Lomakokin helpot ja herkulliset pastat

Aina jossakin vaiheessa Espanjan lomaa tulee hetki, jolloin on ihan pakko saada pastaa. Se on mukavaa vastapainoa kaikille paikallisille herkuille. Tällä lomalla olen tehnyt kaksi kertaa pastaa, ja kummallakin kertaa tein sen sitä kautta, missä aita oli matalin. Se on ihan sallittua. Hyödynsin siis valmispestoja, jotka olivat kylläkin erittäin hyviä pestoja. Ostin kaksi erilaista punapestoa (paikallisissa kaupoissa ei punapestoja juurikaan ole, mutta eräästä saksalaisesta kaupasta niitä löysin), joista toisessa oli aurinkokuivatun tomaatin lisäksi sieniä ja jopa tryffeliä (valmistettu Espanjassa!). Se pesto pääsi ensimmäiseksi kokeiluun, oltuamme täällä reilun viikon ajan.

Pasta syntyi todella helposti. Laitoin pastaveden kiehumaan ja huuhtelin ja puolitin sillä välin pari kourallista kirsikkatomaatteja. Silppusin myös muutaman oksan persiljaa.

Keitin pastan pakkauksen ohjeen mukaan, ja kauhaisin kattilasta kupillisen keitinvettä odottamaan loppusilausta. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä, ja kuullottelin siinä kirsikkatomaatteja hetken verran. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kattilaan purkillisen tuota herkullista pestoa ja lämmitin sen yhdessä tomaattien kanssa. Sekoitin joukkoon valutetun pastan ja pari lorausta pastan keitinvettä. Viimeiseksi heitin sekaan persiljasilpun.

Tässä vaiheessa oli hyvä tarkistaa suola ja pippuri, ja sitten pasta oli valmis annosteltavaksi. Raastoin pinnalle paikallista juustoa. Parmesaani sopii tähän tietysti myös paremmin kuin hyvin.

Tämä pasta oli siis todellakin sellaista ”helpolla hyvää” -lomapastaa. Toki voit tehdä peston myös itse, mutta tällä kertaa tämä valmispesto kelpasi meille erittäin hyvin.

Tein toisen lomapastan eilen, melkein kolme viikkoa täällä oltuamme. Se syntyi tilanteessa, kun olimme lähdössä myöhään iltapäivällä golfia pelaamaan, ja sitä ennen pitäisi syödä jotain. Kaapista löytyi sopivasti pussinpohjallinen tagliatellekeriä, ja se toinen pestopurkki oli vielä käyttämättä. Tämä pesto sisälsi punaista chiliä ja ricottajuustoa. Resepti oli vielä helpompi kuin tuo edellinen. Keitin pastat ja otin keitinvettä talteen. Sekoitin puoli purkillista pestoa valutetun pastan joukkoon. Viimeistelin pastan sekoittamalla keitinvettä pastan joukkoon kattilan poristessa kuumalla levyllä. Pinnalle basilikaa, parmesaania ja mustapippuria, siinä se oli.

Annos oli juuri sopivan kokoinen varhaiseksi lounaaksi, ehkä noin puolikas normiannoksesta. Jaksoimme siten vielä pelatakin. Toki pelin aikana söimme tällaiset paahdetut ja täytetyt eväsleivät (tonnikalaa, cocktailkurkkuja ja manchegoa), jotka puolitin veitsellä kahteen osaan leikaten. Laitoin kummankin puolikkaan omaan kääröönsä, ja siten oli helppo syödä eväsleivät pienemmissä erissä kesken peliä.

Leivät oli tietysti pakattu kylmäkallen kanssa bägeihin, joten ne säilyivät freeseinä koko helteisen kierroksen ajan. Päivä oli mitä sopivin golfille, auringonpaisteen ohella meitä hemmotteli ihanan lämmin tuuli. Tänään olemmekin sitten vain laiskotelleet, toki hyvässä ruoassa olemme tänäänkin pysyneet. Siitä lisää myöhemmin.

Parmigiana di zucchine - hurmaava valkoinen ”lasagne” kesäkurpitsoista

Eräänä päivänä selailin Facebookin uutisvirtaa, kunnes huomioni vei italialaisen ystävättäreni julkaisema kerrassaan nerokkaalta näyttävä resepti. Siinä Benedetta-kokki teki kesäkurpitsoista ikään kuin lasagnea. Homma käytti näppärästi. Tässä linkki alkuperäiseen reseptiin.

Kesäkurpitsakerrosten väliin tuli sellaiset raaka-aineet, että mielikuvituksen siivin melkein jo maistoin hyvän ruoan suussani. Minulla sattui juuri sopivasti olemaan pari kesäkurpitsaa odottelemassa käyttöön pääsyä. Jääkaapista löytyi myös muut tarvittavat raaka-aineet, joten pääsin helposti kokeilemaan omaa versiotani tästä reseptistä. Kuten tavallista, muuntelin ohjetta käytettävissä olevia raaka-aineita vastaavaksi. Lisäsin myös pari makua, joiden arvelin tähän ruokaan sopivan. OMG, siitä tuli niin hyvää, että hoin hurmioituneena tuon kirjainyhdistelmän sanoja mielessäni aina niin kauan, kunnes lautanen oli tyhjä. Kirjaan tähän ohjeen siten, miten minä sen valmistin.

Parmigiana bianca di kesäkurpitsa

2-3 kesäkurpitsaa (riippuu koosta)

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

parmesaania

200 g vuohenjuustoa

korppujauhoja (tein patongin lopusta)

3 valkosipulinkynttä

160 g kinkkua

5 dl béchamelkastiketta

Pese ja viipaloi kesäkurpitsat sen mallisiksi viipaleiksi, mitkä parhaiten soveltuvat käyttämääsi uunivuokaan. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kesäkurpitsat suolalla ja pippurilla, ja pirskottele niille oliiviöljyä. Laita pelti 190 C -asteiseen uuniin 15 minuutiksi.

Paloittele tai murra vuohenjuusto pienehköiksi paloiksi (kts. kuva alla). Benedetta-kokki käytti mozzarellaa, mutta minä käytin vuohenjuustoa, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan. Tämä saattoi muutenkin olla hieman enemmän minun makuuni tässä yhteydessä. Kuutioi myös kinkku.

Lomakeittiömme kaapista puuttui korppujauhot, sen sijaan löysin sieltä edellisen päivän patongin jämän. Päätin kokeilla, saisinko tehtyä siitä korppujauhojen korviketta. Viipaloin patongin ja paahdoin viipaleita 150 C -asteisessa uunissa n. 15 minuutin ajan. Yritin ensin leikata veitsellä rapeita patonkiviipaleita rouheeksi, ja olisihan se onnistunutkin, mutta siitä operaatiosta sinkoili muruja ihan liikaa sinne tänne. Niinpä keksin laittaa korppuuntuneet patongit vahvaan muovipussiin, ja nuijin pussissa olevat korput murusiksi. Koska halusin annokseen hiukkasen särmää ja purutuntumaa, jätin murut tarkoituksella hyvin karkeaksi. Sekoitin murskatut valkosipulinkynnet korppujauhojen sekaan.

Voit halutessasi tehdä béchamelkastikkeen itse, mutta minä käytin valmista kastiketta. Lomakeittiössä ei huhkita keittiössä, vaan oikaistaan tarpeen tullen, kuitenkin mausta tinkimättä.  Sitten olikin esivalmistelut tehty, ja seuraava vaihe oli ainesten ladonta voideltuun vuokaan.

Levitä pohjimmaiseksi kastiketta sen verran, että vuoan pohja juuri ja juuri peittyy. Raasta pinnalle parmesaania. Minä en tosiaankaan mitannut, paljonko parmesaania meni. Raastoin sitä aina sen verran, että edellinen kerros hämärtyi. Levitä kerros kesäkurpitsaa.

Levitä kesäkurpitsojen päälle taas béchamelkastiketta, jonka päälle kinkkua, vuohenjuustoa, korppujauhoja ja parmesaania. Sama taas uudestaan. Kun viimeisetkin kesäkurpitsat on aseteltu vuokaan, kaada leivinpaperilla oleva herkullinen oliiviöljypohjainen liemi vuokaan mukaan. Viimeisen kerroksen päälle tulee pelkästään kastiketta, korppujauhoja ja parmesaania.

Paista 210 C -asteisessa uunissa 35 minuuttia. Ruoka on valmista, kun sen pinta on kauniin värinen. Jos vain maltat odottaa, anna ruoan vetäytyä folion alla muutaman minuutin verran.

Koetapas syödä tätä ilman hehkutusta! Luulen, että OMG ei ole lainkaan liioiteltu ilmaus tästä ruoasta. Tämä oli yksi parhaimpia kokeilujani pitkään aikaan.

Kiitos ystäväni vinkin, olemme taas yhtä lempiruokaa rikkaampia. Yksi lempiruoistamme tästä todellakin tuli.

Hedelmäinen avokado-parsa-katkarapusalaatti

Viikonloppuna tuli taas herkuteltua oikein kunnolla. Perjantaina tuli muutamien merellisten aterioiden jälkeen sellainen tunne, että nyt on saatava oikein kunnon pihvit. Näin tapahtui. No lauantaina sitten haluttikin syödä kevyesti. Tein silloin salaatintapaisen muutamista lempiraaka-aineistani. Avokadoa, parsaa ja ikisuosikkini, eli Pil Pil -makumaailman mukaisia katkarapuja täydennettynä parmesaanilla ja päärynöillä. Napakymppi!

Avokado-parsa-katkarapusalaatti 2:lle

(ainekset tekojärjestyksessä lueteltuina)

1 puntti miniparsoja (ohuita)

oliiviöljyä

sitruunan mehua

suolaa

mustapippuria

parmesaania

oliiviöljyä

4 valkosipulinkynttä

½ kahvilusikallista tulista (picante) paprikajauhetta (tai cayennea)

1 pss jättikatkarapuja

2 avokadoa

sitruunan mehua

myllysuolaa ja -pippuria

1 päärynä

Viimeistelyyn:

oliiviöljyä

sitruunan mehua

parsalastuja

Huuhtele parsat ja napsauta tyvestä palaset pois. Miniparsoja ei tarvitse kuoria. Levitä parsat uunipellille leivinpaperin päälle ja mausta ne oliiviöljyllä, sitruunan mehulla, suolalla ja pippurilla. Pyörittele parsoja hiukan, jotta mausteet leviävät tasaisesti. Raasta parsojen päälle kunnon kerros parmesaania. Paista parsoja 210 C -asteisessa uunissa 10 minuutin ajan.

Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Kuumenna pannu ja lorauta siihen oliiviöljyä. Kun öljykin on kuuma, lisää picante paprikajauhe (chili- tai cayennejauhe käyvät myös) ja sulatetut, talouspaperilla kuivaksi taputellut katkaravut. Tiristä pari minuuttia.

Halkaise avokadot ja poista kivi. Irrota avokadon hedelmäliha kuorestaan vaikkapa ruokalusikalla. Purista avokadoille sitruunan mehua, ja paloittele puolikkaat. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kuori tai ainakin pese hyvin päärynä, poista siemenkota ja lohko päärynä palasiksi.

Kasaa ainekset tarjoiluvadille. Voit halutessasi viimeistellä koko setin pirskottamalla sinne tänne hiukkasen oliiviöljyä ja sitruunan mehua. Höylää lopuksi parmesaanilastuja salaatin päälle. Valmista on.

Ajattelin ensin keittää myös pari kananmunaa mukaan tähän salaattiin, mutta vaihdoin lennosta suunnitelmaa. Varmasti nekin tähän hyvin kävisivät, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman kevyenoloisen lopputuloksen, toki mausta tinkimättä. Itse asiassa tässä salaatissa oli niin hienoja ja herkkiä makuvivahteita, että oli ihanaa nauttia niistä ihan sellaisenaan.

Salaatin kanssa söimme muutaman patonkisiivun. Jääkaapissa oli vielä paikallista valmista alliolia (aiolia), ja se oli mukava lisä patongille.

Ruokajuomana meillä oli Albariño-rypäleestä valmistettua valkoviiniä. Se on minun ehdoton lempivalkkarini täällä Espanjassa, vaikkakin se tulee luoteis-Espanjasta, eli ihan toiselta puolelta maata. Albariño on kerrassaan ihanan raikasta.

Tämä oli juuri sellainen ateria, jolle oli tuossa kohtaa tilaus. Salaatti maistui ihanalta, vei nälän, mutta toisaalta myös jätti mukavan kevyen olon. Mikäpäs kuumaan kesäpäivään sen paremmin olisi sopinutkaan.

Uunifeta-munakoisokiekot ja pollovartaat - laiskan päivän ihana lounas

Loma etenee mukavasti ja Espanjan aurinko on maineensa veroinen. Olkoonkin, että miellyttävin olotila on monesti varjon alla. Suorallakin auringonpaisteella on hetkensä, mutta patiolounaat markiisin varjossa ovat yksi niistä asioista, joista näillä Espanjan reissuillamme nautin suunnattoman paljon. Helle hellii, ja edessä on hyvää, nopeatekoista ruokaa. Eilinen patiolounaamme oli paitsi nautittavan hyvää, myös sen verran helppotekoista, että minun ei tarvinnut viettää paljonkaan aikaa lomakeittiössä. Sen sijaan vietimme pitkän leppoisan tovin patiolla herkullista lounasta nautiskellessamme.

Uunifeta-munakoisokiekot

(2-3:lle)

1 pienehkö munakoiso

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

1 pkt fetaa

kirsikkatomaatteja

persiljaa

viinietikkaa 

Pese munakoiso ja leikkaa se n. 1 cm vahvuisiksi kiekoiksi. Munakoison itketyksestä ollaan ainakin kahta mieltä. Itse asiassa edellisenä iltana keskustelimme tästä asiasta paikallisen ystävämme kanssa. Hänen kantansa oli, että vaikka nykyiset munakoisot ovatkin jo niin jalostuneita, ettei itketystä välttämättä tarvita, on itketys silti tarpeen. Minä olen valmistanut munakoisoja sekä itkettämällä, että ilman itketystä. Edellinen ilta oli kuitenkin niin mukava, että päätin ihan sen kunniaksi itkettää nämä munakoisokiekot. Se tapahtui siten, että sirottelin lautaselle suolaa, ladoin munakoisokiekot lautaselle suolan päälle ja sirottelin vielä munakoisokiekkojen päällekin suolaa. Annoin suolan vaikuttaa n. 15 minuuttia, ja pyyhin itkut ja suolat pois.

Laita munakoisokiekot uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Pirskottele kiekoille oliiviöljyä. Lohko tai murustele feta munakoisokiekkojen päälle. Halkaise kunkin kiekon päälle loppuhuipennukseksi vielä kirsikkatomaatti. Paista 210 C-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Minä tarjosin näiden feta-munakoisokiekkojen lisäksi pieniä kanavartaita, jotka olin ostanut naapurimarketin herkkuosastolta. Ne olivat valmiiksi pintamaustettuja. Otin niihin pienet paistovärit pannulla.

Lisäsin kanavartaat uunipellille, ja näin kanatkin kypsyivät uunissa yhtä aikaa feta-munakoisokiekkojen kanssa. Ripottelin kypsien feta-munakoisokiekkojen päälle persiljasilppua.

Menossa uuniin...

... ja tulossa uunista.

Pöytämausteena meillä oli suolan ja pippurin lisäksi hyvää oliiviöljyä, ja aivan mielettömän ihanaa Jerezin sherrystä jalostettua viinietikkaa. Tuota eliksiiriä täytyy tuoda pari pullollista koti-Suomeen. Se on aivan ihanaa myös salaateille!

Ladoin kypsät feta-munakoisokiekot ja kanavartaat tarjoiluvadille. Lisäsin niiden kylkeen muutaman siivun tien toiselta puolelta haettua, juuri uunista ulos vedettyä patonkia.

Nämä kaikki yhdessä muodostivat ihanan lounaan. Perunoita tai mitään muutakaan emme näiden lisäksi kaivanneet. Tämä oli ihan täydellistä kesäpäivän ruokaa. Aromit olivat todellakin kohdillaan.

Tänään jatkoimme samalla laiskalla linjalla, eli valmistin helposti herkullista patiolounasta. Siitä lisää myöhemmin. Pari päivää on mennyt uikkareissa laiskotellen, hyvästä ruoasta tinkimättä. Huomenna ehkä jaksamme lähteä taas ihmisten ilmoille, ihan vaikka iltasyönnille. Puolensa siinäkin.

Chorizo-kanapata – lomakeittiön kestosuosikki

Mennäänpäs tämäkin postaus vielä uuniruoalla, edellisen postauksen jatkeeksi. Edellisen ja tämän uuniruoan välissä tosin on vaihtunut sekä maa että raaka-aineet. Tämänkertainen helppoakin helpompi uuniruoka on sellainen, jonka valmistan melkein joka kerta täällä Espanjassa ollessani. Teen sitä yleensä siinä kohtaa, kun olemme ehtineet nauttia muutaman kerran mereneläviä, joita aina Suomessa kovasti kaipaamme. Tämä ruoka valmistuu uunissa itsekseen samalla kun ”kokki” makoilee pihalla, ja sehän on myös lomalla plussaa.

Andalusialainen chorizo-kanapata

(4:lle)

oliiviöljyä

6-8 keskikokoista perunaa

suolaa

mustapippuria

1 iso sipuli

2 vihreää suippopaprikaa (tai tavallisia paprikoita)

n. 500 g kanaa (tässä rintapaloja)

mausteita kanalle (tässä pollomaustetta, vähän suolaa ja pippuria)

n. 350 g tuorechorizoa (kestomakkarakin käy)

oreganoa

1 sitruunan mehu

210 C uunissa reilu tunti

Voitele vuoka oliiviöljyllä. Pese perunat ja lohko ne kuorineen neljään osaan. Levitä perunalohkot vuokaan, ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja pilko sipuli reiluiksi paloiksi. Pese ja suikaloi paprika. Rakastan näitä paikallisia vihreitä suippopaprikoita!  Lisää kasvikset vuokaan.

Mausta kananfileet (tai reidet tms.) makusi mukaan kevyesti. Chorizo maustaa osaltaan kaikki ainekset. Paloittele filee reiluiksi paloiksi ja laita kanapalat vuokaan perunoiden väliin.

Kuori chorizot ja tarvittaessa paloittele pienemmiksi. Työntele chorizopalat kanojen ja perunoiden väliin siten, että niitä tulee joka puolelle vuokaa.

Ripottele pinnalle oreganoa ja kaada joukkoon sitruunasta puristettu mehu. Roiskuttele vuoalle vielä oliiviöljyä, tämän voit tehdä ihan rennolla kädellä. Kypsyessään chorizo antaa vuokaan makunsa ja mehunsa niin, että oliiviöljyn ja sitruunamehun ohella muita kostukkeita ei vuokaan tarvita.

Menossa uuniin...

Laita vuoka uuniin ja paahda reilu tunti, kunnes kaikki raaka-aineet ovat kypsiä.

Voi niitä tuoksuja, mitä uunista pihalle kantautuikaan. Ne suorastaan kutsuivat pari kertaa paiston aikana tarkkailemaan kypsymisen etenemistä. Samalla oli hyvä hieman sekoitella aineksia, jotta mikään niistä ei joutunut olemaan pinnalla liian kauan. Näin kaikki raaka-aineet säilyivät mehevinä, ja pääsivät imemään itseensä vuoan pohjalle muodostunutta herkullista paistolientä.

Chorizo-kanapadan seuraksi tarjosin raikkaita kirsikkatomaatteja. Chorizo on sen verran heviä kamaa, että tomaattien lisäksi emme kaivanneet muita lisukkeita. Toki liemessä voisi olla kiva dipata esim. patonkia, mutta minä sörssäsin pari perunaa tuohon herkulliseen liemeen. Kyllä, ihan niin kuin lapsena tehtiin. Ja mitä herkkupottuja niistä sitten tulikaan!

Söimme tätä vielä seuraavanakin päivänä. Silloin tuunasin ruoan lisäämällä ennen mikrossa lämmitystä joukkoon rasiallisen keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja. Ne raikastivat annosta mukavasti.

Tänään taitaakin olla taas merellisten herkkujen vuoro. Vielä on monta listalla olevaa lajia maistelematta.

Salsaava kasvis-juustomakaronilaatikko - mukana myös maku!

Terveiset Espanjasta! Ennen kuin siirryn näiden paikallisten herkkujen postaukseen, heitänpä tähän väliin vielä yhden ihan älyttömän hyvän kotiruokaohjeen. Tämä ruoka syntyi tilanteesta, kun en ruokahävikin pelossa halunnut ostaa jääkaappiin enää lisää täytettä. Matkalle lähtö oli edessä, mutta jotakin piti vielä saada syödäksensäkin. Laatikkoruoat ovat siitä käteviä, että vuokaan voi heitellä melkeinpä mitä vain. Tällä kertaa päätin tehdä makaronilaatikon. Sinne voisi hyvin kätkeä niin juustotuotteiden loput, kuin kaikki loput kasviksetkin. Onneksi kaapista löytyi myös Meksikon suuntaan maustavia säilykkeitä. Ne viimeistelivät todella onnistuneen makuelämyksen.

Kasvis-juustomakaronilaatikko

(4-6:lle)

 

400 g makaronia

oliiviöljyä

1 sipuli

1 paprika

1 kesäkurpitsa

suolaa

mustapippuria

2 tl paprikajauhetta (dulce)

2 tl basilikaa (kuivattua)

1 prk keskivahvaa salsadippiä

1 prk papumixiä (Bean salsa original)

1 prk ruoka-Koskenlaskijaa (chili)

1,2 l vettä

2 kanafondia

1 pss (150 g) juustoraastetta

1 rasia terttukirsikkatomaatteja

Kananmunat jäivätkin käyttämättä...

Kuori ja silppua sipuli. Pese ja pilko paprika sekä kesäkurpitsa. Kuumenna pannu ja lorauta sille oliiviöljyä. Kuullota kasvikset. Mausta suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja basilikalla (ei niin väliä mitä yrttejä).

Kaada makaronipussin sisältö voideltuun uunivuokaan. Makaroneja ei tarvitse keittää! Sekoita kuullotetut kasvikset makaronien sekaan.   Sekoita joukkoon salsa ja papumix.

Alun perin olin hieman kahden vaiheilla, laitanko broccolinit mukaan tähän ruokaan. Tässä vaiheessa valmisteluja totesin kuitenkin seoksen kaipaavan vielä jotain, ja se jokin oli tietysti ne broccolinit. Se olikin erittäin hyvä veto. Pätkityt broccolinit pysyivät napakoina suupaloina vielä tätä ruokaa syödessäkin, edes uunissa muhiminen ei niitä lötristänyt.

Sekoita fondit kiehuvaan veteen. Lusikoi myös Koskenlaskija liemeen, ja sekoita. Kaada seos vuokaan ja sekoittele lusikalla kaikki hyvin sekaisin. Ripottele pinnalle juustoraaste ja halkaistut kirsikkatomaatit.

Paista 200 C uunissa n. 1 tunti.  Jos vain mitenkään maltat, anna ruoan vetäytyä hetken folion alla. Hyvä tuoksu, ja pikkulusikalla varastettu koemakupala saattavat kyllä kiusaukseen syödä se heti.

Söimme tätä maistiaisten jälkeen vielä kaksi päivää, ja tämä ruoka oli vielä lämmitettynäkin hyvää, ja mukavasti irtonaista. Se johtui varmaankin siitä, että en lisännytkään kananmunia kanaliemeen, kuten ensin ajattelin. Sinä voit tietysti sekoittaa myös pari kananmunaa liemeen sekaan, jos haluat tahmaisempaa makaronilaatikkoa.

Siellä Suomessa kuulemma sää kurittaa. Ajelkaa varovasti, kenellä on jo kesärenkaat alla! Minä puolestani siirryn nyt pihalle lepotuoliin laiskottelemaan, ja päivän kevyttä lounasta suunnittelemaan.