Keittolan tätien pannari

Niinhän siinä sitten kävi, että minkä eilisessä linssikeitossani  kevensin, sen tänään pannarissani mählysin. Jääkaappiin oli jäänyt viikonlopun vierasta varten ostamani maitopurkki, joka jäikin käyttämättä. Itse emme maitoa sellaisenaan juo, ja kahvinkin nautimme mustana. Yleensä käytän maitoa vain joko puuroon tai pannariin. Niinpä, kun avattu mansikkahillokin olisi lähiaikoina hyvä syödä pois, osoitti kuvitteellinen nuoli pannarin suuntaan.

Olen tehnyt pannaria tämän ohjeen mukaan aina lapsuudenkodistani lähtien. Siihen aikaan kouluissa tehtiin vielä itse ruokaa, ja ihan mielettömän hyvää tehtiinkin. Meidän koulun keittäjät olivat aivan mestareita, muistelen edelleen useampaakin heidän loihtimaa herkkua. Silloin tällöin tädit tekivät pannaria, joka myös oli aivan ihanaa. Äitini työskenteli samaisessa koulussa opettajana, ja hän onnistui saamaan keittolan tädeiltä tarkat ohjeet (kikkoineen) tuosta maistuvasta pannarista. Jaan tämän perimätiedon nyt teillekin, rakkaat lukijani. Pannari nautitaan perinteisesti mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Pannari keittolan tätien tapaan

3 munaa

4 rkl sokeria

1 tl suolaa

8 dl maitoa

n. 4-5 dl vehnäjauhoja (laitan aina 4,5 dl)

n. ½ dl sulatettua voita (tähän liittyy kikka)

225-250 C, 2-taso, n. 25 minuuttia

Laita uuni kuumenemaan. Riko munat kulhoon ja lisää sokeri. Vispaa käsivispilällä ilmavasti kolmisen minuuttia. Lisää suola ja vispaa hetki lisää. Lisää maito ja sekoita, älä enää vispaa. Lisää vehnäjauhot desi  (ja se puolikaskin) kerrallaan, joka lisäyksen jälkeen jauhot vispilällä sekoittaen. (Uunien tehot vaihtelevat. Itse aloitan 245 asteella, ja lasken vartin päästä lämmön 225 asteeseen.) Kun uuni on lämmennyt säätämääsi asteeseen, laita vielä tässä vaiheessa sulattamaton voi uunipellille ja pelti uuniin. Seuraa uunin ikkunasta, milloin rasva on sulanut, ja ota sitten pelti pois. Kallistele peltiä, että rasvaa valuu joka kohtaan. Kaada taikina tasaisesti pellille rasvan päälle. Ei siis kertarysäyksellä yhteen kohtaan, jolloin rasva pakenee alta pois. Tällä taktiikalla tulee samalla kertaa rasvattua pelti, ja lisättyä rasva taikinaan. Laita pelti uuniin. Vartin kohdalla pitäisi taikinan jo kivasti kupruilla ja alkaa tummua. Tarkkaile tummumisen etenemistä, ja ota pelti pois, kun näyttää omaan makuusi kypsältä.

Alun perin tein tätä pannaria kaatamalla taikinan suoraan rasvansekaiselle pellille, ilman leivinpaperia. Nykyisin käytän leivinpaperia, mutta rasvan käsittelen silti ohjeen mukaan, heittämällä sen ensin pellille, mutta leivinpaperin päälle, ja sitten pelti uuniin jne. En tiedä kuvittelenko vain, vai maistuuko se oikeasti eriltä, kuin jos laittaisin sulatetun voin suoraan taikinaan. Joka tapauksessa tällä tavalla sulanut voi antaa ikään kuin viimeisen ”silauksen” pannarin pinnoille. Sitähän nimittäin paiston aikana nousee reunojen kupruillessa myös pannarin päälle.

Palaan lapsuuteeni joka kerta tätä pannaria tehdessäni ja syödessäni. Siitä tulee aina hyvä ja kotoisa olo.