Maanantai piti olla sadepäivä, vaan ei sitten satanutkaan. Se piti olla
myös pelipäivä, muttei ollut sitäkään. Sen sijaan siitä tuli puhtaasti
lepopäivä. Ruokakin oli kotiruokaa, joka nautittiin pation varjossa. Alkupalat,
tai itse asiassa vähän niin kuin välipalan esittelin jo edellisessä
kirjoituksessani. Sitten kun ne oli nautittu, ja niiden jälkeen vielä
pihallakin istuskeltu, oli aika kipaista keittiöön tekemään nopea, mutta
herkullinen päivän pääateria. Katkarapukasaria riisin kera. Ihan tuli 80-luku
mieleen. Silloin oli katkarapukasari kova sana. Hyvältä se maistui vieläkin.
Katkarapukasari
(2-3:lle)
oliiviöljyä
½ isosta sipulista (täkäläiset kovin suuria)
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
tulista paprikajauhetta (pimiento molido picante)
0,75 dl kuivaa valkoviiniä
1 tlk tomaattimurskaa
½ kalafondi
½ sitruunan mehua
mustapippuria
200 g katkarapuja
suolaa (tarvittaessa)
persiljaa
 |
| Pikanttia paprikajauhetta, Espanjan lahja maailmalle! |
Sulata katkaravut pussin ohjeen mukaan. Kuumenna oliiviöljy kasarissa.
Lisää sipulit ja kuullottele hetki. Lisää tomaattipyree ja paprikajauhe, joista
jälkimmäistä mielellään ensin varovasti, omaan suuhun sopivaa tulisuusastetta
tavoitellen. Myöhemmin sitä voi vielä lisätä, jos tarvis. Lisää valkoviini, ja
kiehauta. Lisää tomaattimurska, kalafondi ja sitruunanmehu. Mausta
mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kiehuta kastiketta muutaman minuutin
ajan. Kun kastike tuntuu ja maistuu valmiilta, lisää kohmeiset katkaravut.
Kuumenna uudelleen kiehuvaksi, mutta sen enempää ei tarvitse enää kiehutella. Tarkista
vielä suola, ja lisää silputtu persilja.
Tarjoile keitetyn riisin kanssa. Täkäläisestä kaupasta löysin sellaista
ihmeriisiä, jota ei paketin mukaan voi keittää ylikypsäksi. Espanjankielen
taitoni ei riitä sen selvittämiseen, mihin tämä perustuu. Sopivan kypsää tuli,
tosin en sitä yliajalla kiehuttanutkaan.
Kylläpäs maistui. Soosi jotenkin aina häviää paitsi suuhun, myös riisin
sekaan. Kasaristapa sitä voi syönnin aikana lisäillä lautaselle, ja tarvittaessa
ihan rennosti vaikka lusikoida parempiin suihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti