torstai 28. tammikuuta 2021

Melanzane – munakoisoruokien kuningatar

 

Jo pelkästään ajatus tästä jumalaisesta munakoisoruoasta saa veden herahtamaan kielelleni. Melanzanessa on jotain taikaa! Siitä huolimatta se ei kuitenkaan valmistu kuin taikasauvaa heilauttamalla. Melanzanen tekeminen onkin hyvä ajoittaa sellaiseen hetkeen, kun ei ole kiire minnekään. Oikeastaan käytettävissä oleva aika, ja hyvät raaka-aineet ovatkin kaikki mitä tarvitset, itse ohjeesta selviää kuka vain. Hyviin raaka-aineisiin sisältyy ehdottomasti bufala mozzarella. Kerran erehdyin laittamaan tavallista mozzarellaa, kun kaupassa ei ollut saatavilla bufalaa. Se oli virhe. Olihan se tietysti ”ihan ok” niinkin, mutta kyllä bufalaa käyttämällä herkullinen lopputulos korreloi ruoan tekoon käytetyn ajan kanssa, ja lopputulos saa huutamaan hallelujaa. Tämänkertainen melanzane (jossa siis bufalaa) aikaansai suorastaan euforisen olotilan. Sellaisia hetkiähän me näinä aikoina tarvitsemme.

 


 

Ohjeen tähän melanzaneen olen repäissyt aikoinaan jostakin K-ryhmän julkaisusta. Alkuperäisohje näyttää olevan myös K-ruoka.fi -sivustolla, tässä linkki ohjeeseen. Oma versioni eroaa alkuperäisestä mm. juurikin sillä bufala mozzarellalla. Niin, ja parmesaanikäteni on tunnetusti aika antoisa, joten lisäsin parmesaanin määrää tähän alla olevaan omaan ohjeistukseeni.

 

Melanzane

4-6:lle

 

n. 800 g munakoisoa

½ tl suolaa

öljyä tai voita munakoisojen paistamiseen

4 pkt (à 125 g juustoa) bufala mozzarellaa (tässä Pirkka Parhaat)

1,5 dl raastettua parmesaania

½ ruukkua tuoretta basilikaa

 

Tomaattikastike

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

2 tlk (à 400 g) kuorittuja tomaatteja

2 rkl tomaattipyreetä

2 tl sokeria

1 tl balsamiviinietikkaa

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

½ ruukkua tuoreita basilikanlehtiä

 


 

1.

Viipaloi munakoisot pitkittäin noin ½ cm:n viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele niiden pinnalle suolaa. Itketä munakoisoja noin 30 minuuttia.

 


 

2.

Valmistele sillä aikaa tomaattikastike muhimaan. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit pannulla öljyssä. Lisää pannulle säilyketomaatit ja riko niitä pienemmiksi lastalla. Lisää tomaattisose, sokeri, balsamiviinietikka ja mausteet. Revi basilikanlehdet käsin pienemmiksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Keitä tomaattikastiketta 30-40 minuuttia. Voit halutessasi soseuttaa kastikkeen sauvasekoittimella, mutta minusta se on tarpeetonta.

3.

Kuivaa munakoisoviipaleet kevyesti talouspaperilla. Paista munakoisoviipaleet pannulla useammassa erässä voissa tai öljyssä, kunnes ne pehmenevät ja saavat hieman väriä. Viipaloi mozzarellat ohuiksi viipaleiksi.

 


 

4.

Lado munakoisoviipaleita uunivuoan pohjalle (tämän vuoan mitat 23 cm x 31 cm, syvyys 6 cm). Levitä päälle tomaattikastiketta. Asettele tomaattikastikkeen päälle basilikanlehtiä, juustoviipaleita ja 1/3 (eli 0,5 dl) parmesaaniraasteesta. Tee yhteensä kolme kerrosta niin, että päällimmäiseen kerrokseen tulee mozzarellaviipaleita ja loput parmesaaniraasteesta.

 


 


 


 

5.

Paista vuokaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 45 minuuttia. Ripottele melanzanen pinnalle tuoretta basilikaa.

 


 

Meillä tämä melanzane pääsi erään sunnuntaipäivän ateriaksi, ja sellaiseksi se onkin mielestäni aivan omiaan. Koska oli viikonloppu, oli kokkaaminen myös tavallista rennompaa ja mukavampaa. Se tapahtui yhteistuumin miehen kanssa. Hän tosin aina vitsailee, että hänellä ei ole keittiöön mitään asiaa, mutta ei se asia niinkään ole. Jos tulee tilanne, että omat käteni loppuvat kesken, hän auttaa oikein mielellään, kunhan vain annan hyvät ohjeet. Ruoanteko voi olla myös mukava tapa seurustella ja vaihtaa ajatuksia. Yhdessä tehden, ja yhdessä lopputuloksesta nauttien syntyi tämäkin ihana melanzane.

 


 

PS. Apukokki on myös ottanut tavakseen viikonloppukokkausten osalta tarkistaa, haluaako pääkokki kokatessaan jotain ”stimulanssia” (= esim. lasi viiniä). Silläkin saattaa joskus olla iso merkitys ruoan onnistumiseen. Joskus käy kuitenkin niin, ettei hän huomaakaan tarjota tuota stimulanssia. Silloin saatan hihkaista kuuluvasti, että "kylläpäs tulee huonoa (tai jopa suorastaan pa-k-a) ruokaa". Tuon jälkeen lennähtää alta aikayksiön eteeni esim. lasillinen cavaa. Saisinhan sen toki itsekin, mutta en halua toisen tontille astua. Baarimestarin hommat ovat nimittäin toinen hänen nimikkokotihommistaan. Toinen on imurointi. Kukin loistakoon ja vastaanottakoon aplodit omalla tontillaan.

 

 

perjantai 22. tammikuuta 2021

Poromunat

 

Nämä poromunat syntyivät hetken mielijohteesta. Oli lauantai, ja edellisenä iltana olin tehnyt perjantaipizzoja mm. pororouhetäytteellä. Pororouhetta jäi jonkin verran yli, ja jätin pussin jääkaappiin odottelemaan, josko sille löytyisi vielä jotain muutakin käyttöä. Pororouhetta oli juuri sen verran vähän, että siitä ei kovin kummoisia enää tehtäisi, mutta ehkä jotain kuitenkin. Näitä pohtiessani huomasin, että kananmunia oli reilusti, ja siitä se sitten lähti. Lauantain alkupala oli toteutusta vaille valmis.

 


 

Poromunat

3:lle

 

3 kananmunaa

5 rkl pororouhetta

(paistamiseen aavistus voita tai öljyä)

4 rkl hyvää majoneesia (tässä Hellmann’s)

ripaus mustapippuria

salaatinlehtiä

 

Keitä munat koviksi, eli n. 8 minuuttia. Kuori ja halkaise ne, ja pullauta tai koverra keltuaiset munista kippoon. Asettele tyhjät kananmunakupit vadille salaatinlehtien päälle.

 


 

Hienonna keltuaiset haarukalla.

 


 

Paista pororouhe pannulla nopeasti rapeaksi, jolloin sen maku tiivistyy. Sekoita majoneesi ja hieman jäähtynyt pororouhe keltuaisten joukkoon. Säästä lusikallinen pororouhetta koristeluun. Mausta seos ripauksella pippuria.

 


 

Lusikoi täyte pienellä lusikalla valkuaiskuppeihin. Täytettä saa olla aivan kuppi kukkurallaan. Annos tarvitsee vielä värikontrastia. Sen asian hoitaa viimeinen lusikallinen paahdettua pororouhetta kuppien päälle ja salaatinlehdille ripoteltuna.

 


 

Wau! Nämä olivat tosi kivoja suolapaloja. Nautimme ne tosiaan alkuruoaksi, mutta yhtä lailla ne toimivat lisukkeena. Pääruoaksi meillä oli tätä katkarapumössölohta.

 


 

Olipas siinä hyviä mössöjä kerrakseen! Ja muutenkin mukava ruokahetki.

 

 

 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Lämmittävä makkaralinguine

 

Kun päähänpinttymä iskee, niin sitten ei auta kuin toteuttaa se. Näin kävi makkaralinguinen kanssa, johon tuli ihan hillitön himo. Juttu meni näin, että olin tilannut herkkukaupasta aikamoisen laatikollisen ihania herkkuja ja erilaisia pastoja, niiden mukana myös linguinea. Inspiraatiota hakeakseni surffailin netissä hakusanalla linguine, ja törmäsin siellä muutamaankin makkaran ja linguinen yhdistelmään. Eipä hassumpi idea, tuumin. Tämän linkin postaus sai veden herahtamaan kielelleni. Annoksen kuva puolestaan jumiutui takaraivooni. Muhittelin asiaa pari päivää, ja siitä se idea sitten kirkastui. Lähdin kokeilemaan omaa versiotani mausteisten makkaroiden kera, ja ihanaahan siitä tuli.

 


 

Käytin tähän Vottosen Vihellys -artesaanimakkaraa, paloiteltuna. Yhtä hyvin voit valita myös sellaisen mausteisen raakamakkaran, joka on helppo pusertaa siskonmakkaratyylisesti pannulle. Niitä palleroita voi sitten pannulla murtaa kapustalla vielä pienemmiksi, vaikka ihan muruiksi asti. Ihania olivat kyllä nämä makkaranpalatkin, etenkin kun niitä oli tarpeeksi.

 

Makkaralinguine

6:lle

 

500 g linguinea (tai muuta pastaa)

vettä ja suolaa keittämiseen

 

n. 500 g mausteista makkaraa

1 suuri sipuli

1,5 dl aurinkokuivattua kirsikkatomaattia

5 valkosipulinkynttä

3 rkl vehnäjauhoja

5 dl kanalientä

¼ tl chilihiutaleita

3,3 dl kuohukermaa

1,5 tl kuivattua basilikaa

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl kuivattua persiljaa

0,5 tl kuivattua timjamia

¼ tl mustapippuria

(tarvittaessa hiukan suolaa, maista ensin)

pastan keitinvettä

2 dl raastettua parmesaania

tuoretta basilikaa

 

Keitä linguine (tai muu pasta, esim. tagliatelle) pakkauksen ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä. (Litistetyn mallinen linguine nappaa hyvin kastikkeen pintoihinsa, joten se on siksikin hyvä tähän pastaruokaan.) Ennen kuin valutat pastan, muista ottaa kahvimotillinen keitinvettä talteen.

Paloittele tai pursota makkarat. Kuori ja silppua sipuli. Ota aurinkokuivattujen tomaattien öljy talteen, ja leikkaa tomaatit pienemmiksi. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Raasta parmesaani reilulla terällä.

 


 

Kuumenna iso pata ja lorauta sinne tomaattipurkin öljyä. Paista makkarat tuossa maukkaassa öljyssä. Kun ne ovat saaneet kivasti väriä, lisää sipulisilppu (valkosipulit vasta myöhemmin) ja kuullota kunnes sipulit ovat pehmeitä. Lisää pienityt aurinkokuivatut tomaatit ja jatka kuullotusta. Lisää myös valkosipulisilppu ja kuullota vielä pari minuuttia.

 


 

Ripottele vehnäjauhot makkaraseokselle. Anna paistua parin minuutin verran, välillä sekoitellen. Lisää kanaliemi. Sekoita, kunnes neste kiehuu ja jauhot ovat sekoittuneet liemeen. Lisää kerma, yrtit, chilihiutaleet ja mustapippuri. Kun kastike taas kiehuu, pienennä hiukan lämpöä (pitää kuitenkin kiehua koko ajan), ja anna kiehua noin 10 minuuttia. Liemi sakeentuu sopivasti siinä ajassa. Maista, tarvitseeko lisätä suolaa. Makkaroiden suolapitoisuudet vaihtelevat, samoin aurinkokuivattu tomaatti voi yllättää suolaisuudellaan.

Kun kastikkeen maku on kohdillaan, sekoita valutettu pasta ja raastettu parmesaani kastikkeen sekaan. Lisää tarvittaessa keitinlientä, ja käännä levy täysille, kunnes neste imeytyy pastaan. Valmista on. Raasta parmesaania vielä valmiidenkin annosten päälle, ja pyöräytys mustapippurimyllystäkin voi olla paikallaan. Koristele annokset tuoreilla basilikanlehdillä.

 


 

Tämä satsi on niin reilu, että siitä riittää hyvin kuudelle. Pakkasin loput pastasta lounasbokseihin töihin mukaan otettavaksi, ja hyvältä maistui vielä seuraavanakin päivänä. Tässä oli ihanasti upeita makuja, lämpöä, ja hyvää valkosipulisuutta. Chilihiutaleet täydensivät maustemakkaroiden tulisuutta. Chilihiutaleita voit toki laittaa niin paljon kuin sielu sietää. Minä pitäydyn kuitenkin mielelläni sillä tasolla, että chili ei puske liikaa läpi, vaan antaa muidenkin ainesten loistaa.

 


 

Tästäpä tulikin mieleeni eräs toinen makkarapohjainen pasta, joka on takuuvarmasti miehen listalla, jos toiveruokia kyselen. Kyseessä on tomaattinen siskonmakkarapasta, ja se on kyllä aivan tajuttoman hyvää sekin. Tässä linkki siskonmakkarapastaan, jos kiinnostaa kokeilla. Kumpikin näistä makkarapastoista sopii erityisen hyvin juuri tällaisiin talvipäiviin. Tällä hetkellä eteläisessä Suomessa lapioidaan lunta, ja täällä pohjoisessa paukkuu pakkanen. Juuri nyt pakkasta on -20 astetta. Aika vilpoista.