Perjantaiparsat

Ensimmäiset parsanhimot tuli tyydytettyä jo aiemmin keväällä. Silloin söimmekin parsaa niin paljon, että tuntui jo luontevalta pitää pieni breikki, kotimaisia parsoja odotellessa. No eipä niitä kotimaisia parsoja ole vieläkään näkynyt, ainakaan meidän korkeuksilla. Onneksi tarjolla on kuitenkin espanjalaisia parsoja, ja eilen onnistuin saamaan parsat juuri samana päivänä tulleesta kuormasta. Ihanan napakoita olivat.

Minulla ei ollut vielä verkkokaupasta ruokia tilatessani selkeää ajatusta, kuinka tulisin parsat käyttämään. Käyttöä niille löytyy aina joka tapauksessa. Nämä perjantaiparsat syntyivätkin inspiroimalla, ja tällaista jälkeä siitä inspiroinnista sitten tuli.

 

 

Perjantaiparsat

2:lle

 

1 nippu vihreää parsaa

12 kirsikkatomaattia

oliiviöljyä

pari puristusta sitruunasta

suolaa

mustapippuria

 

8 viiriäisen munaa

1 rs helmimozzarellaa

1 pieni suolasitruuna

 

Kastike

 

5 rkl hyvää oliiviöljyä

2 rkl sitruunan mehua

2 tl juoksevaa hunajaa

2 tl makeaa sinappia (tässä hunajadijonia)

ripaus suolaa ja mustapippuria (maistele sopiva määrä)

 

Valmista ensin kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin sekaisin.

 

 

Kiehauta vettä kattilassa, ja laita viiriäisen munat kiehuvaan veteen. Keitä 3 minuuttia. Kaada vesi pois, ja anna munien pinnan kuivahtaa. Laske kattilaan kylmää vettä, ja laita munat muutamaksi minuutiksi takaisin kattilaan. Ota munat kylmästä vedestä, kuivaa ja kuori ne. Kuori lähtee pois suht helposti, jos pistät ensin terävällä veitsellä reiän munan tasaisempaan päähän niin, että pisto menee myös kuoren ja munan välissä olevan kalvon läpi. Aloita kuoriminen pistoskohdasta niin, että kalvokin lähtee kuoren mukaan. Sen jälkeen homma eteneekin melkein itsestään.

 

 

Kuumenna uuni 200 C asteeseen. Huuhtele (ja tarvittaessa kuori) parsat. Taivuta ja napsauta parsoista kova kanta pois. Laita parsat ja huuhdellut kirsikkatomaatit uunipellille leivinpaperin päälle. Lorauta niille oliiviöljyä ja purista joukkoon myös sitruunan mehua. Pyörittele parsoja ja tomaatteja öljyssä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda uunin keskitasolla 10-15 minuuttia.

 

 

Asettele parsat ja tomaatit lautasille, lisää valutetut helmimozzarellat. (Kaupassa ei ollut tällä kertaa ihan minikokoisia helmimozzarellajapalloja. Ne olisivat olleet vielä parempia, ja ulkonäöltään suorastaan suloisia. Mutta kyllähän nämäkin asiansa ajoivat.)  Asettele halkaistut viiriäisen munat parsojen päälle.  Ripottele pieneksi silputtua suolasitruunaa sinne tänne, ja varsinkin mozzarelloille. Lusikoi kastiketta lautasella oleville herkuille.

 

 

Voisi olla hyvä idea viimeistellä annokset jollakin yrttisilpulla. Ne olisivat antaneet sen viimeisen silauksen silmänruokaosuudelle. Minä taisin kuitenkin käydä perjantai-iltana kiireisen viikon päälle niin vajaalla, että huomasin tuon yrttiasian vasta syödessämme, enkä enää jaksanut nousta pöydästä säätämään. Leipää ymmärsin kuitenkin paahtaa näiden lautasellisten seuraksi, ja se olikin tosi hyvä idea. Rapeaa paahtoleipää oli ihanaa pyöritellä lautasella olevissa herkullisissa liemissä.

 

 

Nämä perjantaiparsat söimme ikään kuin päivällisen ja iltapalan sekoituksena. Jos teet annoksista pienempiä, on sinulla käsissäsi ihan loistavat alkuruoat. Tällainen annos toimisi mainiosti myös pääsiäisen ajan tarjoiluissa. No, pääsiäiseen on vielä matkaa, seuraavaksi odotellaan juhannusta. Mutta ihan ensimmäiseksi odotamme kesää. Tällä hetkellä mittari on ollut jo kaksi päivää +3 asteessa, ja luntakin on luvattu. Ei paljon naurata, mutta minkäs teet. Ei se ole kuin sopeutua. Takkaan tulet, ja silleen.

 

 

 

Parmanpatongit

Niin se viikko taas vilahti, ja vilkas viikko olikin. Mutta nyt on viikonloppu, ja aika hengähtää. No, järjestin sitten pientä suursiivoilua viikonlopun ratoksi, ettei vain päästä laiskistumaan. Perjantai-ilta otettiin kuitenkin vielä rennosti. Silloin ehdin ensimmäistä kertaa viikkoon tekemään keittiössä vähän jotain muutakin, kuin pelkästään aamiaista tai iltapalaa. No eipä tämänkään tekemiseen kovin kauaa mennyt. Vähällä vaivalla ja ajankäytöllä syntyivät nämä aina niin herkulliset, uunissa paistetut Parmanpatongit.

 

 

Olen tehnyt Parmanpatonkeja aina silloin tällöin marraskuusta 2005 asti (tarkistin reseptistä julkaisupäivän), jolloin näitä valmistettiin Ruokala.tv:ssä. Printtasin silloin netistä ohjeen talteen, reseptin tekijäksi mainitaan Sirkka Knuutila. Ohjeesta tulee patongin puolikkaat neljälle, mutta eilen tein vain puolitetun annoksen, eli yhden patongin puoliksi kahdelle. Kuvatkin ovat siis kahden hengen annoksesta. Alle kirjoittamani raaka-aineet noudattelevat aika lailla alkuperäisohjetta. Määriä olen muunnellut sen mukaan, kuin olen ne omassa keittiössäni vuosien saatossa eniten oman suun mukaisiksi havainnut. Tarkoittaa lähinnä kinkun määrän tuplaamista.

 

Parmanpatongit

4:lle

 

2 kpl esipaistettua patonkia

1-2 rkl oliiviöljyä

8-10 siivua parmankinkkua

2-3 tomaattia

2 mozzarella palloa (bufala parasta)

sormisuolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa (n. 20 lehteä)

 

Halkaise patongit ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle halkaistu puoli ylöspäin. Voitele öljyllä. Täytä patongin pohjaosat seuraavasti. Ensin reilut viipaleet parmankinkkua.

 

 

Seuraavaksi viipaloidut tomaatit.

 

 

Levitä tomaattien päälle viipaloitu mozzarella. Ripottele mozzarellalle hiukan sormisuolaa ja pippuria. Lisää myös suikaloidut basilikan lehdet.

 

 

Laita patongin kansipuolikas täytteiden päälle, ja purista kevyesti kasaan. Näin kansi pysyy parhaiten paiston ajan patongin päälle. Voit myös tukea patongit esim. foliosta taitelluilla ”seinäkkeillä”. Toisaalta, jos kansi valahtaa uunissa alas, ei sekään ole vakavaa. Nosta se vain sitten takaisin täytteiden päälle, edelleenkin kevyesti painaen.

 

 

Paista 220 C uunin keskiosassa n. 12-15 minuuttia. Kun patonki on kauniin värinen, ota pelti pois uunista.

Tarjosin nämä Parmanpatongit raikkaan vihersalaatin kanssa. Salaatissa oli jääsalaattia, avokadoa ja vielä vähän basilikaa. Puristus sitruunasta ja pirskotukset oliiviöljypullosta kuuluvat aina asiaan, kuin myös ripaus suolaa ja pippuria.

 

 

Ruokajuomana meillä oli itseoikeutetusti lasilliset punaviiniä. Jos ei patonki ja punkku sovi yhteen, niin mikä muu muka. Etenkin perjantai-iltana.

 

 

Ai että, pitäisi kaivella useammin noita vanhoja reseptimappeja. Sieltä saattaisi löytyä vaikka mitä aarteita, jotka ovat vain jostakin kumman syystä unohtuneet uusien keksintöjen ja löytöjen alle.

 

 

 

Ihmeellisen ihana uunifetaparsa

 

Jos pitäisi valita tämänkertaisen Andalusian reissun paras kotiruokapäivä, niin kyllä se olisi ehdottomasti eräs aurinkoinen ja kiireetön sunnuntaipäivä, jolloin tein alkuruoaksi uunifetaparsaa. Voisinpa sanoa, että tuo ihastuttava herkku on oma keksimäni, mutta kyllä sen idean äiti taitaa olla Uunifetapastankin keksinyt Liemessä-blogin Jenni Häyrinen. Olen toki nähnyt Instagramissa yhden, jos toisenkin tekemänä tätä herkkua, eikä kumma. Ensimmäisen kerran muistan kuitenkin lukeneeni uunifetaparsasta Liemessä-blogista, tässä linkki alkuperäisohjeeseen.

Kirjaan ohjeen tähän ihan omin sanoin, sellaisena, kuten minä tämän tein.

 

 

Uunifetaparsa

 

nippu parsaa

oliiviöljyä

sormisuolaa

kreikkalainen feta

sitruuna

loraus hunajaa

mustapippuria

 

Huuhtele parsat. Jos kuoret ovat kovin paksut, voit myös hiukan kuoria parsoja tyven alapuolelta. Kuoriessa kannattaa pitää parsaa leikkuulautaa vasten makuullaan, jottei varsi pääse katkeamaan väärästä kohtaa. Napsauta puisevat kannat pois. Laita parsat uunipellille leivinpaperin päälle, ja lorauta parsoille oliiviöljyä. Pyörittele parsoja öljyssä, ja ripottele niille hieman sormisuolaa.

Asettelin parsat pellille annosnippuihin, tässä tapauksessa aina kuusi parsaa ihan vierekkäin, ja pienen välimatkan päähän seuraavat kuusi parsaa jne. Meitä oli kolme, joten jaoin fetatahkon kolmeen osaan, ja laitoin palasen fetaa kunkin parsanipun päälle. (Voit toki laittaa myös kaikki parsat rintarinnan yhteen vuokaan, ja parsojen päälle kokonaisen fetatahkon. Tällöin syntyy jaettava vuoallinen tätä ihanaa herkkua.) Lorauta fetapaloillekin oliiviöljyä, ja koristele feta sitruunasiivuilla. Pirskottele päälle sitruunamehua ja hunajaa. Viimeistele mustapippurilla.

Paista 210-asteessa n. 20-25 minuuttia. Jos haluat paahteisen pinnan, laita uuni viimeisiksi minuuteiksi grillivastukselle.

 

 

Tämä oli kyllä paras uusi kokeilu pitkään aikaan, ja uskonkin tekeväni tätä useaan kertaan koko parsasesongin ajan. Maku on ihanan raikas, sitruuna tekee tällekin ruoalle ihmeitä. Parsoja uunista odotellessamme popsimme ihania espanjalaisia oliiveja, ja maistelimme myös muutaman siivun vastapaistettua patonkia. Meillä on täällä tien toisella puolella kaksikin pikkupuotia, joista saa pitkin päivää mm. juuri uunista otettuja patonkeja. Helppoa, ja hyvää.

 

 

Tuona päivänä keskityimme vain elämästä nauttimiseen. Uunifetaparsojen jälkeen kokki vetäytyi pariksi tunniksi pihalle olkihatun alle lukemaan. Kun nälkä alkoi taas kurnia, kävin keittiössä pyöräyttämässä nämä kylmäsavulohipastat, jotka toimivat aina ja joka paikassa. Nautimme ne pation varjossa.

 

 

Jälkkäriespressoille siirryimmekin sitten ilta-auringon alle. Espresson seurana keksi ja tilkkanen jaloa juomaa. Kovin yksinkertaisia ovat nämä elämän suuret nautinnot. Kun täällä Andalusiassakin nyt tällä kertaa enimmäkseen kotoillaan, niin pyrimme tekemään siitäkin niin mukavaa ja herkullista, kuin vain mahdollista.

 

 

Tätä kirjoittaessani on taas sunnuntai, joka on samalla tämänkertaisen reissumme viimeinen kokonainen vapaapäivä. Aurinko paistaa ja linnut laulavat, tosin papukaijat välillä kylläkin ihan kirkuvat. Tänään on myös Espanjan äitien äitienpäivä, joten rantakuppiloissa lienee kiireistä. Me pysyttelemme siis tänäänkin kotipihan suojassa, pienistä suurista hetkistä nauttien. Lähenevän Suomen kotiin paluun myötä ilmassa on myös haikeutta, enkä halua hukata tästä päivästä yhtään hetkeä. Siispä pihalle mars.