottamaan muuta ruokaa, pysyen samalla lämpimänä. Suolaa maistettuani lisäsin kastikkeeseen loppusuoralla vielä pikkutilkan vettä, ja kiehautin sen taas kuumaksi.

Kasviksetkin alkoivat olla jo kypsiä. Sammutin uunin, ja jätin kasvikset vielä uuniin. Laitoin myös perunalumiastian uuniin jälkilämmöille. Näin lisukkeet pysyivät kuumana annosteluun saakka. Nyt oli aika paistaa kuhafileet.




Pyöräytin ruodottomat kuhafileet vehnäjauhoissa ja paistoin ne kuumalla pannulla reilussa voissa noin 2 minuuttia per puoli. Minun piti paistaa ne voin ja rypsiöljyn sekoituksessa, mutta rypsiöljypullo jäi kotiin. Tämmöistä se on tämä kahden keittiön välillä sukkuloiminen. Mutta hyvää tuli pelkällä voillakin. Paiston aikana lusikoin voisulaa fileiden päälle. Maustoin kuhat pannussa ollessaan suolalla ja mustapippurilla. Kuhafileille tuli voilla paistettaessa kaunis väri ja ihana, lievästi pähkinäinen pintamaku.




Sitten vain annos kasaan, eli kuhafilee lautaselle. Samoin kasvikset ja perunalumi. Kastikkeen lusikoin suoraan kuhalle ja perunalumelle.  Voi herratun tähden  kun oli hyvää. Aitoja, hyviä makuja. Kuha on hyvä esimerkki raaka-aineesta, mitä ei kannata liikamaustamisella pilata.




Lauantain mökkiateria oli kyllä itse asiassa vähän kuin sunnuntaiateria. Mutta kuinkas kävikään sunnuntaina. Silloin tämä ruokabloggaaja teki oikein ”vimosen päälle” mökkiruokaa, varsinaista pikaruokaa. Ja kehtaan vielä tunnustaa! Olimme lähdössä jo varhain iltapäivällä ajelemaan kohti kotia, koska illempana olimme menossa synttärijuhliin. Siispä puolikas pussi kotimaisia ranskalaisia ja puolikas lenkkimakkara palasina yhdessä vartiksi uuniin, ja tuloksena oli oikein maistuva makkaraherkku. Kylkeen kirsikkatomaattirasian loput ja päälle ketsuppia ja sinappia. Että sellainen sunnuntaiateria tällä kertaa. Näin sain aikaa lukea muutaman luvun kirjasta sen sijaan, että olisin itse valmistanut jotain lähtöevästä. Ja hyvääkin se vielä oli. Tällä tahdon sanoa, että fiiliksen ja tilanteen mukaan kun kokkaa, niin lopputulos on aina hyvä, ja kuhunkin hetkeen sopiva.




Tämä viimeinen kuva oli nyt vähän, että mikä ei kuulu joukkoon. Mutta olkoon se vaikka se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tai piste iin päällä. Tai jotain. Hyvää se ainakin oli, omalla tavallaan.