Tyhjästä nyhjäisty salaatti

Viime viikko oli taas sellainen, että hyvä kun itsensä perässä pysyi. Eräänä päivänä olin suunnitellut tulevani kaupan kautta töistä kotiin, täydennyksiä tarvittiin. Mutta kun tuo ajankohta koitti, olin niin rättipoikki, että pelkkä ajatuskin kauppaan menemisestä väsytti. Niinpä päätin, että hengissä pysytään, vaikka menisin kauppaan vasta seuraavana päivänä. Arvelin hetken hengähdettyäni kehitteleväni jääkaapin vähäisistäkin raaka-aineista jotain kelvollista suuhunpantavaa. Ja ellei niistä mitään syntyisi, niin ainakin pakasteessa pitäisi olla jotain.

Kananmunia oli ainakin. Niinpä pistin munat kiehumaan. Vihanneslaatikoista löytyi pussillinen jääsalaattia. Huuhtelin, linkosin ja revin sen kahdelle lautaselle. Puolikas kurkkuakin oli. Siitä puolet säästin seuraavalle aamulle leipien päälle, ja toisen puolikkaan kuutioin lautasille salaatin päälle. Juustoa löytyi juuri sellainen kannikka, mitä on jo hankala höylätä. Siispä kuutioin sen salaattipedille. Seuraavaksi katse osui työtason kulhossa olevaan isoon ja ainoaan tomaattiin, jonka halkaisin (ja otin kannan pois) ja paloittelin lautasille. Seuraavaksi kaipasin jotain suolaista. Viimeiset leikkelesiivut säästin niinikään seuraavan aamun leiville, mutta ainahan on pelastus nimeltä tonnikala, jota löytyi purkillinen jaettavaksi. Ja siihen päälle halkaistut kananmunat. Nyt alkoi näyttää jo hyvältä. Enää puuttui loppusilaus. Menin takaisin jääkaapille hakemaan kurpitsansiemenöljyä, mutta huomasinkin tulleeni sieltä takaisin sweetchili-kastikepullo kädessäni. Puistelin ensin päätäni, että voihan zombi, mutta sitten ajattelin, että no miksipä ei. Se oli itse asiassa hyvä kohtalon johdatus. Tai ehkäpä vain alitajuntani työskenteli jääkaapilla käydessäni, ja huomasi käskeä käden ottamaan juuri sen pullon. Sitäpä pirskottelin sitten kaiken päälle. Näistä kaikista syntyi salaattiannokset, jotka todellakin maistuivat meille ja antoivat lisää energiaa.

Tästä salaatista ei ollut tarkoitus tehdä blogijuttua. Blogi ei käynyt edes mielessäni. Olin jo pari haarukallista syönyt, kun mies kysäisi ihmeissään, että enkö aio ottaa annoksesta kuvaa. Sanoin, että no en! Mutta sitten ajattelin, että otanpa nyt sitten kuitenkin. Otin yhden ja ainoan kuvan. Sillä mennään nyt sitten tämä blogipostaus. Tulin nimittäin sitten salaatin jälkeen rentoutuneena ajatelleeksi, että ehkä jollakin muullakin on joskus samankaltainen olo, ja voisi kaivata nyhjää tyhjästä –ohjeita vastaavanlaisen tilanteen varalle.

Olen aiemminkin kertonut joitain vinkkejä, miten tähteistä saa jopa herkkuruokaa. Pyrin aina hyödyntämään tähteet huolellisesti. Klikkaamalla tästä pääset katsomaan noita aiempia tähdekokkauksiani.  Sieltä löytyy toisenkinlainen salaatti sekä pyttipannu ja chorizopasta. Toisinaan tyhjästä syntyy jopa semmoista ruokaa, mitä ei ihan tähteiksi tunnista. Se voi näyttää ja maistuakin ihan suunnitellulta. Ja mikä parasta, tähderuoka on edullista, melkeinpä ilmaista.