Jos pitäisi valita tämänkertaisen Andalusian reissun paras kotiruokapäivä, niin kyllä se olisi ehdottomasti eräs aurinkoinen ja kiireetön sunnuntaipäivä, jolloin tein alkuruoaksi uunifetaparsaa. Voisinpa sanoa, että tuo ihastuttava herkku on oma keksimäni, mutta kyllä sen idean äiti taitaa olla Uunifetapastankin keksinyt Liemessä-blogin Jenni Häyrinen. Olen toki nähnyt Instagramissa yhden, jos toisenkin tekemänä tätä herkkua, eikä kumma. Ensimmäisen kerran muistan kuitenkin lukeneeni uunifetaparsasta Liemessä-blogista, tässä linkki alkuperäisohjeeseen.
Kirjaan ohjeen tähän ihan omin sanoin, sellaisena, kuten minä tämän tein.
Uunifetaparsa
nippu parsaa
oliiviöljyä
sormisuolaa
kreikkalainen feta
sitruuna
loraus hunajaa
mustapippuria
Huuhtele parsat. Jos kuoret ovat kovin paksut, voit myös hiukan kuoria parsoja tyven alapuolelta. Kuoriessa kannattaa pitää parsaa leikkuulautaa vasten makuullaan, jottei varsi pääse katkeamaan väärästä kohtaa. Napsauta puisevat kannat pois. Laita parsat uunipellille leivinpaperin päälle, ja lorauta parsoille oliiviöljyä. Pyörittele parsoja öljyssä, ja ripottele niille hieman sormisuolaa.
Asettelin parsat pellille annosnippuihin, tässä tapauksessa aina kuusi parsaa ihan vierekkäin, ja pienen välimatkan päähän seuraavat kuusi parsaa jne. Meitä oli kolme, joten jaoin fetatahkon kolmeen osaan, ja laitoin palasen fetaa kunkin parsanipun päälle. (Voit toki laittaa myös kaikki parsat rintarinnan yhteen vuokaan, ja parsojen päälle kokonaisen fetatahkon. Tällöin syntyy jaettava vuoallinen tätä ihanaa herkkua.) Lorauta fetapaloillekin oliiviöljyä, ja koristele feta sitruunasiivuilla. Pirskottele päälle sitruunamehua ja hunajaa. Viimeistele mustapippurilla.
Paista 210-asteessa n. 20-25 minuuttia. Jos haluat paahteisen pinnan, laita uuni viimeisiksi minuuteiksi grillivastukselle.
Tämä oli kyllä paras uusi kokeilu pitkään aikaan, ja uskonkin tekeväni tätä useaan kertaan koko parsasesongin ajan. Maku on ihanan raikas, sitruuna tekee tällekin ruoalle ihmeitä. Parsoja uunista odotellessamme popsimme ihania espanjalaisia oliiveja, ja maistelimme myös muutaman siivun vastapaistettua patonkia. Meillä on täällä tien toisella puolella kaksikin pikkupuotia, joista saa pitkin päivää mm. juuri uunista otettuja patonkeja. Helppoa, ja hyvää.
Tuona päivänä keskityimme vain elämästä nauttimiseen. Uunifetaparsojen jälkeen kokki vetäytyi pariksi tunniksi pihalle olkihatun alle lukemaan. Kun nälkä alkoi taas kurnia, kävin keittiössä pyöräyttämässä nämä kylmäsavulohipastat, jotka toimivat aina ja joka paikassa. Nautimme ne pation varjossa.
Jälkkäriespressoille siirryimmekin sitten ilta-auringon alle. Espresson seurana keksi ja tilkkanen jaloa juomaa. Kovin yksinkertaisia ovat nämä elämän suuret nautinnot. Kun täällä Andalusiassakin nyt tällä kertaa enimmäkseen kotoillaan, niin pyrimme tekemään siitäkin niin mukavaa ja herkullista, kuin vain mahdollista.
Tätä kirjoittaessani on taas sunnuntai, joka on samalla tämänkertaisen reissumme viimeinen kokonainen vapaapäivä. Aurinko paistaa ja linnut laulavat, tosin papukaijat välillä kylläkin ihan kirkuvat. Tänään on myös Espanjan äitien äitienpäivä, joten rantakuppiloissa lienee kiireistä. Me pysyttelemme siis tänäänkin kotipihan suojassa, pienistä suurista hetkistä nauttien. Lähenevän Suomen kotiin paluun myötä ilmassa on myös haikeutta, enkä halua hukata tästä päivästä yhtään hetkeä. Siispä pihalle mars.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti