Gazpacho – ”kesäkeitto” espanjalaisittain

 

Andalusialainen gazpacho on aivan täydellinen helteisen kesäpäivän keitto. Maistuu se kyllä myös vähemmälläkin helteellä. Minulla kävi niin, että muistin tämän keiton vasta, kun täällä pohjoisessa alkoi jo helle hellittää. Etelämmässä näyttää olevan vielä kovinkin lämmintä, joten parasta laittaa hyvä ohje kiertoon.  Siispä, jos haluat hyvää, raikasta ja kevyttä ruokaa ilman hellan tai uunin lämpöä, tässä olisi yksi mainio vaihtoehto.

 

 

Gazpacho valmistuu hetkessä. Sitä varten tarvitsee vain pilkkoa raaka-aineet yleiskoneen kulhoon, ja lisätä nesteet ja suola. Sitten kone käyntiin ja raaka-aineet soseeksi. Voit käyttää vaihtoehtoisesti myös sauvasekoitinta. Laita siinä tapauksessa kaikki raaka-aineet vaikka kannuun, jossa ne voi soseuttaa sauvalla. Siivilöi, jos siltä tuntuu. Mikä parasta, tämän keiton voi tehdä etukäteen jääkaappiin valmiiksi odottamaan otollisinta hetkeä nauttia se. Itse asiassa keiton maku vain paranee, kun maltat odottaa ainakin tunnin verran.

 

 

Gazpacho

2:lle pääruoaksi, 4:lle alkuruoaksi

 

½ kg kypsiä tomaatteja

½ vihreä suippopaprika (tässä 1 padron-paprika)

1 pieni valkosipulinkynsi

½ tuorekurkku tai 1 avomaankurkku

1 siivu ranskanleipää tms. vaaleaa leipää

1 dl hyvää oliiviöljyä

4 rkl viinietikkaa (tässä Vinagre de Jerez)

½ tl hienoa merisuolaa

 

Keiton lisukkeeksi:

 

6 kirsikkatomaattia pieninä paloina

n. 6 cm tuorekurkkua pieninä kuutioina

1 pieni sipuli silputtuna

n. 1 cm x 1 cm leipäkrutonkeja

 

 

Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Poista kannat. Lohko tomaatit pienemmiksi, ja laita lohkot yleiskoneeseen.

 

 

Lisää yleiskoneen kulhoon huuhdeltu ja pilkottu paprika. Espanjassa tähän keittoon käytetään yleisimmin erästä tiettyä vihreää suippopaprikaa (rakastan niitä, ja niitä onkin aina Espanjassa ollessani ostoskorissani), mutta en ole nähnyt niitä täkäläisissä kaupoissa. Tavallinen vihreä paprika on kitkerämmän makuinen, joten se ei ole ihan sama asia. Minä käytin tähän yhden pienen padron-paprikan, toivoen, että se ei satu olemaan juuri se tulinen yksilö, jollaisia kuulemma on yksi kymmenestä. Yleensä padron-paprikat ovat suht makeita, ja makeaksi tämäkin onneksi osoittautui. Jos et satu löytämään vihreitä suippopaprikoita tai padron-paprikoita, korvaisin ne ehkä mieluiten keltaisella paprikalla. Punainen suippopaprika on ehkä vähän liian makea. Jos käytät niitä, lisää keittoon vaikka pari tippaa tabascoa.

Kuori valkosipulinkynsi, ja heitä sekin kulhoon. Pese tai kuori (minä kuorin) ja paloittele kurkku. Lisää kurkunpalat kulhoon. Leikkaa ranskanleivästä reilu viipale, ja poista siitä reunat. Kuutioi, ja lisää kuutiot kulhoon. Kaada sekaan oliiviöljy ja viinietikka ja lisää mausteeksi suolaa. Surauta soseeksi. Maista suolan määrä, ja lisää sitä tarvittaessa.

 

 

Jos haluat sileää keittoa, kaada keitto siivilän läpi astiaan. Avusta puukauhalla, siivilää rikkomatta. Espanjalaisilla on tätä varten ihan oman siivilänsä, taidankin laittaa sen seuraavan reissun ostoslistalle.

 

 

 

Sipuli on yksi yleisesti käytetty ainesosa gazpachossa. Minä en kuitenkaan laita sitä itse keittoon, koska mielestäni koneellisesti soseutettu sipuli tekee maun kitkeräksi. Sen sijaan leikkaan sipulin (tässä tapauksessa pieni punasipuli) käsin silpuksi, jota lusikoin valmiin keiton päälle yhdessä kurkku- ja kirsikkatomaattisilpun kanssa.

Leipäkrutongit tein leikkaamalla kaksi viipaletta ranskanleipää pieniksi kuutioiksi, ja paahtamalla kuutiot kuumalla pannulla pienessä määrässä voita ja oliiviöljyä. Heitin pannulle myös yhden litistetyn valkosipulinkynnen. 

 

 

Asettele lisukkeet joko lajeittain pieniin kippoihin, tai vaihtoehtoisesti isompiin tarjoiluastioihin kukin laji omalle sektorilleen. Laita sitten keitto lisukkeineen tarjolle, ja jokainen voi lusikoida haluamansa setin sattumia keittonsa päälle.

 

 

Tähänpä liittyykin yksi elämäni noloista tilanteista. Niitä riittää. Tämä tapaus tapahtui liki 30 vuotta sitten juurikin siellä Espanjan Andalusiassa. Menimme arvostettuun, kohtalaisen hienoon ravintolaan, missä pöydissä valkoiset liinat jne. Henkilökunta oli erityisen huomaavaista, jos myös arvonsa tuntevaa. Oletetut rouvaihmiset toivotettiin tervetulleeksi saatesanalla ”madam”, niin minutkin. Tilasimme alkuruoaksi gazpachoa, koska olimme kuulleet sitä kehuttavan upeaksi elämykseksi. Sileäksi soseutetut keitot tulivatkin pöytään tuota pikaa, ja aika pikaisesti me myös lusikoimme keitot suihimme. Mietin kyllä mielessäni, että ”tässäkö tää oli”, keitto ei erikoisemmin säväyttänyt. Kun laskin lusikan kädestäni, näin tarjoilijan tulevan taas meitä kohti, tuoden pöytäämme runsaan vadillisen kauniisti aseteltuja keiton lisukkeita. Tajusimme välittömästi töppäyksemme. Tarjoilijan ilme ei värähtänytkään. Hetken pohdinnan jälkeen söimme lisukkeet salaattina. Kyllä hävetti. Ravintolasta poistuessamme kutsuivat kuitenkin edelleen madameksi. Kulman taakse päästyämme räjähdimme nauruun.

 

 

Joka kerta gazpachoa syödessäni muistan edelleen tämän tapahtuman, aivan kuin se olisi tapahtunut eilen. Riittipä siitä gazpachosta iloa pitkäksi aikaa. Tämä minun gazpachoni oli kyllä paljon herkullisempi, lisukkeiden kera nautittuna.

 

 

Yllä oleva ohje on peräisin Espanjan Andalusiasta. Itse asiassa se on juuri se paikka, mistä gazpacho on lähtöisin. Tämä versio on siis aika lähelle aitoa ja alkuperäistä. Toki gazpachostakin on olemassa useita eri versioita, jotka ovat kaikki yhtä oikeita.