Ratatouille – kodikasta ja kevyttäkin vielä

Mikäpä voisi olla sen parempaa ja värikkäämpää sadonkorjuuajan ruokaa, kuin ratatouille. Se on itse asiassa malliesimerkki ruoasta, joka istuu täydellisesti minun keittiöfilosofiaani. Pätsyn keittiössä ei piperretä, vaan ruoka valmistuu turhia kikkailematta. Pääpaino on tuoreissa raaka-aineissa, sesonkien tarjontaa hyödyntäen.  Näiden lisäksi ei tarvita enää muuta kuin hyvää fiilistä ja hieman esteettistä silmää. Ruokahan on nimittäin parhaimmillaan, kun se sekä maistuu hyvältä, että näyttää kauniilta. Ja jos se valmistuu vielä kaikki kerralla yhdessä padassa, niin aina parempi. Mutkattomuus, siitä minä pidän, olipa sitten kyse ruoasta tai ihan mistä vain. Voi miten mukavaa olikaan istahtaa rakkaitten kanssa sunnuntailounaalle tällaisen herkullisen, höyryävän padan ympärille.

Ja miten mahtavilla kotimaisilla kasviksilla meitä nyt hellitäänkään! Vaikka periaatteessa olenkin kesäihminen (joka on sattunut vahingossa syntymään napapiirille!), niin on muissakin vuodenajoissa puolensa. Nautin todellakin tästä sesongista, kun voin valita keittiööni mahdollisimman lähellä kasvaneita raaka-aineita. Oli ihan luxusta alkaa tehdä ruokaa näin ihanasta vadillisesta värikkäitä kasviksia.

Pätsyn ratatouille

(ainakin 6:lle)

tilkka oliiviöljyä

1 suuri tai 2 pientä sipulia

4 valkosipulinkynttä

1,5 munakoisoa

1,5 kesäkurpitsaa

4 paprikaa (eri värejä)

2 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti)
tomaattipyreetä minipurkki tai puolet tuubista (ei pakollinen)

vettä (vähän)

hyppysellinen sokeria

2 rkl balsamicoa

1 kasvisfondi

suolaa

mustapippuria

2 laakerinlehteä

timjamia

Pilko kaikki kasvikset. Sipulit siivutin suikaleiksi, ja valkosipulit sillä lailla ronskilla kädellä isoksi silpuksi. Munakoisot, kesäkurpitsat ja paprikat saavat myös kaikki olla vähän reilumman kokoisia palasia. Esim. kesäkurpitsan leikkasin ensin n. 1 cm vahvuisiksi kiekoiksi, ja kiekot sitten halki poikki neljään osaan. Munakoisot olivat paksumpia, joten niistä leikatut kiekot menivät useampaan osaan. Sitten kun ainekset oli pilkottu, sai kokki sunnuntain kunniaksi ja hyvän lopputuloksen varmistamiseksi kuoharilasillisen eteensä. Näin oli hyvä alkaa fiilistellen lisäillä aineksia pataan ohjeessa olevassa järjestyksessä.

Kuumenna oliiviöljy isossa padassa. Lisää sipulit ja kuullottele hetki. Lisää munakoisot. Mausta ne suolalla ja pippurilla, ja pyörittele padassa, kunnes ovat muuttuneet pinnaltaan tummemmaksi. Lisää kesäkurpitsat ja pyörittele niitäkin hetki kuullotellen. Tavaraa alkaa olla padassa jo aika paljon, mutta ei haittaa. Lisää paprikat ja pyörittele edelleen hetki. Tässä vaiheessa lisäsin vielä vähän suolaa. Ja pippuria hieman reilummin. Lisää tomaatit ja lohko niitä kapustalla pienemmiksi. Tottelevat nätisti. Laske tomaattipurkkeihin noin ¼ tölkillisen verran vettä, ja pyörittele vedellä kaikki purkin reunoihin jääneet tomaattimehutkin pataan mukaan. Lisää tomaattipyreetä, jos haluat vahvempaa tomaatin makua. Lisää sokeri ja hapoksi balsamico. Lisää myös fondi ja laakerinlehdet. Sekoita ja lisää vielä reilusti timjaminoksia. Keittele puolisen tuntia. Tarkista suola ja pippuri. Poista helposti näkyvät timjaminoksat, ne ovat nyt tehtävänsä täyttäneet.

Ratatouillen seuraksi tarjosin riisiä ja persilja-valkosipulimaustettuja Jyväbroilerin fileitä. Broilereihin otin mukavat rusketusraidat grillipannussa, ja laitoin raidalliset fileet sitten 25 minuutiksi 200-asteiseen uuniin. Leipää ei tarvittu, koskapa ne oli nautittu jo alkupaloina sitruunalohen alla.

 

Ratatouille oli ihan täydellistä syyspäivän tarjottavaa. Maku oli mainio, ja värikin natsasi hyvin sekä ulkona että hieman pöydässäkin loistavan ruskan kanssa. Bonuksena siitä jäi hyvä olo, kuten kasvisruoista yleensäkin. Sellaisenaan se on siis varsin kevyttä ja maukasta syötävää. 

Huomaan, että tästä tuleekin nyt trilogia. Eilen julkaisin alkupalat ja nyt pääruoan. Trilogian päätösjakso, eli jälkkärikin on tulossa tuota pikaa, mutta huilaan taas pikkuisen tässä kohti.

 

PS.

Kesällä saimme lahjaksi viiniä näin kauniissa pullossa. Viinin nautittuamme en raskinut laittaa kaunista pulloa kierrätykseen. Etiketin poisto tuotti vain hieman vaikeuksia. Juuri niihin aikoihin osui silmiini Mansikkaheinän kirjoittama blogipostaus, joka sisälsi kauniin salaatin lisäksi myös toimivan ohjeen etiketin poistamiseksi. Kiitos vinkistä! Kyllä voi on aina voita!