Elämä on ollut viime aikoina sen verran vauhdikasta, että
tähdekokkailua on tullut harrastettua oikein urakalla. Pitkän päivän jälkeen
ajan kotiin mieluiten suoraan, kuin kaupan kautta. Kotona saattaakin sitten
odottaa väljältä näyttävä jääkaappi, jossa ensi näkemältä ei ole mitään
kunnollista, on vain vähän sitä ja tätä. Mutta kuka väittää, että ruoassa pitää
olla paljon yhtä lajia? Kun kotoa löytyy aina tietyt perusraaka-aineet, saa
niistä ja sekalaisista, vähäisistäkin määristä muita raaka-aineita aikaan vaikka mitä.
Esimerkiksi nämä viime viikolla töihin mukaan tehdyt lounassalaatit syntyivät
juuri sellaisessa tilanteessa, kun jääkaapista löytyi kaikkia tämän salaatin raaka-aineita vain ihan pieniä määriä. Mutta eivätpä nämä salaatit silti kovin vajailta näytä, vai mitä?
Tunamunasalaatit 2:lle
muutama jääsalaatin ja viinisuolaheinän lehti
neljännes tuorekurkusta
helmitomaatteja
puolikas suippopaprika
pari terttua viinirypäleitä
1 tlk tonnikalaa (MSC)
aurajuuston pala
2 kananmunaa
kalamataoliiveja
kylmäpuristettua rypsiöljyä
Heittelin jo illalla ainekset valmiiksi lounasrasioihin.
Aamulla juuri ennen töihin lähtöä pirskottelin sekaan hiukan kylmäpuristettua
rypsiöljyä. Töissä minulla on vuorisuolajemma, josta ripottelin lähinnä
kananmunille hiukan suolaa. Salaateista tuli niin ihanat, että eipä olisi
uskonut niiden syntyneen vallan erilaisista jämistä, jotka eivät sellaisenaan
olleet mitenkään houkuttelevan näköisiä.
Pekonimunakas 2:lle
Taisipa olla saman päivän ilta, kun en edelleenkään
ehtinyt/viitsinyt/jaksanut käydä kaupassa. Muistin kananmunakennoon jääneen vielä
3 munaa, ja viikonlopun grillattuihin pekonisieniin oli jäänyt muutama
pekonisiivu paketista käyttämättä. Helmitomaatteja löytyi rasian pohjan verran, samoin löytyi parmesaanin kannikka. Kyllähän noista
syntyisi kelpo munakas.
Paistoin pekonisilpun omassa rasvassaan. Munamassan jatkoin 3:lla
ruokalusikallisella vettä. Kun pekonit olivat kypsiä, kaadoin kevyesti
sekoitetut kananmunat pekonien päälle. Suolaa ei juurikaan tarvittu, pekonista
sitä riitti tarpeeksi. Kun munakas oli hiukan hyytynyt, heitin pinnalle loput
helmitomaatit ja raastoin myös kevyen kerroksen parmesaania. Pyörätys
pippurimyllystä viimeisteli maun, ja viinisuolaheinäruukku antoi viimeiset
lehtensä munakkaan koristeluun.
Tällä viikolla puolestaan olen oikein tietoisesti yrittänyt
olla ostamatta kaupasta mitään, mitä ei ole pakko ostaa. Pientä reissua pukkaa,
enkä halua sinne lähtiessä heittää mitään hukkaan. Niinpä maanantai-iltana tein
oikein maukasta uuniruokaa, johon tarvitsi ostaa vain broileria. Kylmäkaapista
löytyi vielä tämän verran perunoita, porkkanoita ja sipuleita.
Vuohenjuustobroileria perunapedillä 4:lle
10 pienehköä siikliä
3 porkkanaa
2 kesäsipulia (niiden varret oli jo aiemmin silputtu
johonkin salaattiin)
3,5 dl kanalientä (ei aina tarvitse kermaalla läträtä)
broilerinleikkeitä (paketissa luki 4-6 kpl, ja niitä oli
sitten jopa 7 tosi pientä)
(jos maustamattomia, mausta vaikka suolalla, pippurilla ja
currylla ja/tai paprikajauheella)
mustapippuria
vuohenjuustoa (puolikas oli jäänyt tähteeksi
perjantaipizzoista)
1.
Pese hyvin perunat. Pese ja tarvittaessa kuori porkkanat. Kuori
ja siivuta sipulit ohuiksi renkaiksi. Lado kasvikset kerroksittain voideltuun
vuokaan. Pyöräytä kasviksille hieman pippuria myllystä.
2.
Keitä kanaliemi ja kaada se kasvisten sekaan vuokaan. (Jos
nautit ruoan heti sen valmistuttua, pienempikin määrä nestettä ehkä riittää.
Tämä ruoka nautittiin vasta seuraavana päivänä, ja silloin oli hyvä, että siinä
oli tarpeeksi kosteutta. Näin ruoka ei päässyt yön aikana kuivumaan.) Laita
vuoka 225 C -asteiseen uuniin 30 minuutiksi.
3.
Lisää broilerinfileet tai leikkeet kasvisten päälle ja jatka
kypsentämistä toiset 30 minuuttia. Käänsin broilerit ympäri kypsennyksen
puolivälissä estääkseni pinnan kuivumisen.
4.
Tarkista perunoiden kypsyys. Jos alkavat olla kypsiä, on
aika lisätä vuohenjuustosiivut broilereiden päälle, ja laittaa ruoka sen
jälkeen vielä 10-15 minuutiksi uuniin.
Tuoksu oli mahtava, samoin ruoka kyllä näytti hyvältä,
joskin hieman tylsähköltä. Kylmäkaapista löytyi vielä rucolaruukun rippeet,
joista tämä herkullinen ja kotoisa uuniruoka sai koristeet pinnalleen.
Tällä tavoin olen viime päivinä valmistanut helppoja ja
nopeita, hyviä arkiruokia. Tai no joo, kyllähän tuo broileriruoka oman
kypsymisaikansa ottaa, mutta aktiivinen valmistusaika on silläkin lyhyt. Noin
vartissa kyllä pitäisi tämäkin ruoka uuniin saada. Ja sitten kun se on uunissa, voikin
olla vain, ja rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti