Perunasalaatti 4th of July

Aina neljäntenä heinäkuuta ajatukseni karkaavat kauas rapakon taakse, missä muutama vuosi sitten pääsimme paikan päällä osallistumaan USA:n itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Olimme Minneapolisissa Amerikan serkkuni ja hänen ihanan perheensä luona vierailulla. Itse asiassa olemme vasta kolmannet serkut, mutta kuka niitä laskee. Serkku kuin serkku. Tuolta reissulta nousee mieleen monta ikimuistoista tapahtumaa, mutta yksi vaikuttavimmista oli nimenomaan tuo itsenäisyyspäivän vietto kaikkine rituaaleineen. Mutta ennen kuin päivä kääntyi itsenäisyyspäivän puolelle, teki isäntäperheemme isäntä (olkoon hänen nimensä tässä nyt vaikka Steve) herkullisen salaattipohjan makuuntumaan seuraavan päivän grillijuhlia varten. Salaatin viimeistely tapahtui sitten itse juhlapäivänä. Steve on aina meillä Suomessa vieraillessaan ollut yksi minun suurimmista ja uskollisimmista faneistani, mitä kokkaustaitoihini tulee. Ja kun tiedän hänen olevan myös aivan loistava chef, niin minulla oli ilo seurata silmä tarkkana  (hänen valmistamansa Mojito-lasillinen kädessäni),  kuinka hän valmisti perunasalaatin ihan Amerikan malliin. Tein sen nyt ihan pienin muutoksin toisintona.

Perunasalaatti 4th of July
4:lle hlölle muunnettuna (tai useammallekin, jos muitakin lisukkeita)

20 ihan pientä keitettyä uutta perunaa (Amerikassa taisi perunatkin olla suurempia)

2 pienehköä kesäsipulia varsineen

vajaa purkki kalamataoliiveja viipaloituina (Steve laittoi paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja, mutta minulla oli tuo vajaa purkki, niinpä käytin sen pois)

nippu retiisejä viipaloituina

(kapriksiakin laitoin purkin pohjan, vaikkei Steve niitä laittanutkaan)

1,5 dl hyvää majoneesia

2-3 rkl dijon hunajasinappia

suolaa

mustapippuria

tillisilppua

4 kovaksi keitettyä kananmunaa (vasta makuuntumisen jälkeen hellästi sekaan)

Paloittelin keitetyt perunat neljään osaan ja laitoin ne kulhoon. Silppusin sipulit varsineen ja laitoin ne perunoiden seuraan. Viipaloin oliivit ja retiisit ja lisäsin nekin, sekä kaprikset perunoiden ja sipulien joukkoon. Seuraavaksi kulhoon menikin sitten jo majoneesit, sinapit, suola, pippuri ja tilli. Kaikki vain sinne samaan kippoon, ja sitten vasta kaikki yhdessä sekaisin. Sekoituksen jälkeen vielä kerran suolaa ja pippuria, ja taas sekaisin.

Laitoin kulhon pariksi tunniksi jääkaappiin makuuntumaan. Jos maltat odottaa, niin voi makuuntua vaikka seuraavaan päivään asti. Sitten vasta kuutioin keitetyt kananmunat ja sekoitin ne salaattiin mukaan. Koristeluun olin säästänyt hieman silputtuja kesäsipulin varsia. Sitten salaatti olikin valmis pöytään laitettavaksi.

Ennen kuin päästään pöytään asti, kerron vielä kuinka sitä Itsenäisyyspäivää siellä Amerikassa oikein juhlittiinkaan. Juhlinta alkoi jo päivällä paraatilla, jota menimme katsomaan retkituolien ja Amerikan lippujen kera, kuin konsanaan paikalliset. Istuimme paraatin kulkureitille tienvarteen sinne jo kerääntyneen joukon jatkeeksi, ja väkeä retkituolineen ja lippuineen olikin kyllä niin pitkälle kuin silmä kantoi. Paraatissa oli monenlaista ihmeteltävää. Yhdistyksiä, yrityksiä, torvisoittokuntia, sheriffi, palokunta, kaupungin asukkaita… Kukin omaa sanomaansa viestien. 

Kun paraati oli ohi, siirryimme takaisin isäntäperheen luo vieraita odottamaan. Alkamassa oli suuret grillajaiset. Sinne oli kutsuttu todella paljon väkeä. Sukulaisia, ystäviä, naapureita. Mukavalta näytti myös paikallinen tapa tuoda tullessaan jotain yhteiseen buffetpöytään. Niinpä pian tarjolla oli paitsi tuota Steven herkullista perunasalaattia, myös monta muutakin salaattia. Ja tietysti niitä oikeita aitoja hampurilaisia ja hodareita, pihvit ja makkarat grillillä grillaten. Pihvit ja makkarat kannettiin sitten valmistuttuaan buffetiin, missä sämpylät lisukkeineen jo odottivat ja vieraat saivat kasata kukin haluamansalaisen Amerikan herkun. Partyt olivat ikimuistoiset. Itsenäisyyspäivän päätti keskiyön upea julkinen ilotulitus.

Nämä ihanat muistot ja rakkaat ihmiset mielessäni valmistin nyt tätä Steven perunasalaattia. Hampurilaisia en tällä kertaa tehnyt, kun vasta tuli oikein kunnolla herkuteltua burgereilla, ihan The Burgerilla. Oikeassa teemassa pysyäkseni paistoin kuitenkin perunasalaatin kylkeen hampurilaispihvit, ilman sämpylöitä ja muita siihen kuuluvia lisukkeita. Ja olipas ne pihvit, nekin Amerikan mallia ja lähtöisin samoilta seuduilta, kuin missä tuota ikimuistoista itsenäisyyspäivää vietimme. Juicy Lucy on tuon Minneapolisista lähtöisin olevan hampurilaisen nimi. Se mikä sen tekee erikoiseksi, on pihviin kätketty yllätys. Sinne piilotetaan juustoa, joka mehevöittää pihvin entisestään.

Sekoitin 400 grammaan naudan jauhelihaa paketillisen ihan pieneksi silputtua pekonia ja vaivasin ne kunnolla sekaisin. Tämä on taas oma viritelmäni, pekoni ei kuulu originaaliin Juicy Lucyyn. Jauheliha oli sen verran vähärasvaista, että ajattelin sen tarvitsevan pekonia seurakseen. Se oli aika hyvä ajatus. Jatkeaineita ei hampurilaispihveissä tarvita, on se sitten tehty pekonilla tai ilman pekonia. Jaoin jauhelihataikinan 8 osaan ja taputtelin kunkin niistä tasaiseksi ja suht ohueksi. Leikkasin 4 cheddarjuuusto-sulateviipaletta 4 osaan kunkin. Laitoin 4:lle pihville päälle 4 pientä juustoneliötä kuhunkin, ja nämä juustopalat nimenomaan päällekkäin keskelle pihviä. Sitten laitoin toiset 4 pihviä juustoilla täydennettyjen pihvien päälle ja nipistelin reunat kiinni. Pintaan suolaa ja mustapippuria.

Yritin olla tarkkana, että pihvien pinnassa ei ole reikiä, mutta kyllähän sieltä silti pääsi paistamisen aikana hieman juustoa valumaan. Valuneet juustot kaavin pihvien päälle, ja näin oli juustoa pihvin sisällä ja päällä. Ajatus oli grillata pihvit pihalla grillin parilalla, mutta sään äkisti muuttuessa sateiseksi paistoinkin pihvejä 225-asteissa uunissa n. 25 minuuttia. Pekonin takia halusin olla varma, että pihvi on kypsää. Ja nimenomaan pekonista ja juustosta johtuen niistä ei silti tullut kuivia, vaan ihan suussa sulavan herkullisia. 

Näiden herkkujen ja ajatusten myötä toivotan kaikille rakkaille ystävilleni siellä rapakon toisella puolella mukavia juhlia tänäkin päivänä! Ainakin osa teistä lukee kertomansa mukaan blogiani google kääntäjän avulla, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin tässä vielä:

Happy 4th of July to all my American cousins and friends! I miss you all!