Taianomaisen hyvä poropata

Viime sunnuntai oli pitkästä aikaa rauhallinen kotipäivä, ja silloin oli aikaa kaikessa rauhassa muhittaa herkullistakin herkullisempi poropata sunnuntaiateriaksi. Aika olikin ainoa, mitä alkuvalmisteluiden jälkeen tarvittiin. Kunhan sain padan uuniin asti, valmistui se siellä melkeinpä itsestään. Ja voi mitä tuoksuja sieltä uunista leijailikaan! Ne lupasivat paljon, ja lupaukset myös täyttyivät. Tämä pata veti jopa minutkin suorastaan mykäksi, niin hartaasti ja keskittyneesti jokaista suupalaa makustelin. Mies sai sanotuksi sentään, että voi herran jestas. Tämä poropata oli kerta kaikkiaan herkullista, etten sanoisi suorastaan taianomaisen hyvää.

Padan pääraaka-aine löytyi kotipakasteesta. Olin viime talvena ostanut pakkaseen puolikkaan poronvasan (sopivina pakkauksina), ja niitä peruja sieltä löytyi vielä muutamia nyssäköitä. Olen aiemmin tehnyt suunnilleen tällaista pataa hirven paistista, mutta päätin nyt rohkeasti kokeilla tehdä samalla taktiikalla, mutta pidemmällä kypsytysajalla padan poron lavasta. Lavan esikäsittely oli toki työläämpää kuin paistin, koska lavassa on huomattavasti enemmän kalvoja. Niitä poistaessani kiitin itseäni, kun olimme ymmärtäneet lähteä edellisen illan hauskoista juhlista kulkematta jatkojen kautta. Kuntoni oli siis ihan hyvä, eikä ähertäminen kalvojen kanssakaan saanut minua tuntemaan oloani heikoksi. Kalvojen poistoon tarvittiin terävä veitsi, ja sillä sitten pikkuhiljaa viiltelin kalvoja irti, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Tarkkaa työtä taisin tehdäkin, koska pataruokaa syödessämme oli joka ikinen poropalanen erittäin murea.

Pätsyn paras poropata

(6:lle)

3 sipulia

4 valkosipulin kynttä

4 porkkanaa (tässä erivärisiä)

voita

1,5 kg poron (tai hirven) paistia tai lapaa

suolaa

mustapippuria

5 dl lihalientä

pari kunnon lorausta soijaa

2,5 dl punaviiniä

2 laakerinlehteä

1 prk (250 g) Koskenlaskija Ruoka & Dippi chili juustokastiketta

Kuori sipulit ja porkkanat. Lohko sipulit, silppua valkosipulit ja paloittele porkkanat reiluiksi paloiksi. Laita kasvikset voideltuun pataan.

Kuutioi poronliha. Jos käyttämässäsi ruhonosassa on kalvoja, poista ne ensin terävällä veitsellä. Ruskista kuutioitu poronliha pienissä erissä voissa. Mausta suolalla ja pippurilla, mutta muista, että myös lihaliemi ja soija tuovat pataan suolaisuutta. Lisää ruskistetut lihat kasvisten joukkoon ja sekoita kaikki sekaisin.

Keitä lihaliemi ja lisää se pataan. Lisää myös soija, punaviini ja laakerinlehdet. Laita pata 170-asteiseen uuniin ja hauduta kansi päällä pari kolme tuntia riippuen mitä lihaa käytät. Minä käytin lapaa, ja muhitin pataa ensin kolme tuntia. Kannattaa maistella esimerkiksi tunnin välein.

Nyt on aika lisätä juusto.

Kun liha on mureaa, lisää juustokastike. (Valitsin tarkoituksella chilillä maustetun juustokastikkeen, koska arvelin sen tuovan mukavaa kontrastia, jonka se tekikin.) Laita pata uuniin vielä puoleksi tunniksi, mutta älä laita enää kantta päälle. Tässä vaiheessa nostin uunin lämpötilan 200-asteeseen, koska lisäsin puikulaperunat uuniin paahtumaan viimeisen 30 minuutin ajaksi. Muista tarkistaa poropadan suola ennen tarjolle panoa.

Paahdetut puikulaperunat syntyvät helposti siten, että hyvin pestyt perunat halkaistaan pituussuunnassaan ja laitetaan ne kulhoon, jossa ne maustetaan oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Sitten sekoitus, jotta kaikki pinnat saavat osansa mausteista.

Menossa uuniin...

Maustetut perunanpuolikkaat levitetään uunipellille leivinpaperin päälle siten, että perunat eivät kosketa toisiaan. Näin niistä tulee ihanan rapeita. Vielä pieni pyöräytys suolaa perunoiden pinnalle, ja sitten tosiaankin pelti 200-asteiseen uuniin 30 minuutiksi.

Tarjosin lisäksi Aura-punajuurilootaa, jota myös löytyi vielä rasiallinen pakastimen kätköistä. Nostin rasian aamulla pakkasesta sulamaan, ja työnsin sen parin voilastun ja kermatilkan kera yhtä aikaa perunoiden kanssa uuniin kuumenemaan. Sinne meni viimeinen rasia pakkasesta, ja hyvä niin, koska pianhan onkin taas aika tehdä sitä lisää. Tämä punajuuriloota kuuluu meidän joulupöytämme vakiolajeihin. Löydät tuon mainion jouluisen punajuurilaatikon ohjeen tästä linkistä.

Niin, ja kun pororuoasta on kyse, niin olihan meillä vielä yksi lisuke, puolukkahillo. Se vain sopii niin valtavan hyvin yhteen poron kanssa.  

Huikean hyvä pyhäpäivän setti tämä totta totisesti oli. Ja suurimmalta osin lähiruokaa myös, porokin on saanut stressittömänä kirmailla Lapin kauniissa maisemissa. Aika jännä juttu muuten, sunnuntaina tuota ruokaa syödessämme kuului sattumalta kesken aterian radiosta laulu, jonka varmaan aika moni tietää: ”Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton…” Siihen on helppo yhtyä, kun katselee esim. ihan näitä meidän oman pihan satupuita, joita ihastelin poropadan muhiessa uunissa.

Juuri nyt luonto on kauneimmillaan. Kaamoksesta ei ole tietoakaan, aurinkokin paistelee vielä muutaman tunnin päivässä laittaen samalla pakkaslumiset puut, pensaat ja pihat kimmeltämään. Mikä olisi ollutkaan parempi päivä poropadalle, kuin kaunis talvipäivä kimmeltävine lumipeitteineen.