Preussin Peterin makkarapallerot kasvispedillä

Luulin jo alkuviikosta hyödyntäneeni kaikki viikonlopun tähteet, mutta kurkistus vihanneslokeroihin näytti, että väärässä olin. Sieltähän löytyi vielä vaikka ja mitä, tai oikeastaan paremminkin vähän sitä sun tätä. Ihania kotimaisia kasviksia tällainen lajitelma: 1 porkkana, 4 retiisiä, kolmannes kukkakaalista, pieni parsakaali, 7 terttutomaattia. Siinähän oli ainekset vaikka mihin. Olisi siellä ollut vielä sipuleitakin, mutta päätin ne tällä kertaa jättää väliin, vaikka hyvin olisivat nekin tekemääni ateriaan soveltuneet.  Helteen edelleen helliessä päätin valmistaa kasviksista aterian helposti samalla tyylillä kuin Tähdekokin onnenpäivät –kirjoituksessani.  Itse asiassa teen näitä kasvisvuokia tosi usein. Siis kesällä. Mikäs sen helpompaa kuin heitellä kaikki jämät yhteen vuokaan, päälle loraus oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chiliöljyä sekä suolaa ja pippuria, ja vuoka vartiksi grilliin. 15 minuuttia, simsalabim ja herkku on valmis.

Jääkaapista löytyi myös yksi makkarapaketti, minkä olin ostanut viikonlopulle kaikenvaralta, mutta käyttämättähän se jäi. Siinä oli niin hyvät päiväykset, että ajattelin jo sitä ostaessani, että jossakin vaiheessa tulee varmasti käytetyksi. Oikein artesaani-raakamakkaraa. Nyt en enää muista, mikä oli valmistaja, mutta tuotteen nimessä esiintyvä Peter kiinnitti huomioni. Se toi mieleeni hyvän ja hauskan ystävämme Peterin, niinpä päättelin noiden makkaroidenkin olevan hyviä.  On nämä ihmeellisiä nämä ostospäätösten taustat ja ihmislapsen ajatusten kiemurat.

Odottamassa grilliin pääsyä

Palleroihin pintaväri, ja sitten kasvisten sekaan.

Grillissä 15 minuuttia

Koska viikonloppuna oli tullut muuttotalkoissa syötyä jo makkaraa ”makkarana”, niin halusin nyt valmistaa nämä raakamakkarat vähän eri tavalla. Pursotin makkaroista sisukset pieninä sormenpään kokoisina palloina vadille, ja siitä kippasin ne grillin paistotasolle samalla, kun kasvisvuoka meni grilliin. Pyörittelin makkaroita pari-kolme minuuttia pienessä määrässä rypsiöljyä ihan vain saadakseni niille kauniin värin pintaan, ja lisäsin ne sitten vuokaan kasvisten sekaan. Siinä ne muhivat kaikki sulassa sovussa, samassa vuoassa. Pari kertaa niitä kevyesti sekoittelin. Vartin päästä pääsimme niitä jo syömään. Helppoa. Ja nopeaa. Ja hyvää! Mausteiset makkarapallot antoivat sopivasti ytyä kasviksille. Ja toisaalta, kasvisten ansiosta makkararuokakin vaikutti yllättävän kevyeltä.

Syömään!

Sen kummempia lisukkeita tämä ruoka ei kaivannut, ei edes leipää. Ei niin, etteikö siihen leipäpalakin olisi sopinut, mutta tämä oli tällaisenaan riittävä +30-asteisen illan illallisen ja iltapalan yhdistelmäksi. Yhtä se kyllä kaipasi, nimittäin olutta. Minulla tulee todella harvoin juotua olutta, vain harvoissa ja tietyissä tilanteissa tai joidenkin erityisten ruokien yhteydessä. Makkararuoka on yksi sellainen, mihin olut minun makunystyröitteni mukaan ehdottomasti kuuluu, etenkin tällaisen maustetumman makkaran kaveriksi.

Oikein hyvä kokonaisuus oli tämä pikkulauantain herkkupala. Maistuisi varmaan Peterillekin.