Grillatut caprese-leivät

 

Oi tätä kesää! Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt jo parille viikolle, ja olenkin nauttinut siitä täysillä. Se tarkoittaa sitä, että saatan viikonloppuisin viettää hyvällä omallatunnolla vaikka kokonaisen päivän pihalla. Arkisin suuntaan sinne heti töistä tultuani. En suinkaan mene sinne puuhastelemaan, ehei! Menen sinne nautiskelemaan elämästä. Yleisimmin se tarkoittaa sitä, että istuskelen terassilla mukavasti hyvän kirjan parissa. Kauniilla säällä ulkoistan kokkauksetkin mahdollisimman pitkälle ulkona tehtäväksi. Tuolloin teen keittiössä vain pikaiset valmistelut, ja grilli tai savustin hoitaa loput. Nämä viikon takaiset ihanat grillatut caprese-leivät valmistuivat tuolla systeemillä muutamassa minuutissa suorastaan koskettavan ihanaksi perjantaiherkuksi.

 

 

Niin kuin monessa muussakin asiassa, on tässäkin tärkeintä raaka-aine. Kun se on kunnossa, on lopputulos makuhermoja hivelevä. Näihin grillattuihin caprese-leipiin on tärkeää käyttää kunnon maalaistyyppistä leipää (käytin kaupan paistopisteen lombardian leipää), mozzarella di bufalaa, ja laadukasta extra neitsytoliiviöljyä.

 

Grillatut caprese-leivät

2:lle

 

4 reilua viipaletta maalaistyyppistä leipää

hyvää oliiviöljyä (tässä Terra Creta)

1 pkt mozzarella di bufalaa (tässä Pirkka Parhaat)

n. 12-16 kirsikkatomaatteja

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

tuoreita basilikan lehtiä

 

Leikkaa leivät reiluiksi viipaleiksi. Huuhtele ja viipaloi kirsikkatomaatit. (Voit toki käyttää tähän myös ihan tavallisia tomaatteja.) Minä viipaloin kunkin kirsikkatomaatin kolmeen osaan. Valuta mozzarella.

Grillaa leipäviipaleita hetken aikaa kuumassa grillissä. Tässä ei tosiaankaan mene kuin hetki, ennen kun leivät ovat kuumat ja raidalliset. Ole varuillasi, etteivät ne pääse palamaan.

 

 

Laita leivät lautaselle ja pirskottele leiville oliiviöljyä. Pienen pienet sormisuolat ovat paikallaan jo tässä vaiheessa, ja myöhemmin vähän lisää. Revi mozzarella leiville, ja asettele viipaloidut kirsikkatomaatit mozzarellan päälle. Lorauta koko komeudelle hyvää oliiviöljyä. Sitä saa mennä lautasellekin, siinäpä on sitten ihanaa pyöräytellä haarukkapaloja. Rouhaise leiville hieman mustapippuria ja viimeistele sormisuolalla. Ripottele päälle basilikan lehtiä kokonaisena (jos pieniä), tai silputtuna.

 

 

Näin helposti nämä leivät syntyvät. Minä tarjosin leivät grillattujen italialaisittain marinoitujen jättikatkarapuvartaiden (Pirkka Parhaat pakaste) kanssa. Ihan yhtä hyvin nämä leivät voi tarjota sellaisenaan, tai vaikkapa alkuruoaksi.

Tällaista on kesäkokkailu parhaimmillaan, helppoa ja herkullista, laadusta tinkimättä. Nautitaan kesästä ja ihanasta kesäruoasta! Nyt lähden kipin kapin taas terassille. Aurinko paistaa ja lämmittää edelleen.

 

 

Pimientos de Padrón – voi mikä grilliherkku!

 

Espanjan Galiciasta tulee ainakin kaksi minulle mieluista asiaa, nimittäin Albariño-valkoviini ja Padrón-paprikat. Näissä kummassakin on aromit enemmän kuin kohdallaan. Espanja on minulle tärkeä maa, ja etenkin Espanjan Andalusia hyvinkin rakas, mutta en ole koskaan käynyt tuolla Espanjan luoteiskulmassa. Onneksi siis näitä aromikkaita Galician lahjoja maailmalle saa nykyisin myös täältä Suomen Lapista, joskaan ei välttämättä juuri niitä Galiciassa kasvaneita paprikoita. Nämä tämänkertaiset paprikat olivat tulleet ruokakauppaan Hollannista, joten Galicia on laittanut hyvän kiertämään. Niin, ja tulivathan Padrón-paprikat Galiciaankin 1700-luvulla ihan Meksikosta asti. Eipä siis kummakaan, että niistä löytyy mukavasti luonnetta.

 

 

Pimientos de Padrón grillipaprikat

2-4:lle

 

200 g pimientos de padrón -paprikoita (kuvissa vain 100 g)

1-2 rkl oliiviöljyä

sormisuolaa

 

Huuhtele ja kuivaa pienet paprikat huolellisesti. Sivele paprikat öljyllä. Nostele paprikat kuumaan grilliin (minä ladoin ne parilan päälle, niin ei tarvinnut huolehtia pienimpien tippumisesta ritilän väleihin). Grillaa ensin toinen puoli tummaksi, ja käännä. Paprikat ovat valmiit, kun toisenkin puolen väri on tumma ja pinta alkaa lysähtää. Grillaaminen tapahtuu ihan muutamassa minuutissa. Siirrä grillatut paprikat kulhoon ja ripottele niiden päälle reilusti sormisuolaa. Ihana grilliherkku on nyt valmis.

Jos sinulla ei ole grilliä, onnistuu padrónpaprikoiden valmistus myös kuumassa pannussa öljyssä paistamalla. Toimintatapa muilta osin sama.

 

 

Nämä pikkupaprikat nautimme muiden grilliherkkujen ja chilimajoneesin ohella, mutta aivan yhtä hyvin grillattuja padrónpaprikoita voi napostella ihan sellaisenaankin. Ovat nimittäin ihan vietävän hyvää sormiruokaa. Siitä vain paprikan kannasta kiinni, ja ääntä kohti, ja valmistaudu yllätykseen. Vaikka näiden maku on muutoin aika mieto, kerrotaan joka kymmenennen paprikan olevan tulinen. Onnistuin ainoana saamaan tulisen yllätyksen. Tuli ihan voittajafiilis!

 

 

Parmesaani-yrttikuorrutetut siikafileet uunissa

 

Jestas sentään miten ihanaa siikaa tykötarpeineen! Annoksen lähtökohtana oli pakastimen aarteina olleet siikafileet ja suppilovahverot. Siika sai todella maistuvan kuorrutteen ja suppilovahveroista tein kastikkeen. Valmistin siikafileet uunissa. Samoilla lämmöillä kypsyi myös annoksen kasvisosasto.

 

 

Aloitan kokkaamisen aina siten, että ihan ensimmäiseksi esivalmistelen kaikki raaka-aineet. Sen jälkeen kokkaaminen käy kuin tanssi. Tällä kertaa lähdin liikkeelle kasviksista. Ensin huuhtelu ja sitten tarvittavat siistimiset tai kuorimiset. Viipaloin kuoritut porkkanat. Lohkoin fenkolin, josta poistin ensin epäsiistin uloimman kerroksen. Retiiseistä leikkasin kannat pois, jonka jälkeen halkaisin retiisit. Perunoille riitti kunnon harjapesu ja halkaisu, kuoret saivat jäädä. Kukin laji pääsi omaan kulhoonsa makuuntumaan.

 

 

Porkkanat pyörittelin valkosipuli-chilioliiviöljyssä, mausteeksi hienoa merisuolaa ja mustapippuria. Hieno merisuola on minun ruoantekosuolani, ja mustapippuria laitan melkeinpä ruokaan kuin ruokaan. Fenkolilohkot pyörittelin sitruuna-oliiviöljyssä, jonka sekaan lorautin myös pari teelusikallista hunajaa sekä puristus sitruunasta, lisäksi suolaa ja pippuria. Retiisit laitoin pikkukippoon, jonne myös 2 rkl oliiviöljyä ja 1 rkl hunajaa, sekä tietysti suolaa ja pippuria. Halkaistut uuniperunat maustoin oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

 

 

 

Kasvikset kypsyivät 200 C uunissa siten, että ensin sinne menivät halkaistut uuniperunat. Ne saivat olla yksinään uunissa n. 15 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin pellille loputkin kasvikset, joita kypsensin 20 minuuttia. Perunat olivat uunissa siis yhteensä 35 minuuttia. Mutta uunien tehot vaihtelevat, joten ei kannata tuijottaa liikaa näihin minuutteihin.

 

 

Siikafileet uunissa

 

4 siikafileetä

hienoa merisuolaa

mustapippuria

 

1 dl karkealla terällä raastettua parmesaania

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

1 dl silputtua tilliä ja persiljaa

2 rkl sitruunan mehua

3 rkl oliiviöljyä

 

200 C uunissa 10-15 minuuttia 

 

 

 

Nypi siikafileistä mahdolliset ruodot, ja levitä fileet uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään, ja levitä se kalojen päälle. Paista 200 C uunissa kypsäksi, vaan ei kuivaksi.

 

 

Suppilovahverokastike pakastetuista suppiksista

 

½ l pss suppilovahveroita

2 rkl voita

3 kesäsipulia varsineen

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl kasvislientä

2 dl kuohukermaa

mustapippuria

(suolaa tarvittaessa)

 

Paista sieniä kuivassa kasarissa niin, että neste irtoaa ja haihtuu. Lisää voi ja silputtu sipuli. Kuullota pari minuuttia. Ripottele vehnäjauhot sieni-sipuliseoksen päälle. Sekoittele pari minuuttia, mutta älä ruskista. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi samalla sekoitellen. Lisää hetken päästä kerma ja mustapippuri. Keitä kunnes jauhot ovat ehtineet kiehua yhteensä vähintään 10 minuutin ajan, ja kunnes kastikkeen koostumus on hyvä. Jos kastike uhkaa paksuuntua liikaa, lisää tilkka kasvislientä. Tarkista maku.

 

 

Ihan tulee vieläkin kuola suuhun tätä kirjoitellessa ja näitä kuvia katsellessa. Että voi hyvistä raaka-aineista tehty ruoka olla hyvää! Siinä ei tarvita kovin kummoisia mausteita viemään huomiota muualle, kun raaka-aine on kunnossa. Keep it simple sopii siis myös tähän ohjenuoraksi. Ja tällaista siitä sitten tuli.