Parasta katkarapulohta tähän asti, kera pinaattiperunoiden

Aivan mahtavaa! Näin sanoi mies, kun tätä ruokaa onnellisena makusteli. Minä puolestani sanoin, että ”Pitkästä aikaa täydellistä ruokaa!”. Siihen sain heti kummastuneen kuittauksen… ”Ai pitkästä aikaa? Ainahan meillä on.”  No hyvää ruokaa meillä on kyllä aina, mutta silloin tällöin joku niistä tuntuu myös täydelliseltä, vaikka itse sanonkin. Toivottavasti en vaikuta koppavalta, mutta ei tätä voi muuksi, kuin täydelliseksi sanoa. Tämä todellakin päihitti kaikki entiset lohireseptini, ja kiilasi heti kerralla niiden ruokien listalle, joita kehtaisin tarjota vieraillekin. Katkarapumössölohta  ja pinaattiperunoita, ooh la laa.

Tähän lohiruokaan inspiroiduin oikeastaan kahdesta eri blogipostauksesta, jotka näyttivät todella herkullisilta. Ne toivat samalla mieleeni lohiruoan, jota minulla oli tapana tehdä kauan sitten. Jotenkin se oli vain päässyt vuosien saatossa unohtumaan. Silloin sivelin suolatun ja kevyesti pippuroidun lohifileen pintaan creme fraichea, johon sekoitin tomaattipyreetä ja tilliä. Toisinaan ripottelin pinnalle lisäksi katkarapuja, toisinaan taas tein kuorrutuksen ihan sellaisenaan.

Pari viikkoa sitten Mansikkaheinä-blogin herkullisen näköinen postaus Igorin uunilohesta muistutti minua tomaattipyreen yhdistämisestä loheen. Toisaalta samoihin aikoihin esillä olleen Kutsu vapauteen  -blogin Maailman paras kuorrutettu uunilohi  -postaus kiinnitti huomioni (voi muuten hyvinkin olla maailman parasta!) ja siitä nappasin suolakurkut ja mantelirouheet täydentämään omaa ohjettani. Ne olivat ihan nerokas lisä, ja voi hallelujaa, kuinka hyvää siitä tulikaan. Tulen toki jossakin vaiheessa kokeilemaan inspiraationi lähteinä olleita lohiohjeita ihan sellaisenaankin, mutta ensiksi halusin testata ja kirjata ylös tämän inspiroitumiseni tuloksen.

Katkarapumössölohi

(riittää hyvin 5:lle)

900 g kirjolohifilee

(voita vuoan voiteluun)

suolaa

mustapippuria

300 g (= 2 prk à 150 g) creme fraichea

70-80 g tomaattipyreetä

puolikkaan sitruunan mehu

puntti (pienehkö) tilliä

2 suolakurkkua (Myrttinen)

1 pss katkarapuja

mantelirouhetta

Voitele vuoka. Siisti kirjolohifilee ja nypi siitä ruodot pois. Laita filee vuokaan nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lusikoi creme fraiche kulhoon ja sekoita joukkoon tomaattipyree ja sitruunan mehu. Pilko suolakurkut pieniksi paloiksi ja silppua tilli. Sekoita ne seokseen. Mausta vielä pienellä määrällä suolaa. (Sitä voi aina lisätä valmiiseen ruokaan, jos tarvis.)

Lisää myös katkaravut seokseen ja sekoita kaikki hyvin sekaisin.

Levitä mössö lohifileen päälle ja ripottele pinnalle mantelirouhetta.

Laita vuoka 200-asteisen uunin keskitasolle ja paista n. 45 minuuttia. Paistoaika riippuu kalan koosta ja uunin tehosta, eli tarkista tilanne kypsymisen aikana. Voit myös välillä kevyesti sekoitella kuorrutteen pintaa, ettei se pääse mistään kohtaa mustumaan tarpeettomasti. Toki väriä saa ja pitää tulla. Se on osa ruoan kauneutta ja sitä kautta nautintoa. Silmilläänhän sitä ensin syödään.

Tein tämän käsittämättömän herkullisen uunilohen seuraksi pannullisen paistettuja perunoita pinaattilisällä. Perunat olin keittänyt valmiiksi jo ennen päivän ulkoiluja, joten takaisin mökille tullessa (valmistin tätä jo viikko sitten mökillä) pääsin heti mössön tekoon. Pinaattiperunat paistoin siinä lohen kypsyessä, aloin kuumentaa pannua n. 10 minuuttia ennen kuin otin lohen uunista.

Pannuperunat pinaatilla

(2-3:lle)

 

oliiviöljyä

6 kuorineen keitettyä perunaa

1 pieni punasipuli (tai tavallinen sipuli)

1 pss babypinaattia

suolaa

mustapippuria

(sitruunan mehua)

Keitä perunat kuorineen ja anna niiden jäähtyä, jotta kuoriminen käy helpommin. Pese ja linkoa babypinaatti. Silppua punasipuli reiluksi silpuksi.

Kuori perunat ja paloittele ne. Tämänkään asian kanssa ei tarvitse pipertää, vaan perunapalat voivat olla ihan reilun kokoisia. Kuumenna pannu ja öljy. Lisää perunat ja sipulit. Paista kunnes saavat hieman väriä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää joukkoon babypinaatit. Ei kannata hätkähtää, vaikka pinaatit täyttävät pannun. Ne pienenevät hetkessä, ja pian saat jo etsiä niitä. Eli ihan huoletta voit heittää sekaan koko pussillisen. Paistele hetken aikaa, kunnes myös pinaatit ovat kuumia. Puristin vielä aromiksi mukaan hiukan sitruunan mehua, kun sen loheen käyttämäni sitruunan puolikkaan loppu oli vielä siinä käteni ulottuvilla.

Tässä vaiheessa oli uunilohi parhaimmillaan, joten nostin pöytään niin lohivuoan kuin perunapannunkin. Sen kummempia lisukkeita en tähän kaivannut. Lohen kuorrutteessahan oli jo mukana kurkkua, ja perunoissa puolestaan pinaattia. Toisinaan yksinkertainen on parasta, ja päästää varsinaisen ruoan osaset oikeuksiinsa.

Ruoka oli niin täydellistä, että se ansaitsi myös jälkiruoan. Olin ostanut kaupan palvelutiskiltä lakka-limejuustokakun palaset, jotka vain hyppäsivät kärryyni ilman etukäteissuunnitelmaa. Näyttivät niin herkullisilta, etten voinut niitä vastustaa. Niille löytyi sopiva hetki tässä kohti, kahvin kera.

Katkarapumössölohta jäi vielä seuraavallekin päivälle, jolloin kotiuduimme mökiltä haastavissa keliolosuhteissa. Lopulta kotiin päästyämme tein ihanalta maistuvaa panzanellaa. Sen kylkeen lämmitin uunilohen jämät pikaisesti mikrossa. Sunnuntaiateria oli sillä selvä.