Sykähdyttävä Bistro 18, ravintola Vilnassa

Viime viikonloppuna olin työhön liittyvällä ryhmämatkalla Vilnassa, joka kaupunki oli minulle aivan uusi tuttavuus. Samoin oli koko maa, Liettua. Lento Helsingistä Vilnaan kesti yhtä vähän kuin lento Helsingistä Rovaniemelle. Niinpä olikin yllättävää, kuinka erilainen kohde meitä siellä pikkuisen reilun tunnin lentomatkan päässä odottikaan. Päivät olivat tiiviitä, ja näimme ja koimme paljon. Ryhmäruokailupaikat oli valittu onnistuneesti. Kahtena päivänä jäi kuitenkin juuri sopivasti aikaa käydä myös pienemmissä ryhmissä ruokailemassa. Reissun viimeisen, eli lähtöpäivän ruokapaikan valitsimme minun tuntosarviani hyödyntäen. Hetken ravintoloita googlailtuani palasin aina uudelleen yhden ravintolan kotisivuille. Valitsen ravintolat useimmiten ”väreilyn” perusteella, ja Bistro 18 (Stiklių st. 18, Vilnius) väreili minulle kaikista eniten. Sinne siis.

Saavuimme Bistro 18 ravintolaan lounasajan loppumetreillä. Meidät otettiin vastaan ystävällisesti hymyillen. (Edellisen päivän omavalintaisissa paikoissa olimme todenneet, että hymy ei välttämättä kuulu hintaan. Täällä sekin asia oli kunnossa.) Meille kerrottiin, että vaikka lounasaika oli jo loppumaisillaan, voimme silti halutessamme tehdä valintamme päivän lounaslistalta. Alkuruoka, pääruoka ja kahvi tai tee maksoi joko 7 euroa tai 8 euroa, pääruokavalinnasta riippuen. Jäimme hetkeksi tutustumaan listoihin, tosin minä en meinannut millään malttaa keskittyä ruokalistaan, kun katseeni kierteli huoneen kauniissa yksityiskohdissa. Huone, kuin myös koko ravintola oli sisustettu hyvällä maulla. Se oli kuin tyyni ja rauhoittava keidas keskellä vanhakaupungin vilkkaita katuja. Sisustuksessa oli pelkistettyä kauneutta, joka oli samalla onnistuneesti täynnä rauhaa, lämpöä ja tunnelmaa.

Ravintolan à la carte -lista vaikutti erinomaiselta. Siinä oli tarpeeksi vaihtoehtoja jokaiseen makuun, mutta yhtä aikaa se oli myös tarpeeksi suppea, josta päättelin ravintolan satsaavan tarkoin valittuihin laadukkaisiin raaka-aineisiin. Listalla pisti silmään hyvältä kuulostavien, tarkasti yksilöityjen annosten lisäksi esim. päivän kala, päivän pasta jne., jonka yleensä oletan (tai ainakin toivon) kertovan siitä, että kunakin päivänä on ostettu niitä raaka-aineita, mitkä milloinkin parhaita ovat. Listoja tutkiessamme leivät tulivat jo pöytään, samoin raikkaat juomat.

Vaikka ruokalista oli mieluisaa luettavaa, oli sitä myös lounaslista. Alkuruoaksi oli tarjolla Kermaista linssikeittoa, pääruoaksi joko Lohta purjosipulikastikkeella tai Prosciutto-salaattia, jälkiruoaksi kahvi tai tee. Olimme parin tunnin päästä lähdössä kohti lentokenttää, joten päädyimme päivän lounaslistaan. Minä arvoin lohen ja salaatin välillä, ja lopulta ratkaisu oli helppo. Meitä oli kolme, mutta lohiannoksia oli jäljellä vain kaksi. Niinpä valitsin salaatin, mutta pidätin oikeuden tehdä hieman vaihtareita mieheni kanssa, hän kun valitsi lohen.

Valinnat oli nyt tehty, joten pääsimme rauhassa mutustelemaan hyvää leipää. Istuimme seinustalla, johon oli kauniisti upotettu viinihyllykköjä. Todellakin silmä lepäsi.

Pian saimme eteemme höyryävät lautaselliset linssikeittoa, joka oli ihan superhyvää. Sekä väri, maku että koostumuskin olivat kaikki kohdillaan.

Pääruokasalaattini sisälsi mm. taidokkaasti maustettuja vihreitä salaatteja, mehustettuja kirsikkatomaatteja ja prosciuttoa. Yksinkertaista, mutta huippuhyvää.

Olin niin oman salaattini pauloissa, että en kiinnittänyt herraseurani lohiin mitään huomiota ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Hekin olivat toki jo tottuneet seurassani siihen, että mielelläni kuvaan hyvät annokset ennen kuin niihin käydään käsiksi. Nyt se vain pääsi unohtumaan meiltä kaikilta, koska edessämme oli niin houkuttelevat lautaset. Mieheni oli jo huvittavasti, joskin kohteliaasti vetäissyt veitsellä niin lohen kuin perunamuusikeonkin kahtia, ajatellen huomaavaisesti tarjota minulle puolet annoksestaan (se sovittu vaihtari!). Toinen herra oli poistanut kalan nahan ja sen myötä kastikkeen asettelu oli hieman muuttunut. Yllättävän nopeasti kuitenkin (pyytämättä ja tilaamatta) huitaisi hän vielä halkaisemattomana olevan lohen päälle nahan takaisin. Ja voilà, tässä on ikuistettuna tuo melkein turmeltumaton annos.

Salaatin ja lohen puolivälissä suoritimme sitten lautasten vaihdot, ja uskoakseni totesimme kumpikin, että molempi parempi. Aterian päätti kahvi, jonka tyypin sai kukin valita itse. Espresso oli minulle itsestään selvä valinta, ilokseni sekin oli hyvää.

Lounaan jälkeen jatkoimme sisustuksellisten yksityiskohtien ihailua. Sisääntulosalin vierestä löytyi myös tosi kiva viinihyllyjen verhoama pienempi huone, missä tuolloin oli vain yksi pöytä. Tuo huone on aivan ihastuttava tila silloin, kun tarvitaan yksityisyyttä.

Tästä ravintolavierailusta jäi hyvä mieli. Jos vielä palaan Vilnaan, palaan ihan varmasti myös Bistro 18 ravintolaan. Itse asiassa palanen sydämestäni sinne jo jäikin. Näiden näyttöjen perusteella uskon à la carte -listan annosten olevan myös ihan priimaa. Pidin myös eleettömän kohteliaasta ja ystävällisestä palvelusta. Hyvä hinta/laatusuhde oli tietysti plussaa sekin, täällä ei ollut turistihintoja. Paikka näyttikin olevan paikallisten suosiossa. Voitaneen siis todeta, että kaikki palikat olivat mukavasti kohdillaan.

Ruokailutilassamme oli monta kaunista ja kivaa yksityiskohtaa. Tämä yllä oleva seinälause on ehkä tarkoitettu asiakkaille, mutta ihan yhtä lailla se sopii tälle ravintolalle. Bistro 18, I think you are pretty cool!