Babypinaatin voimalla

Kaupan hyllystä osui silmiini erityisen freesin näköisiä babypinaatteja. Pussin mukaan ne olivat vieläpä kotimaisia. Oli siis ihan pakko ostaa viikonlopuksi pussillinen mökille mukaan. Enköhän siitä jotakin kivaa keksisi. Jos ei sitten muuta, niin ainakin aamiaisleipien täytteeksi joka-aamuisten kurkkuviipaleiden tilalle. Pinaatti on niin ravintorikasta, että se on varsinainen vitamiinipommi. Olen aina kuvitellut tämän voimaruoan sisältävän erityisen paljon rautaa, mutta rautapitoisuus siinä on kuitenkin kuin missä tahansa vihersalaatissa. Sen sijaan pinaatti sisältää huikean määrän vitamiini-, kivennäis- ja hivenaineita. Maultaan babypinaatti on mietoa ja koostumukseltaan juuri sopivan pehmeää, mutta silti napakkaa toimiakseen hyvin salaateissa. Babypinaatti on erittäin helppokäyttöistä. Sitä voi syödä sellaisenaan, kypsentämättä. Toki huuhdeltuna, ja lingottuna.

 

Lauantai-iltana olin oikein tyytyväinen, että jääkaapissa oli babypinaattia. Olimme viettäneet varsinaisen lepopäivän, alkaen pitkistä yöunista. Katsoin kelloa ensimmäisen kerran klo 10.23, enkä meinannut silmiäni uskoa. En muista milloin viimeksi niin pitkään nukutti. Ulkoilemaan mennessä oli jo iltapäivä, mutta mitäpä se haittasi. Ei ollut aikataulua. Ulkoilut tehtiin täysimittaisina kävellen ja myös aurinkoisella pihalla istuskellen ja lukien. Päivän kruunasivat supermukavat yllätysvieraat, joiden kanssa paistateltiin pihalla Tunturikaakaomukillisten ääressä.  Sittenpä olikin jo hyvä nälkä. Ruoaksi oli poronkäristys-valkosipuliperunapaistosta, josta kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani. Se kypsyisi uunissa noin tunnin. Sinä aikana inspiroin jääkaapin sisällöstä alkuruoan pahimpaa nälkää tyydyttämään.

 

 

 

Babypinaattipedille avokadoa ja kylmäsavulohta. Puristus sitruunasta ja lorautus oliiviöljypullosta. Vielä vähän sormisuolaa ja pippuria. Ellei jo uunissa muhivassa pororuoassa olisi ollut kermaa ja juustoa, olisin täydentänyt tämän alkuruoan vielä vaikkapa parmesaanilastuilla. Parmesaania löytyy aina jääkaapistani. Mutta ’enough is enough’. Juustottomanakin alkuruoka oli ihanan herkullista, ja raikasta.

 

Sunnuntaina oli aurinkopäivä uusi. Ihmisten aikaan ylös, ulos ja kävelemään.  Ja sitten jälleen pihalle lukemaan. Keli oli niin suloinen, että päätin kokkaamisen sijasta keskittyä ulkoilmaelämästä nauttimiseen. Vaihdoin sunnuntaimenun lennosta. Olin suunnitellut tekeväni broilerin fileitä erinäisillä lämpimillä lisukkeilla. Päätin skipata ne lisukkeet. Broilereille tekisinkin seuraksi nopean salaatin, loput babypinaatit siinä hyödyntäen.

 

 

Levitin babypinaatit lautasille. Päälle kurkkukuutioita ja erivärisiä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Lisäksi pieni rasia (100 g) salaattijuustokuutioita, jotka olivat aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetussa öljyssä. Öljyn käytin salaatin kastikkeeksi. Broilerin fileisiin otin pintavärin kuumassa pannussa. Ihan pikkuisen suolaa ja pippuria. Fileet olivat persilja-valkosipulimarinoituja, silti lisäaineettomia. En yleensä osta valmiiksi marinoituja broilereita, mutta noista pidän. Raastoin fileiden pinnalle hieman parmesaania. No niin, saatiinhan se viikonlopun juustokiintiökin täyteen! Fileet kypsyivät 200-asteisen uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia. Valelin niitä vielä broilereista valuneella lihasnesteellä. Voi veljekset miten meheviä niistä tuli. Tämän kokonaisuuden jälkeen jaksoimme hyvin ajella vielä viikonlopun päätteeksi kotiinkin.