lauantai 27. maaliskuuta 2021

Currykana

 

Tämä currykana painii sarjassamme arjen parhaat nopeat. Se syntyy niistä aineksista, mitä milloinkin sattuu kotoa löytymään. Ihan oleellista on tietysti kuitenkin se, että broileria löytyy helposti suikaloitavassa muodossa, tai peräti valmiina suikaleina tai paloina. Currya laitan sekaan jauheena tai tahnana, riippuen mitä muuta päätän sillä kertaa mukaan heittää. Nesteeksi käy niin kookosmaito kuin kermakin. Tällä kertaa käytin kermaista currykastiketta, josta syystä päätin lisätä curryn jauheena. En ollut varma tämän kastikkeen voimakkuudesta, joten halusin varmistaa tolkun säilymisen sen currynkin suhteen.

 


 

Currykana

2-3:lle

 

2 rkl oliiviöljyä

300-400 g broilerin isoja suikaleita (tässä makuna sitruuna-valkosipuli)

1 sipuli

1 punainen paprika

2 tl curryjauhetta

1-2 tl inkivääritahnaa

3 dl kermaista currykastiketta

ripaus sokeria

muutama tippa kalakastiketta (oikea määrä selviää maistellen)

tarvittaessa ripaus suolaa

tuoretta korianteria tai persiljaa

 

Ota broilerit huoneenlämpöön puoli tuntia ennen valmistusta. Tarvittaessa suikaloi tai paloittele broilerit. Tykkään jättää suikaleet aika reilun kokoisiksi. Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele ja paloittele paprika.

Kuumenna öljy kattilassa tai kasarissa. Ruskista ja kypsennä broilereita noin 10 minuutin ajan. (Jos käytät maustamatonta broileria, mausta se vaikka suolalla ja pippurilla.) Lisää sipulisilppu ja paprikakuutiot kuullottumaan. Lisää myös curry ja inkivääritahna. Kun mausteetkin ovat heränneet, kaada sekaan currykastike. Lisää ripaus sokeria ja kalakastike. Anna kiehua 4 minuuttia.

 

Tällainen kastike 👍

 

Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa mausteita tai suolaa. Silppua korianteria tai persiljaa, ja lisää silppu valmiiseen ruokaan. Silppuan yrttejä aina aika runsaalla kädellä, esim. tällaiseen ruokaan saan helposti uppoamaan 0,5-1 ruukullista, riippuen ruukun tuuheudesta. Jonnekin ne yrtit aina tuntuvat häviävän, kun vähän sekoittaa. Kannattaa säästää pikkuisen silppua myös lautasannosten koristeluun.

Tarjoa riisin kanssa. Tämän currykanan kanssa sopii mainiosti niin basmati- kuin jasmiiniriisikin, kuin myös ihan tavallinenkin pitkäjyväinen riisi.

 


 

Eipä siitä ole kuin muutama viikko, kun tein hyvin samantapaista currykanaa. Silloin lisäsin curryn tahnana, ja heitin liemeen makua antamaan myös pari kaffirlimetinlehteä. Liemenä oli tuolloin tölkillinen kookosmaitoa. Pannulla paahdettu naanleipä oli hyvä lisä annokselle.

 


 

Nyt kun katselen näitä kuvia, niin huomaan sujauttaneeni sekaan myös parsakaalia. Tähän voi tosiaan heitellä juuri niitä kasviksia, kuin mitä sattuu kotoa löytymään.

 


 

Aah, ihania lämpimiä makuja, jotka lämmittävät niin sielua kuin kroppaa. Curryn ja inkiväärin määrää säätelemällä saat currykanastasi juuri niin stydiä tai mietoa kuin haluat.

 

 

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Gnocchivuoassa broileria ja sieniä

 

Olen aivan ihastunut kypsentämistä vaille valmiisiin gnoccheihin, jotka soveltuvat mainiosti myös uuniruokiin. Uunivuokaan gnocchien seuraksi voi heitellä melkeinpä mitä vain kaapeista sattuu löytymään. Yksinkertaisimmillaan gnocchit, tomaattimurska sopivin maustein (tai valmis pastakastike) ja bufala mozzarella muodostavat tuoreyrttien kera aivan ihanan makukombon. Tällä kertaa kokeilin kuitenkin parittaa gnocchit broilerin kanssa, ja hetken mielijohteesta lisäsin vielä sieniäkin. Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti? No ei sentään. Setti toimi niin hyvin, että kirjaan ohjeen tänne muistiin. Luettelossa olevien tyhjien rivien tarkoitus on erottaa eri vaiheet toisistaan. Tällä tavoin helppoakin helpompi ohje on ehkäpä vieläkin helpompi hahmottaa. Toki myös kuvat puhuvat puolestaan.

 


 

Broileri-sieni-gnocchivuoka

4:lle

 

500 g tomaattimurskaa

3 valkosipulinkynttä

0,5 tl suolaa

0,5 tl sokeria

0,5 tl mustapippuria

1 tl kuivattua oreganoa

1/3 ruukkua basilikaa

 

500 g perunagnoccheja (Rummo)

250 g kirsikkatomaatteja

1/3 ruukkua basilikaa

 

2 rkl oliiviöljyä

300 g broilerin sisäfileepaloja (tai broilerisuikaleita)

suolaa

mustapippuria

1 sipuli

160 g säilöttyjä sieniä (tuoreetkin tietysti käyvät)

 

150 g mozzrellaraastetta

 

225 C 30 min

 

loput 1/3 ruukkua basilikaa koristeluun

 

Ota broilerit huoneenlämpöön puoli tuntia ennen niiden käsittelyä. Voitele vuoka ja kaada siihen tomaattimurska. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet, ja sekoita ne yhdessä mausteiden ja krouvisti revityn tai silputun basilikan kanssa kastikkeeseen. Kaada sekaan gnocchit (joita ei tarvitse esikeittää!).

 


 

Lisää myös huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit, ja toinen kolmannes basilikasilpusta.

 


 

Paista broilerin palat öljyssä, ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Voit toki lisätä myös omia lempimausteitasi. Kuori ja silppua sipuli, ja lisää sipulisilppukin pannulle kuullottumaan. Lisää myös sienet. Minulla oli säilöttyjä sieniä, mutta ihan yhtä hyvin voit käyttää esim. tuoreita, viipaloituja herkkusieniä. Jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Levitä broileri-sipuli-sieniseos vuokaan muiden ainesten päälle.

 


 

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Laita vuoka 30 minuutiksi 225 C -asteisen uunin keskitasolle.

 


 

Koristele valmis ruoka lopuilla basilikan lehdillä.

 


 

Tästä annoksesta riittää neljälle, ja jaoinkin vuoallisen suoraan neljälle lautaselle. Kaksi lautasellista päätyi heti syötäväksi. Loput kaksi lautasta saivat päälleen foliokääreen ja ne pääsivät jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää, jolloin lounas olikin jo lämmittämistä vaille valmis.

 


 

Minulla sattui olemaan villirucolaa, joten ripottelin sitäkin annosten päälle.

 


 

Gnocchi-pallerot ovat kyllä tosi mukavaa syötävää, ja ne muuntuvat moneen. Tein niistä aiemmin suussasulavan vuoan yhdessä tuoremakkaran kanssa. Tästä löydät linkin siihen ohjeeseen.

 

 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Kookoksinen kukkakaalikeitto

 

Tämän keiton valmistus lähti siitä, kun huomasin edelliselle viikolle varaamani kukkakaalin olevan yhä käyttämättä.  Sain inspiraation tehdä siitä keittoa. Valikoin kaapeista muutamia raaka-aineita, joiden arvelin olevan yhteensopivia kukkakaalin kanssa. Maustaminen tapahtui maistelun varassa, ja lopputulokseen olin niin tyytyväinen, että kirjasin heti tuoreeltaan ainesosat muistiin.

 


 

Kookoksinen kukkakaalikeitto

3-4:lle

 

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 kukkakaali

8 dl vettä

1,5-2 kasvisfondinappia

2,5 dl kookoskermaa

mustapippuria

¼ kahvilusikallista chilihiutaleita

 

Koristeeksi:

basilikaa (tai muita yrttejä)

chili-valkosipuliöljyä (tai muuta hyvää öljyä)

 

Kuori ja silppua sipulit. Huuhtele ja pilko kukkakaali. Kuumenna öljy pannussa, ja kuullota siinä sipulit. Lisää kukkakaalit ja anna pannun olla tulilla muutaman minuutin verran, aineksia samalla kevyesti sekoitellen.

Kaada kukkakaali-sipuliseos sellaiseen kattilaan, joka kestää myös sauvalla soseuttamisen. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kasvisfondia ensin yksi napillinen, ja myöhemmin tarvittaessa lisää. Fondien suolapitoisuudet vaihtelevat, joten oma suu kertoo sopivan annostuksen. Muista siis maistella! Anna kiehua, kunnes kukkakaali on pehmeää. En ottanut aikaa, mutta 15 minuuttia ei varmaan ole kovin kaukana totuudesta.

Soseuta sauvasekoittimella (tai yleiskoneella) tasaiseksi ja lisää kookoskerma. Rouhi sekaan mustapippuria myllystä, maistellen pippurinkin määrä selviää. Lisää chilihiutaleet ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Tarkista vielä maku, ja lisää tarvittaessa fondia, tai suolaa, tai muista mausteita.

Kun keiton maku on kaikin puolin kohdillaan, on keitto valmis. Annostelin keiton lautasille, ja vaikka tiesin keiton maistuvan ihanalta, ei näkymä lautasella hivellyt silmääni. Annos näytti kovasti kalpealta.

 


 

Koska pidän tärkeänä myös ruoan ulkonäköä (ensin syödään aina silmillä!), oli annokselle tehtävä jotain. Pikainen kaappien kaivelu, ja heureka (!), löysin tuoretta basilikaa. Silppusin siitä keon annoksen päälle.

 


 

Much better! Mutta jotain vielä puuttui. Vilkaisu öljyhyllyyn, ja aioin ottaa sieltä tryffeliöljyä, mutta käteeni tarttuikin valkosipuli-chili-oliiviöljypullo. Kohtalon sanelema juttu, päättelin.  Aioin varovasti tiputella siitä muutaman tipan keiton pinnalle, mutta hupsista sentään, siitä lorahti suht iso läntti. Ei näyttänyt vieläkään kauniilta. Kokeilin vielä viimeistä oljenkortta, ja vetäisin taiteilijan elkein pikkulusikan päällä öljyläntistä taivutetun pyrstön. Sen tehtyäni oli keittoa kiva katsella.

 


 

No hyväähän se keitto olisi ilman tuota ”pyrstötähteäkin” ollut, mutta mihinpä sitä tavoistaan pääsee. Minulle ruoka maistuu vieläpä paremmalta, kun se myös näyttää hyvältä ja kauniilta. Mieheni on joskus sanonut, että ruoan valmistaminen on minun tapani tehdä taidetta. Olkoon kokkailu siis minun "taiteenlajini". Edesmennyt äitini oli oikeasti hyvin taiteellinen, hän mm. maalasi kauniita tauluja. Josko sitten olen häneltä perinyt sen verran esteettistä silmää ja taiteellisuutta, että saan soppa-annoksen aseteltua silmääni miellyttävällä tavalla 😉