Parsannäpistäjän iltapala

Touhukas lauantaipäivä alkaa olla pulkassa ja huomenna mukavat ruokakekkerit edessä. Jääkaappi täynnä herkkuja, mm. Espanjasta ruokakauppaan saapuneet parsapuntit, joista tarkasti valikoin sunnuntaiaterialle parhaat yksilöt.  Kotiin tultuani käärin ne huolellisesti kylmässä vedessä kasteltuun keittiöpyyhkeeseen ja laitoin nyytin kylmäkaappiin. Siinä parsat pysyisivät huomiseen hyvässä kunnossa. Kiusaus kävi kuitenkin liian suureksi, ja oli ihan pakko raottaa parsanyyttiä ja näpistää neljä parsatankoa iltapalaksi. Ajattelin tutustuttaa parsan poroon. Tulivatkin oikein hyvin juttuun.

Iltapala syntyi nopeasti. Laitoin uunin lämpenemään 225 C asteeseen. Keitin neljän minuutin kananmunat. Taivutin parsat ja katkaisin ne siitä kohti, mistä ne itse halusivat katketa. Kuorin ne aika huolettomasti latvan alapuolelta tyveen päin. Laitoin ne uunipellille ja pirskottelin päälle oliiviöljyä ja sitruunan mehua, sekä pikkuisen suolaa ja mustapippuria. Laitoin parsat uuniin 10 minuutiksi. Ensimmäisen 5 minuutin aikana leikkasin talonpoikaisleivästä kaksi siivua. Hieroin niitä katkaistulla valkosipulinkynnellä ja lorautin päälle oliiviöljyä, ja sitten hieroin niitä valkosipulilla  vielä uudelleen ”kerta kiellon päälle”. Lisäsin leivät uunipellille viimeiseksi  5 minuutiksi. 10 minuutin kohdalla otin uunipellin uunista ja laitoin lautaselle leivät, ja parsat niiden päälle. Loraukset oliiviöljystä ja sitruunasta.  Kananmunan puolikkaat parsojen kaveriksi, kananmunille ripaus sormisuolaa. Sitten villi kokeilu, jossa poro kohtasi parsan. Silppusin viisi kylmäsavuporosiivua ja ripottelin ne vähän sinne tänne. Viimeistelyyn porosilpun päälle vielä hyppyselliset dukkah-mausteseosta, joka antoi mukavan rapsakan rakenteen. Kyytipojaksi lasi Rieslingiä.

Olipas hyvää. Tosi nopea ja maistuva iltapala se olikin. Hollandaisekastike toimisi varmasti hyvänä lisänä, jos kastiketta haluaa. Vaihtoehtoisesti lusikallinen aiolia tai jotain muuta maustettua majoneesia voisi myös olla hyvä lisäys. Meille näpistelijöille tämä toimi oikein hyvin näinkin, emmekä oliiviöljyä ja sitruunan mehua kummempia kastikkeita kaivanneet.  Voisin kuvitella, että tämä näpistysherkku olisi myös hyvä alkuruoka. Parmesaaniakin voisi siihen päälle vielä hunnuksi raastaa. Varmaan olisin raastanutkin, ellei parsan himo olisi iskenyt niin voimalla päälle, että parmesaani ei tullut siinä vaiheessa mieleenikään.

Huomisellekin jäi vielä parsaa, kuten myös paljon muitakin hyviä herkkuja. Hyvää settiä on lupeissa. Kirjoittelen niistä myöhemmin.