Kikherne-lämminsavukirjolohisalaatti

 

Salaatit ovat tässä talven mittaan jääneet aika vähälle huomiolle, mutta viime viikonloppuna tuli oikein kova salaatin hinku. Tehtävähän sitä sitten oli, ja oikein hyvä niin. Valmistin ruokaisan, mutta raikkaan salaatin. Se valmistui helposti ja nopeasti kaupan valmiiksi savustetusta kirjolohesta, ja muutamasta muusta hyvästä raaka-aineesta, sesongin klementiinejä unohtamatta.

 

 

Kikherne-lämminsavukirjolohisalaatti

3-4:lle pääruoaksi, 6:lle lisukesalaatiksi

 

1 tlk (230 g netto) käyttövalmiita kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

½ tl suolaa

2 valkosipulinkynttä puristettuna

savupaprikaa

chilijauhetta

 

1 pss Pehtoorin salaattia

½ pss jääsalaattia

125 g (= ½ rasiaa) erivärisiä kirsikkatomaatteja

1-2 avokadoa

puristus sitruunasta avokadoille

250 g lämminsavulohta

½ - 1 pkt fetaa

2 klementiiniä

 

1-2 rkl Dijon-sinappia (maistele oikea määrä!)

½ sitruunaa mehuna

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

 

 

Taputtele valutetut ja huuhdellut kikherneet talouspaperilla kuivaksi, ja kaada ne kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä. Lisää suola, valkosipulisilppu ja makusi mukaisia mausteita. Sekoita hyvin mutta hellästi, ja levitä kikherneet uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Tässä määrässä on reilusti kikherneitä, mutta tulet huomaamaan, että aikamoinen määrä niitä myös katoaa pelliltä suoraan parempiin suihin.

 

Kuinka kaunis tämä Pehtoorin salaatti onkaan!

 

Huuhtele ja linkoa salaatit. Revi ne laakeaan salaattikulhoon. Lisää huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Halkaise avokado, poista kivi ja irrota avokadon hedelmäliha kuorestaan, ruokalusikalla hedelmälihan ja kuoren välistä liu’uttaen. Purista avokadolle sitruunanmehua, jotta hedelmäliha ei ala tummua. Kuutioi tai viipaloi avokadon puolikkaat, ja lisää kuutiot salaattiin. Salaattipohja on nyt valmis.

 

 

Lisää paahdetut kikherneet, mutta säästä niistä osa viimeistelyä varten. Paitsi että kikherneet maistuvat mahtavilta, näyttävät ne hyvältä salaatin pinnallakin. (Vink vink! Paahdettuja kikherneitä voi popsia ihan sellaisenaankin vaikkapa sipsien korvikkeena.)

 

 

Poista lämminsavulohesta nahka. Jos lohen pinnassa (kalan ja nahkan välissä) on tummaa lihaksistoa, poista se kevyesti lusikalla tai veitsellä kaapimalla. Ihan syötävää sekin on, mutta se ei näytä kauniilta eikä maistu hyvältä. Kuutioi puhdas savulohifilee, ja lisää kuutiot salaattiin. Murustele feta lohen päälle.

 

 

Leikkaa terävällä veitsellä klementiinistä kuoret pois, ja viipaloi hedelmä. Lisää viipaleet salaatin päälle.

 

 

Valmista sitten salaatinkastike. Vispaa sinappi ja sitruunanmehu sekaisin. Lorauta sekaan oliiviöljyä, vispilällä samalla sekoittaen. En mitannut öljyn määrää, mutta lorauttelin niin kauan, että kastikkeesta tuli juoksevan oloista. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku, ja lusikoi kastike sinne tänne salaatin päälle.

 

 

Tämä salaatti on todella ruokaisa, ja kauniskin se on. Sitrushedelmät ovat tällä hetkellä parhaimmillaan, joten niitä kannattaa nyt suosia paitsi sellaisenaan, myös ruoanteossa. Ne antavat salaatteihin aivan ihanaa raikkautta ja mehukkuutta, värikkyydestä puhumattakaan.

Tein tämän salaatin lauantai-illan hemmotteluksi, ja mukavia makuelämyksiä ja purutuntumia se sisälsikin. Nautimme salaatin rieslingin kanssa. Maalaisleipä tai patonki voisi olla kiva lisä salaatille, mutta me emme nyt kaivanneet leipää, kun syötävää oli muutenkin niin paljon. Salaatista riittäisi kyllä suuremmallekin joukolle, varsinkin yhdessä leivän kanssa.

 

 

Johtuen avokadosta, tätä salaattia ei kannata valmistaa kovin paljon etukäteen, koska avokado tahtoo sitruunasta huolimatta tummua ajan kanssa. Jos valmistat tätä vierastarjottavaksi, kannattaa valmistella kaikki muut ainekset paitsi avokado etukäteen. Vasta h-hetken koittaessa on aika käsitellä avokado, ja sekoittaa salaatti. Se käy kätevästi, kun muut ainekset ovat jo valmiiksi pilkottuja.

 

 

Perinteinen karjalanpaisti

 

Lapsuudenkodissani karjalanpaisti kuului joulupöytään. Niinpä siitä tuleekin aina jouluinen olo, valmistan sitä sitten milloin tahansa. Tosin kyllä tässä nykyisessäkin kodissani karjalanpaisti sijoittuu yleensä joulukuulle, vaikken sitä yleensä joulunpyhiksi valmistakaan. Aika usein se on itseoikeutetusti itsenäisyyspäivän juhlapöytämme kruunu. Niin tänäkin vuonna. Mutta koska karjalanpaistin kypsyminen vie paljon aikaa, muhitimme sen valmiiksi jo edellisenä iltana. Kypsymiseen tarvittava aika selviää yleensä vasta paistin muhiessa uunissa, joten senkin puolesta on kätevämpää, että paisti on enää vain lämmitystä vaille valmista, kun kutsujen alkamisaika lähestyy.

 

 

Karjalanpaistin osaa tehdä kuka vain, enpä juuri helpompaa pitoruokaa keksi. Hyvälaatuinen liha on edellytys onnistuneelle karjalanpaistille. Jos paikkakunnallasi on lihapuoti tai kaupassa hyvä lihatiski, suosi niitä. Useimmat tehdaspakatut karjalanpaistilihat ovat aika surkean näköisiä, tosin joitakin positiivisia poikkeuksiakin on. Silmä sen kertoo, näyttävätkö kuutiot lihaisilta vai enimmäkseen läskisiltä tai riekaleisilta.

Laadukkaan (ei tarkoita kallista!) karjalanpaistilihan lisäksi tarvitset vain lähinnä aikaa. Karjalanpaistin kypsyminen vie 4-6 tuntia, riippuen käyttämästäsi lihasta. Paisti on valmista sitten, kun liha on kunnolla mureaa ja sen saa pienittyä lautasella melkeinpä vain haarukkaa näyttämällä. Tämän ruoan tekemiseen kuuluukin bonuksena usein toistuva maistelu viimeisten tuntien aikana. Näin karjalanpaisti on meillä aina tehty:

 

Karjalanpaisti

10:lle

 

800 g naudanpaistia

800 g porsaanpaistia (tai lapaa, tai kassleria, mutta yleensä käytän paistia)

voita padan voiteluun

2 sipulia

1,5 rkl suolaa (käytän hienoa merisuolaa)

20 maustepippuria

keitettyä, kuumaa vettä

 

Paloittele lihat annospaloiksi. Kuori ja silppua sipulit. Laita lihapalat reilulla kädellä voideltuun (voin tarkoitus on antaa myös aromia) pataan vaikkapa kolmessa erässä, ja ripottele joka erän päälle kolmannes sipuleista, suolasta ja pippureista.

 

 

Kaada kiehuvaa vettä lihapalojen päälle niin paljon, että lihat juuri ja juuri peittyvät.

 

 

Laita pata ensin 200-asteiseen uuniin, mutta laske 30 minuutin kohdalla asteet 150 asteeseen. Kypsennä paisti hiljalleen kypsäksi 150-asteisessa uunissa, pari kertaa välillä sekoittaen. Kun karjalanpaisti on ollut uunissa 4 tuntia, on aika tarkistaa lihan mureustaso. Jatka kypsentämistä, kunnes liha on taatusti mureaa. Laita kansi päälle kypsennyksen loppupuolella. Tässä vaiheessa on jo talokin täynnä makuhermoja kutkuttavaa tuoksua. Kannattaa muuten varata myös maisteluvaran verran lihaa, noiden tuoksujen leijaillessa on ihan pakko useampaan kertaan ”testata kypsyyttä”.

Jos tarjoat karjalanpaistin vasta seuraavana päivänä, jäähdytä pata nopeasti esim. parvekkeella, ja siirrä sitten yöksi jääkaappiin. Meillä oli itsenäisyyspäivän aattona ulkona vain piirun verran kylmempää kuin jääkaapissa, joten patamme sai olla hyvin suojattuna yön yli terassin pöydällä ilman pelkoa, että se jäätyisi. Seuraavassa kuvassa alkaakin jo talonväen soihdut sammua (viimeinen tuikku sinnittelee tuolla padan taustalla), ja pata on valmiina terassille lähtöön. Niin pääsi sitten talonväkikin nukkumaan, maisteltuaan ensin muutamat pikkumaistiaiset tuosta perinteisestä, ja aina niin hyvästä herkusta.

 

 

Tarjoa karjalanpaisti keitettyjen perunoiden kanssa. On ihanaa pilkkoa ja sörssätä perunoita herkulliseen liemeen, josta ne imevät itseensä mahtavaa makua. Toki karjalanpaisti on hyvää myös perunamuusin kanssa. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten noin yksinkertaisista aineksista voi syntyäkään jotain näin mielettömän hyvää.

 

 

Karjalanpaisti jakaa mielipiteitä sen suhteen, että laitetaanko pataan porkkanoita vai eikö niitä laiteta. Kumpikin tapa lienee oikea. Itse en koskaan laita porkkanoita pataan, koska minun oppimaani ”aitoon” karjalanpaistiin ne eivät kuulu. Sen sijaan saatan tarjoilla paahdettuja porkkanoita erikseen. Tällä kertaa paahdoin rakuunaporkkanoita, jotka olivat oiva lisä ateriaan.

 

 

Karjalanpaisti ei kaipaa mitään eksoottisia lisukkeita. Laitoin paahdettujen porkkanoiden lisäksi tarjolle ihan yksinkertaisen vihersalaatin ja punajuurilaatikkoa. Auralla aateloitua punajuurilootaa toivotaan minulta joka jouluksi. Itsenäisyyspäivän aattona sekin tuli tehtyä jo valmiiksi pakkaseen, yhden vuoallisen päätyessä paistin kaveriksi.

 

 

Itsenäisyyspäivän alkupaloiksi (ja loput karjalanpaistin rinnalla syötäväksi) valmistin vadillisen pikkuleipäsiä. Vadilta löytyi saaristolaisleipää kylmäsavulohella, rieskaa porolla ja ruisnappisia mätimoussella.

 

 

Karjalanpaisti oli tietystikin kattauksen kunkku, ja se(kin) sai osakseen kiitosta ja ylistystä. Onneksi sitä oli paljon. Ei karjalanpaistia kannata pientä määrää tehdäkään, kun loput voi aina pakastaa. Meitä oli viisi aikuista, ja yksi taapero, joten paistia jäi vielä reilusti huolimatta siitä, että olimme sitä jo tekovaiheessakin useasti, pieninä erinä maistelleet. Nyt on siis pakasteessakin pari rasiaa odottamassa tulevia sydäntalven herkkuhetkiä.

Jälkiruoaksi nautimme Suomi-teemaiset kakkukahvit. Kakku ei todellakaan ole minun leipomani. Leipominen on minulle liian säntillistä touhua, joten vain aniharvoin, ja hyvästä syystä sittenkin alan siihen puuhaan. Onneksi on hyviä leipomoita, joista saa hienoja ja makoisia kakkuja. Tämän kakun sisältä löytyy mustikkamoussea, nam.

 

 

Näin herkuttelimme rakkaittemme kanssa itsenäisyyspäivänä. Olisimme toivoneet pöytäämme vielä muutaman muunkin rakkaan, mutta näihin aikoihin kuuluvan suosituksen mukaan seurueemme muodostui vain heistä, joiden kanssa olemme muutoinkin tiiviisti tekemisissä. Pysytään terveinä!  

 

 

 

 

Mukavasti rapsakka pankokuorrutettu lohi

 

Tätä ihanasti rapsakkapintaista lohta söimme jo joitakin viikkoja sitten, mutta silloin en ehtinyt siitä kirjoittaa. Tällä viikolla taas ruokalistallamme on ollut vain ruokia, joista olen kirjoittanut jo aiemmin. Nyt on siis hyvä hetki postata tämä lohiateria, jota muistelen yhäkin ilolla. Täytynee tehdä sitä pian uudestaan.

 

 

Pankokuorrutettu lohi

2:lle

 

2 annospalaa lohta (fileetä)

sitruunanmehua

suolaa

mustapippuria

 

1 dl karkeaksi raastettua parmesaania

1 dl pankojauhoja

3 rkl tillisilppua

loraus (ehkä pari ruokalusikallista) oliiviöljyä

 

varsiparsakaalia

kirsikkatomaatteja

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

 

Laita lohipalat uunipellille leivinpaperin päälle, ja purista niille hieman sitruunanmehua. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita parmesaani, pankojauhot, tillisilppu ja oliiviöljy keskenään, ja levitä seos lohipalojen päälle.

Huuhtele varsiparsakaalit ja leikkaa niistä kuivat päät pois. Huuhtele myös kirsikkatomaatit. Lisää kasvikset uunipellille ja pirskottele niille oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita pelti 180-200 -asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi. Minä laitoin kaikki kerralla, mutta jos jotakin tekisin toisin, niin laittaisin kuorrutetut lohet ensin yksinään uuniin 10 minuutiksi, ja lisäisin kasvikset vasta viimeiselle 10 minuutille. Näin broccolinit (= varsiparsakaalit) säilyttäisivät paremmin kauniin vihreän värinsä.

 

 

Pidin todella paljon tästä pankojauhopohjaisesta, rapsakasta kuorrutteesta. Parmesaani lisäsi oman säväyksensä lopputulokseen. Annos tuntui mukavan kevyeltä, johtuen tietysti kasviksista, joiden lisäksi ei muita lisukkeita kaivattukaan.

 

 

Nyt kun katselen tätä annosta, niin huomaan sen värityksensä puolesta sopivan oikein hyvin myös jouluisiin ruokahetkiin. Tätä ajatusleikkiä jatkaakseni sain mielleyhtymän pienestä kardemummalisästä kuorrutusainesten joukossa. Sitä en kyllä tiedä, olisiko se hyvä vai huono idea, mutta testaamallahan sekin selviää.