Grillatut pekoniporkkanat - vautsi vau!

Lopultakin helle helli meitä lappilaisiakin, tosin olimme toisella paikkakunnalta suurimman osan tuosta todella lämpimästä muutaman päivän jaksosta. Mutta eihän se helle meiltä pois ollut, pääsimme itsekin nauttimaan kunnon kesästä pääkaupungissa vieraillessamme. Onneksemme todella lämmintä säätä riitti vielä eilisellekin, jolloin saavuimme kotiin. Tälle päivälle näytti jo ukkosta, joten grillikauden avaus oli parasta suorittaa saman tien reissusta kotiuduttuamme. Grillasimme mm. näitä pekoniporkkanoita, joiden raaka-aineet muodostivat aivan ihmeellisen ihanan makean ja suolaisen liiton.

Herkullisiin pekoniporkkanoihin tarvitaan vain:

kesäporkkanoita

pekonia

vaahterasiirappia

mylly- tai sormisuolaa

Huuhtele ja kuivaa porkkanat, ja katkaise niiden varret lyhyiksi. (PS. kätevimmät kotikokit valmistavat porkkanan naateista vaikkapa pestoa. Minä en nyt ollut niin kätevä, mutta ohjeita löytyy googlesta.) Jos porkkana on kovin paksu, halkaise se. Uudet kesäporkkanat ovat juuri sopivan vahvuisia kokonaisinakin. Kääri pekonisiivu porkkanan ympärille.

Grillaa pekoniin käärittyjä porkkanoita niin kauan, että pekoni on kypsää ja porkkana sopivasti pehmennyttä, mutta ei kuitenkaan vielä mössöä.

Pekoniporkkanat grillaantuivat ihaniksi samalla, kun viljaporsaan fileelankku kypsyi parilalla. Eilen oli kova tuuli, joka hidasti grillausaikaa. Grillasimme näitä n. 9-10 minuuttia, porkkanoita välillä käännellen ja vaahterasiirapilla sivellen. Lihalle riitti yksi käännös.

Pyöräytä valmiiden pekoniporkkanoiden päälle hieman suolaa. Porkkanan makeus hävittää yllättävän paljon pekonin suolaisuutta.

Possun ja pekoniporkkanoiden seuraksi keitin uusia perunoita ja sipuli-voikastiketta. Lisäsin lautaselle vielä jääkaapissa ollutta sitruuna-aiolia, jonka olin aiemmin sinä päivänä tehnyt kotimaisten parsojen dipiksi. Näin pääsi sekin tähde hyötykäyttöön.

Kyllä kesä on monella tapaa ihanaa aikaa, vaikka tänään jo ennusteen mukaan ukkostikin. Lämpötilakin viileni heti kymmenellä asteella. Sellainen se Suomen suloinen suvi on. Seuraavaa lämpöaaltoa odotellessa.

Auralohta ja kasviksia uunista ulos

Tämän aterian suunnittelu lähti liikkeelle siitä, kun unohdin lauantaina broccolinit kylmäkaappiin. Ehkä ne unohtuivat siinä kohtaa, kun grilliruoaksi aiotut raaka-aineet päätettiinkin kylmän sään vuoksi valmistaa keittiössä. Olin ostanut broccolinit nimenomaan grillattavaksi. No eivät ne nytkään päätyneet grilliin, vaan edelleenkin jatkettiin uunilinjalla. Seurakseen ne saivat niin ikään tähteeksi jääneet kirsikkatomaatit ja kokonaista yhden jäljelle jääneen porkkanan. Myös Aurajuustoa löytyi jääkaapista, joten vain lohipalat jäivät ostettavaksi.

Auralohta ja uunikasviksia

(2:lle)

2 reilua annospalaa lohta

sitruunan mehua

suolaa
mustapippuria

60 g Aurajuustoa

1 pss (150 g) broccolineja

1 porkkana

kourallinen kirsikkatomaatteja

oliiviöljyä

hunajaa

sweet chili –kastiketta

Poista lohipaloista ruodot ja laita lohet uunipellille leivinpaperin päälle. Viillä terävällä veitsellä ”tasku” lohipalan keskelle, ja purista lohelle sitruunan mehua.  Mausta lohi kevyesti suolalla ja pippurilla ja täytä tasku Aurajuustoviipaleilla. Vaikka Aura on suolaista, tarvitsee lohi siitä huolimatta oman suolansa. Suolaton lohi on kamalaa. Laita lohet 200-asteiseen uuniin 10 minuutiksi, ja esivalmistele sillä välin kasvikset.

Huuhtele broccolinit ja katkaise varren kuivasta päästä pieni pala pois. Kuori ja viipaloi porkkana. Huuhtele kirsikkatomaatit. Pyörittele kasvikset oliiviöljyssä ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Ota lohet pois uunista 10 minuutin kohdalla, ja levitä maustetut kasvikset niiden ympärille. Laita pelti takaisin uuniin 10 minuutiksi.

Lohet olleet jo 10 min. uunissa...

Ota pelti taas pois uunista, ja tee tärkeä loppusilaus. Lorauta kasviksille hieman hunajaa. Broccolinit palavat helposti, jos laitat hunajan liian aikaisin. Sivele lohipalat sweet chili –kastikkeella. Laita pelti takaisin uuniin 5 minuutiksi.

Ennen sweet chiliä...

Tämän setin kypsennysaika 200 C uunissa oli siis 10 + 10 + 5 minuuttia. Nämä olivat isoja lohipaloja, ja paistuivat tuossa ajassa juuri sopivan kypsiksi. Ne säilyttivät hyvin mehevyytensä. Sweet chili -kastike antoi lohelle mukavan säväyksen, joka oli hyvä vastamaku Auralle.

Tämä oli taas yksi niitä minun "helpolla hyvää" –kokkailujani, mieluusti tähteet tarkasti hyödyntäen. Jääkaapista oli hyvä saada tuoretuotteet minimiin, koskapa pääkaupunki kutsuu taas pariksi päiväksi. Luvassa on kokoustelua, ja mukavien kollegoiden kanssa seurustelua niin työn kuin vapaankin merkeissä. Ja niin kuin aina, on tälläkin reissulla tarkoitus piipahtaa parissa kiinnostavassa Helsingin ravintolassa, myös kokouksen ulkopuolella.

Mukavaa loppuviikkoa ihan jokaiselle! Ja kiitos, kun vierailit blogissani!

Mainio salaatti ja kastike vaikkapa grilliruoan kylkeen

Tänä kesänä olemme vasta aloittamassa grillikautta. Sää on ollut sellainen, että seisoskelu grillin äärellä ei ole vielä houkuttanut. Viime viikonloppunakin meidän piti grillata possun fileetä ja broccolineja, mutta valmistin possun kuitenkin uunissa. Niin oli sillä kertaa mukavampaa. (Broccolinit unohtuivat kylmäkaappiin. Niistä lisää myöhemmin.) Ateria tuntui kuitenkin kesäiseltä, olihan pöydässä ensimmäiset uudet siiklit sekä salaatti, joka on yksi meidän kestosuosikkeja grilliruoan kylkeen. Kyseessä on melonisalaatti fetalla. Siinä on sekä ihanaa hedelmäisyyttä, että täydellistä suolaisuutta. Makuhermoja hivelevä salaatinkastike viimeistelee nautinnon.

Olen tosiaankin tehnyt tätä salaattia monet, monet kerrat. Salaattilaji vaihtelee tilanteen mukaan, samoin fetan muoto. Fiiliksen mukaan joko murennan tai kuutioin fetan.  Tällä kertaa murensin sen, mutta tästä linkistä pääset viime kesänä kirjoittamaani postaukseen, jossa tämä sama salaatti on hieman eri muodossa. Se postaus kannattaa käydä lukemassa myös siitä syystä, että kerron siinä aivan mielettömän ihanasta tryffeli-kukkakaalista. Siinäpä sitä vasta nannaa olikin. Maistuisi ehkä sinullekin.

Feta-melonisalaatti

1 pss jääsalaattia

1 ruukku villirucolaa

1 minivesimeloni

1 pkt fetaa

Huuhtele ja linkoa salaatti ja rucola. Kuutioi meloni ja feta. Sekoita aineet keskenään.

Melonisalaatille täydellisesti natsaava salaatinkastike:

0,75 dl oliiviöljyä

½ dl sweet chiliä

½-1 punainen chili (siemenet poistettuna ja chili silputtuna)

½ limen mehu

hyppysellinen suolaa ja pippuria

Sekoita vispilällä kaikki ainesosat hyvin sekaisin.

Tässäpä on sellainen kombo, että pois alta. Raikas salaatti, joka käy lisukkeeksi niin lihalle kuin kalalle. Lisäksi sopivasti kärkeä sisältävä salaatinkastike, joka sopii ilman salaattiakin grilliherkkujen lisukkeeksi. Ihan täydellistä se oli myös tämän linkin mango-avokado-fetasalaatin kanssa, siinäkin salaatissa oli mukavasti hedelmäisyyttä mukana.

Tällä kertaa meillä oli pääruokana possun sisäfileetä. Filee oli valmiiksi marinoitu, pehmeä pippuri. Otin fileen huoneenlämpöön vajaata tuntia ennen, kuin aloin sitä valmistaa. Poistin kalvot ja paistoin pannulla fileen pinnat kiinni. Asetin paistomittarin ja säädin sen 70 asteeseen, ja sitten filee 175-asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Käärin fileen vadin päälle folioon n. 20 minuutiksi. Siinä kohti mies tuli avuksi ja leikkasi lihan viipaleiksi (perinteisesti hänen tehtävä), ja asetteli viipaleet takaisin foliokääröön sinne valuneiden ”mehujen” päälle. Uuni oli jo sammutettu, mutta laitoin vadilla olevan käärön muutamaksi minuutiksi takaisin uuniin, kunnes oli aika laittaa lihat pöytään.

Aterian täydensi kesän ensimmäiset keitetyt siiklit, joita jo hieman alkupaloinakin graavikalan kanssa maisteltiin. Minä keitän uudet perunat aina omalla tavallani, laitan pestyt perunat saman tien kylmään veteen (ei tosiaankaan tarvitse olla kiehuvaa vettä, vaikka voihan potut sitenkin keittää). Levy päälle, ja kun alkaa kiehua, on syytä ottaa aika. Keitän näitä pienehköjä (pyydän aina pieniä, koska ne ovat parhaita) perunoita tasan 10 minuuttia siitä hetkestä, kun vesi kiehuu kunnolla. Veden maustan merisuolalla. Kun perunat ovat testatusti sopivan napakan kypsiä, tulee tärkeä osa. Kaadan veden pois, ja laitan kattilan takaisin levyn jälkilämmölle ja heitän perunoiden sekaan voinokareen. Kansi kiinni ja hieman heiluttelua, jotta kaikki potut saavat ihanan voipinnoitteen. Jos sattuu olemaan tilliä, tai kesäsipulin varsia, heitän sekaan molempia tai jompaakumpaa. Perunat voi keittää jo hyvissä ajoin, ne pysyvät lämpiminä kannen alla jälkilämmöllä. Ja jos mahdollista, niiden maku on entistäkin parempi, jos ovat saaneet levätä rauhassa kattilassa.

Jälkiruoaksi popsittiin kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat. Laitoin mansikat tarjolle kimppakulhoon, josta kotoisasti keihästimme pikkuhaarukalla omia makupaloja.

Nyt sääennuste näyttää jo kunnolla lämpenevää, tiedä vaikka ensi viikonloppuna päästäisiin jo nauttimaan grilliterassin antimista. Tosin ukkonenkin siellä jo uhkaa, joten eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Uusia siiklejä ja kalavaleita

Rovaniemen torin kesäherkkujen myyntikoju oli eilen ensimmäistä päivää auki tälle kesälle. Siitä huolimatta eilen ei tuntunut lainkaan kesältä, vettä satoi ja asteita oli 6, plussan puolella kylläkin. Torilla oli rauhallista, paikalla oli tuolloin vain torimyyjät ja minä. Ja kotimaiset siiklit! Uudet siiklit ovat meidän kesäkeittiön perusta. Juuri sopivaan kypsyyteen keitettyinä, ja juuri sopivasti voissa pyöriteltyinä ne ovat aivan taivaallisia. Siiklien seuraksi grillaamme kesän mittaan niin kasviksia, kalaa kuin lihaakin. Grillaus odottaa vielä lämpimämpää säätä, joten tänään tarjosin siiklejä alkuruoaksi klassisesti graavikirjolohen ja sipuli-voikastikkeen kanssa. Kyllä niitä perunoita muutama popsittiin ihan sellaisenaan vielä pääruoallakin.

Saimme ruokaseuraksemme tänään raskaana olevan, Hevostilan emäntä –blogia kirjoittavan tyttäremme. Ajattelin hieman jekuttaa häntä. Odottavien äitien on syytä välttää graavikaloja, ja tytär on noudattanut sitä asiaa hyvin tunnollisesti, vaikka graavikaloja rakastaakin. Niinpä olikin hauska kuulostella hänen reaktiotaan, kun huutelin porukoita alkuruoalle. Tytär huuteli (olohuoneesta) takaisin, että ai meilläkö on ihan alkuruokaakin, ja lähestyi odottavin mielin keittiötä. Kerroin, että syömme alkuun siiklejä ja graavikalaa. Syntyi epäuskoinen hiljaisuus, ja melkein saatoin kuulla hänen kiroilevan päänsä sisällä ja ihmettelevän mitä minun päässäni oikein liikkuu. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän katseli ruokapöytää kauempaa. Sieltä katsottuna näytti, että perunoiden päällä oli hyvä läjä graavilohta, mutta hänen annoksessaan olikin lohen sijasta porkkalaa (=porkkanaa). Olipas hauskaa. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset, vai miten se meni.

Keksin tuon porkkalaidean eilen illalla, ja siihen hätään en viitsinyt enää alkaa kypsentää porkkanoita aikaa vievästi suolan sisällä. Google löysi keinon oikaista, ja valmistinkin helpon porkkalan tämän ohjeen mukaan, tosin ilman savuaromia. Tästä ei tullut siis ”kylmäsavuporkkalaa”, vaan ”graaviporkkalaa”.

Etualalla porkkalaa.

Nämä ihanat kesäiset herkut valmistin siten, että viipaloin kolme tosi pientä siikliä lautaselle ympyrän muotoon. Päälle lusikoin sipuli-voikastiketta (tässä linkki ohjeeseen), jonka päälle pari viipaletta graavikirjolohta tai keko porkkalaa. Tillitupsut viimeistelivät annokset. Nämä ovat niin upeita herkkuja, että ainakin nämä ensimmäiset siiklit halusimme nauttia tällä tavalla, ihan perinteisellä makumaailmalla.

Tästä se kesäruokien kausi taas käynnistyi. Pääruoaksi oli mureaa possua ja ihanaa salaattia. Niistä lisää myöhemmin.  

Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Kalenteria kun katsoo, niin kesä nyt on. Toivottavasti pian myös lämpenee. Itse asiassa ennuste näyttää jo hyvinkin lämmintä tulevalle viikolle. Kyllähän se sopii.