Sikahyvä carbonara-tyyppinen pasta

Tein viime viikonloppuna pastaa, jota kotona spagetti carbonaraksi puhuttelemme. Jos tarkkoja ollaan, niin kovin vähän tällä pastalla on tekemistä aidon ja alkuperäisen carbonaran kanssa. Ainoat todelliset yhtäläisyydet ovat spagetti, mustapippuri ja kananmunat. Alkuperäisohjeeseen ei vastoin yleistä luuloa kuulu edes pekoni, vaan guanciale, joka on sian poskesta valmistettua suolattua lihaa. Juustokin on minulla tässä väärä, pecorinoahan sen pitäisi olla, ja kerma, saati sipuli saattavat jopa kauhistuttaa alkuperäisen carbonaran nimeen vannovia. Kotikeittiössä on kuitenkin lupa nimittää ruokia ihan millä nimellä vain kukin haluaa, ja tällä lailla omin luvin nimettynä on tämä pasta minun sikahyvä carbonarani.

Pätsyn sikahyvä carbonara

4:lle kohtuulliset annokset

350 g spagettia

(hyvin suolattua keitinvettä)

1 pkt (150 g) pekonia

2 valkosipulinkynttä

2 kesäsipulia varsineen (tai 1 sipuli)

2 kananmunaa

2 dl kuohukermaa

2 dl raastettua parmesaania

mustapippuria

suolaa

Keitä spagetti suolatussa vedessä. Valuta, ja säästä kupillinen keitinvettä myöhempää tarvetta varten.

Erottele pekonit toisistaan ja suikaloi ne. Silppua sipulit. Säästä osa sipulinvarsisilpusta heitettäväksi ruoan sekaan ihan loppuvaiheessa (ei ole millään muotoa pakollista, voi jättää ilmankin). Paista pekonit omassa rasvassaan rapeiksi ja kypsiksi ja lisää paiston loppupuolella sipulit. Kuullottele, mutta älä anna sipuleiden palaa.

Riko kananmunat kulhoon. Sekoita kerma ja parmesaani munien joukkoon ja pyöräytä sekaan muutama kierros pippuri- ja suolamyllystä.

Yhdistä pasta ja pekoniseos sekä loput sipulinvarsisilput. Lisää kupillinen keitinvettä pikkuhiljaa, koko ajan sekoittaen (sekoitus käy kätevästi vaikkapa kahdella pitkällä puuhaarukalla pastaa ylös nostellen). Lisää muna-kerma-parmesaani -seos kuuman pastan joukkoon, ja sekoita nopeasti kaikki kunnolla sekaisin. Ota pois levyltä, ettei tule munakokkelia. Maista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoile pasta heti ja raasta vielä pinnallekin parmesaania, jos siltä tuntuu. Pienet pippurit joka tapauksessa vielä annoksellekin pyöräyttäisin.

Aitoa tai ei, erinomaisen hyvää tämä taas joka tapauksessa oli. Voisin jopa sanoa, että liian hyvää. Toisaalta muistan joskus lukeneeni jonkun viisaan savolaisen mietelauseen, joka meni jotenkin näin: ”Liian paljon hyvvee on ihanoo”. Ihanoo tämä juurikin oli.

Onnellisen mummun broilerisuikalekastike

Tämä broilerisuikalekastike on sellainen herkku, jota minulta toivotaan yhä uudestaan ja uudestaan. Toinen tyttäristämme on sen joskus aikoinaan nimennyt vallan yhdeksi lempiruoistaan. Odotellessamme tuon samaisen tyttären vauvaa syntyväksi huomasin suunnittelevani ruokalistoja sitä silmällä pitäen, että niitä voisi myös pakastaa. Halusin nimittäin vauvan synnyttyä viedä hyvän setin pakastettuja kotiruokia ikään kuin ”rotinoiksi” vauvaperheen alkuaikoja helpottamaan. Tämä ruoka kuului itsestään selvästi rotinoihin.

Broilerisuikalekastike

4:lle

500-600 g broilerinfileitä (nämä olivat kevyesti maustettuja)

1 sipuli tai 2-3 kesäsipulia varsineen

1 rasia (200 g) herkkusieniä

1 punainen paprika

öljyä paistamiseen

1 tl paprikajauhetta

1 tl currya

mustapippuria

vettä

kanafondia maun mukaan

50 g maustettua tuorejuustoa (tässä aurinkokuivattu tomaatti)

Suikaloi broilerinfileet reiluiksi suikaleiksi (kaupan valmiit suikaleet ovat makuuni liian olemattomia). Silppua sipuli ja lohko puhdistetut (jos tarpeen) herkkusienet. Huuhtele ja suikaloi paprika.

Kuumenna öljy ja laita broilerinsuikaleet paistumaan. Mausta ne paprikajauheella, currylla ja mustapippurilla. Jos käytät maustamattomia broilereita, tarvitaan lisäksi ainakin suolaa, ja mahdollisesti myös muita mausteita.

Lisää sipulisilppu, mutta säästä osa varsista koristelua varten. Lisää myös herkkusienet ja paprikat. (Tosin minä poikkesin tällä kertaa paprikoiden osalta normaalista. Tiesin paprikoiden aiheuttaneen raskausaikana normaalista poiketen jonkinasteista vastenmielisyyttä, joten en uskaltanut laittaa niitä tällä kertaa ruoan sekaan. Koska puolet ruoasta päätyi meille itsellemme, halusimme tähän ruokaan myös paprikoita. Paahdoin ne siis pikaisesti erikseen pienessä öljytilkassa, ja lisäsimme niitä vain meidän annoksiin.)

Kun broilerit ovat kypsiä, on aika tarkistaa niiden maku. Lisää vettä niin että broilerit ja kasvikset peittyvät kunnolla. Veden määrää en tullut mitanneeksi, mutta kyllä sitä hyvinkin ainakin 5-6 dl meni. Saattaa olla, että meni enemmänkin. Ota nyt sitten tästäkin selvää. Ehkä kuitenkin tuo ”ainesten peittoaminen” on muutenkin parempi ohje, kuin tarkka dl-määrä. Lisää kana-annosfondi, ja fondin sekoituttua ruokaan tarkista sen riittävyys. Lisää tarvittaessa.

Lisää tuorejuusto ja anna kastikkeen kiehua hiljaisella tulella kannen alla n. 20 minuuttia. Suurusta vaalealla Maizenalla pakkauksen ohjeen mukaisesti. Tarjoile kastike keitetyn riisin kanssa. Koristele annokset silputuilla kesäsipulin varsilla. Talviaikaan esim. persilja käy hyvin koristeeksi.

Tulipa tässä mieleeni vielä tuosta kesäsipulista, että käytän sen sanan etuosassa tosiaankin sanaa kesä enkä kevät. En tiedä kumpi on virallisesti oikea nimitys tälle ihanalle sipulille, mutta koska näillä korkeuksilla tätä sipulia saa vasta kesällä (eikä keväällä), kutsun sitä kesäsipuliksi. Myös sen varret kannattaa ehdottomasti hyödyntää niin ruokiin kuin niiden koristeluunkin. Salaateissakin ne ovat aivan mahtavia.

Valmistin tätä ihanaa kotiruokaa tuplasatsin. Paistoin broilerit sun muut yhtä aikaa kahdessa padassa, ja yhdistin ne yhteen pataan siinä vaiheessa, kun lisäsin veden. Yllä olevan reseptin ohje on tehty kuitenkin vain yhden satsin mitoilla.

Puolet ruoasta päätyi siis pakasterasioihin, ja toisen puolen söimme itse kahdessa erässä. Ensimmäiset annokset söimme heti ruoan valmistuttua ja toiset annokset pakkasin riiseineen mikroastioihin töihin mukaan otettavaksi.

Tätä ruokaa tehdessäni odotimme vielä ensimmäistä lapsenlastamme syntyväksi. Nyt tätä postausta kirjoittaessani olen jo yhden viikon ikäisen suloisen tyttövauvan onnellinen mummu. Elämä on lahja, ja tämä ihana pieni ihminen on lahjoista paras. Mummun kulta, tervetuloa maailmaan!

Koskenlaskijan kesäkurpitsa-porkkanasosekeitto

Jäikö kasviksia käyttämättä? Tee niistä ihanaa keittoa. Ja jos ei vihanneslaatikon pohjalla olekaan ylimääräisiä kasviksia, kannattaa tätä keittoa saadakseen vaikka hankkia tarvittavat raaka-aineet. Minulla nämä ainekset sattuivat olemaan jo Koskenlaskijaa vaille valmiina kylmäkaapissa. Tuo juuston puutekin oli pian korjattu, ja näin syntyi samettisen ihana ja maukas kasvissosekeitto. Toki tämän voi tehdä myös ilman juustoa, hyvää se on niinkin, ja ihan älyttömän kevyttä.

Kesäkurpitsa-porkkanasosekeitto

4:lle

valkosipuli-chilioliiviöljyä (toki muukin öljy käy)

1 pienehkö kesäkurpitsa

500 g porkkanoita

1 sipuli tai 4 pientä kesäsipulia (osa varsista koristesilpuksi)

2 valkosipulinkynttä

1 l vettä

1,5-2 kasvisannosfondia

mustapippuria

1 pkt (250 g) Koskenlaskijaa (perinteinen)

(vaaleaa Maizena-suurustetta, jos tarpeen)

Huuhtele kesäkurpitsa ja porkkanat. Tarvittaessa kuori porkkanat. Paloittele kasvikset ja silppua sipulit. Jos käytät kesäsipuleita, silppua ne varsineen, mutta säästä osa varsista keiton koristelua varten. Ei ole niin nöpösen nuukaa, minkä muotoiseksi paloittelet ja silppuat, soseeksi kaikki menee kuitenkin. Tosin kypsyminen on tasaisempaa, jos palat ovat suht tasakokoisia.

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa, ja öljynähän toimii tietysti mikä vain öljy. Minä nyt vain halusin tällä öljyllä saada hieman lisäaromia keittoon.  Kuullota sipulit. Lisää kesäkurpitsat ja porkkanat ja kuullottele vielä muutama minuutti.

Kaada vesi joukkoon ja lisää fondit (ehkä viisainta lisätä ensin vaikka 1,5 fondia, ja lopussa maistelun jälkeen viimeinen puolikas, jos keitto vielä sitä kaipaa) ja mausta pippurilla. Anna kiehua hiljalleen kannen alla, kunnes kesäkurpitsat ja porkkanat ovat pehmeitä.

Lisää pilkottu Koskenlaskija-juusto vähän kerrallaan. Anna keiton kiehua, kunnes juusto on kokonaan sulanut.

Soseuta keitto. Soseutusta helpottaa, jos siivilöit osan liemestä väliaikaisesti toiseen astiaan. Soseuta kasvikset pienemmässä nestemäärässä yleiskoneessa, tai sauvasekoittimella suoraan kattilassa.

Lisää siivilöity liemi soseen joukkoon ja kiehauta. Jos keitto tuntuu liian löysältä, lisää vaaleaa Maizena-suurustetta pakkauksen ohjeen mukaisesti.

 

Mausta mustapippurilla, ja tarkista maku. Jos maku on hyvä, on keitto valmista syötäväksi. Muussa tapauksessa täydennä makua tarvittaessa fondilla tai suolalla. Minä en lisännyt suolaa missään vaiheessa, mutta käytin kokonaiset 2 annosfondia.

Tämän värinen samettinen keitto on toki kaunista jo sellaisenaankin, mutta hiukkasen paljaalta keitto minun silmääni sellaisenaan näytti. Niinpä lisäsin koristeeksi ja purutuntumaksi silputtua sipulinvartta, ja sitä samaa chilillä maustettua oliiviöljyä, missä kasvikset kuullotinkin. Pieni määrä makuöljyä antaa mukavaa vivahdetta, silmänruoasta puhumattakaan. Silmillämmehän me ihan ensimmäiseksi syömme. Jos ei sipulinvarsia ole käytettävissä, voi keiton koristella vaikka paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

Keitto syntyi täysin lennosta, reseptiä minulla ei ollut, mutta eipä tuossa reseptissä toisaalta mitään kummallistakaan ole. Kirjasin sen nyt kuitenkin tänne ylös. Enemmän tai vähemmän tällä tavallahan kasvissosekeitot kaiketi yleensäkin syntyvät, oli käytettävä kasvis sitten mikä vain. Ja käytettävien kasvisten valinnassa rajana on ainoastaan tekijän mielikuvitus.