Välipäivinä maistuu sekasalaatti

Jouluna söimme aika maltillisesti, mutta herkkuja on silti ollut monenlaisia. Eilen tulikin mielihalu korvata koko ateria yhdellä kunnon salaatilla. Näin tapahtui, ja salaattipäivä osoittautui oikein hyväksi ideaksi. Salaatin lopullinen laatu kirkastui sen valmistuksen edetessä. Koska tarkoitus oli tehdä kerta-annokset, levittelin raaka-aineet suoraan lautasille. Käytin niitä aineksia, mitä jääkaapista sattui löytymään. Tällainen salaatti per henkilö siitä sitten syntyi.

Välipäivien sekasalaatti

salaattisekoitusta

tomaattia (1 pienehkö per hlö)

(pyöräytä tässä vaiheessa salaattipohjalle sekä tomaateille suolaa ja pippuria)

tonnikalaa (3:lle yhteensä 1 prk)

kylmäsavulohta (3:lle yhteensä 100 g pakkaus)

murustettua fetaa (3:lle yhteensä 1 normaalikokoinen pkt)

keitettyjä kananmunia (1 per hlö)

oliiviöljyä (pinnalle spiraalimaisesti lorauttaen)

Ennen fetaa...

Siinä se oli, ja hyvää tuli. Seuraksi pari siivua patonkia, joka on täällä Espanjassa lähileipomosta haettuna todella hyvää.

Feta ja kananmunatkin nyt salaatissa mukana.

Tuota salaattia ennen olimme käyneet päiväkävelyllä Arroyo de la Mielin tunnelmallisilla kujilla. Kaupunki oli koristautunut jouluun, kuten muutkin lähikaupungit.

Levähdimme hetken kahvikupposten äärellä liki täydessä katukuppilassa, joka suorastaan kylpi auringossa. Sitten taas matka jatkui, ja kohdalle osui myös La Casa de la Cultura ja sen avoimena kutsuva ovi. Oven päällä olevasta kyltistä päättelimme sisällä olevan jouluseimen (belén).

Jouluseimiä täällä on joka kylässä ja kaupungissa, ja niistä löytyy mitä uskomattomampia yksityiskohtia. Tässä seimessä virtasi myös vesiputous, joka jatkui jokena läpi ”seimikylän”.

Kävely jatkui kadunvarren mandariinipuita ihastellen. Ne ovat nyt upeimmillaan.

Kyllähän tuon retken jälkeen salaatti maistuikin hyvältä. Illalla lähdimme vielä uudelle retkelle bussilla mennen tullen Malagaan. Kävimme siellä ihmettelemässä kaupungin uskomattoman hienoja jouluvaloja, joista päähuomion sai ansaitusti Larios-kadun jouluvalot, jotka sykkivät musiikin tahtiin. Feliz Navidad, jne.

Väkeä oli kuin pipoa, kuten meillä päin sanotaan. Malagan iltavalaistut kujat tunnelmallisine bodegoineen olivat oikein mukava iltakävelykohde. Ja piipahdimmehan mekin tietysti eräässä legendaarisessa ravintolassa, jonka nimi kovasti meitä suomalaisia naurattaa.

Felices Fiestas!

Ensalada mixta de la casa viikunoiden aikaan

Eilen olikin sitten täydellinen lepopäivä, heti kun etätyöt oli aamupäivän aikana suoritettu. Sää oli edelleen mitä parhain. Minä en käynyt koko päivänä omaa pihaa kauempana. Oli ihanaa sekä olla vain, että lukea hyvää kirjaa varjon alla. Päikkäritkin otin. Nyt oli tällaiselle päivälle tilaus. Päivän ainoa varsinainen askare oli lounaan teko. Valmistin sekasalaatin talon tapaan. Sen koostumus vaihtelee ihan sen mukaan, mitä raaka-aineita sattuu sinä päivänä kotoa löytymään. Tällä hetkellä täällä Espanjan Andalusiassa on monen muun herkun lisäksi myös viikunat aivan mielettömän ihania. Niitäpä siis ujuttelen mielelläni annoksiin mukaan, kuten nyt tähän eilisen päivän salaattiin.

Ensalada mixta de la casa

(Talon sekasalaatti) 2:lle sisälsi:

½ kurkkua

1 iso mehevä salaattitomaatti

12 eri väristä kirsikkatomaattia

1 vihreä suippopaprika (näitä on aina pakko saada)

1 prk laadukasta tonnikalaa fileepaloina

2 keitettyä (8 minuutin) kananmunaa

6 viipaletta Manchego Oveja -juustoa

2 viikunaa

oliiviöljyä

sitruunamehua

vuorisuolaa (Rock salt)

mustapippuria

Edellä olevasta ohjeesta sekoitetaan kurkusta viikunaan asti kaikki raaka-aineet sekaisin, rennosti ihan omalla tyylillä. Salaatti viimeistellään lorauksella hyvää oliiviöljyä, puserruksella sitruunaa ja ripauksilla suolaa ja pippuria. Nautitaan vastaleivotun patongin tms. kanssa.  (Täällä olemme siitä onnellisessa asemassa, että tien toiselta puolelta saa joka päivä uunituoretta patonkia.)

Päivä kului tosiaan omalla pihalla. Siinä onkin mukavasti silmäniloa, kun sinisävyinen Lyijykukka puskee pensasaidasta oikein valtoimenaan. Täällä näkee vuodenajat parhaiten siitä, mikä kukka milloinkin kukkii, tai mikä hedelmä on milloinkin parhaimmillaan.

Nyt on todellakin viikunoiden (jumalten hedelmän) aika. Allaspihallamme on viikunapuu, joka on kaikkien asukkaiden yhteisessä käytössä, kuten monet muutkin alueen hedelmäpuut. Pihasta löytyy viikunapuun lisäksi ainakin sitruuna-, banaani- rosepippuri- ja avokadopuita. Erilaisia yrttejäkin on myös istutettu asukkaiden iloksi ja hyödyksi.

Ensikosketuksen tuoreisiin viikunoihin saimme kuitenkin jo 1980-luvun lopulla Kreikassa Samoksen saarella. Asuimme silloin hyvin pienessä perhehotellissa, jonka pitäjät halusivat esitellä meille paikallisia asioita. Eräänä aamuna istuimme rauhassa parvekkeellamme, kun perheen poika tuli hakemaan miestäni mukaansa. Poika ei kysynyt, sopiiko vieraan lähteä mukaan. Hän ei myöskään kertonut, minne he olivat menossa. Hän näytti vain kädellään, kreikkaa puhuen, että seuraa minua. Retken aikana selvisi, että retken tarkoitus oli poimia viikunoita. Se oli ilmeisesti miesten hommaa, koskapa minut jätettiin rauhassa parvekkeelle istumaan, ja nousevaa aurinkoa ihailemaan.

Aivan täydellisen kypsiä ja makeita viikunoita!

Nyt kun olemme periaatteessa omavaraisia viikunoidenkin suhteen, piti nämä(kin) viikunat hakea marketista. Se on tässä viikuna-asiassakin niin, että nopeat syövät hitaittenkin viikunat. Jos nukut aamulla pitempään, on kypsimmät viikunat jo korjattu talteen. Mutta semmoinen se on tämä laiskan osa. Lepokin palkitsee. Pidetään se mielessä.