Sitruksinen rucolasalaatti vie ajatukset New Yorkiin

No nyt sitä sai! Nimittäin ruukkurucolaa lomakeskuksen lähikaupasta. Aiemmalla kauppareissulla sitä ei ollut (tuskailinkin tätä asiaa edellisessä postauksessani), ja jouduin tyytymään valmiiksi käsiteltyyn, pussitettuun versioon. Ruukkurucola on paljon pehmeämmän makuinen, ja siksi parempi. No nyt kun sitä taas oli, nappasin yhden ruukullisen ostoskärryyn. Päätin saman tien tehdä tätä ihanan pirteää rucolasalaattia, joka on ihan täydellinen lisäkesalaatti. Erittäin helppotekoinenkin se on.

Rucolasalaatti

(2:lle lisäkesalaatiksi)

1 ruukullinen villirucolaa

oliiviöljyä

pari puristusta sitruunasta

mustapippuria

suolaa

parmesaania

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä (tai mantelirouhetta)

1 rkl suolasitruunahippuja (tai raastettua sitruunan kuorta)

Katkaise rucolat lehtien alapuolelta ja laita ne vartiksi kylmään veteen likoamaan. Tämä kikka pehmentää maun täydelliseksi. Siivilöi rucolat salaattilinkoon ja linkoa ne kuiviksi. Jos sinulla ei ole salaattilinkoa, voit kuivata rucolat vaikka keittiöpyyhkeellä taputellen. Levitä rucolat laakealle vadille.

Pirskottele rucoloille oliiviöljyä ja purista niille sitruunasta mehua. Pyöräytä rucolat kevyesti sekaisin, jotta öljy ja sitruuna jakautuvat tasaisesti. Tarkoitus ei ole, että salaatti lilluu nesteessä, eli eipä sitten läträtä sen öljyn kanssa.

Mausta salaatti parilla kolmella pyöräytyksellä suola- ja pippurimyllystä ja raasta pinnalle parmesaanihuntu. Parmesaania saa olla ihan reilusti.

Paahda pinjansiemenet (tai mantelirouhe, jota minä käytin tällä kertaa, kun lomakeittiön kaapissa ei ollut pinjansiemeniä) kuivalla pannulla ja ripottele ne salaatin päälle. Jos sinulla sattuu olemaan suolattuja sitruunoita, silppua siitä pieniä palasia ja ripottele nekin salaatin päälle. Myös hyvin pestyn tuoreen sitruunan raastettu kuori käy. Sen sekoittaisin kuitenkin ensin oliiviöljyn sekaan. Toki jo pelkkä sitruunasta puristettu mehukin riittää, eli sitruunan kuorta (suolattua tai tuoretta) ei ole välttämätöntä lisätä.

Tämä salaatti on yksi lempisalaateistani. Se toimii erittäin hyvin esim. grillipihvin seuralaisena, kuten meillä eilen. Itse asiassa tämä salaatti toimii minkä vain lihan, tai vaikka kanan tai kalan seuralaisena.

Idean tähän salaattiin sain muutama vuosi sitten New Yorkissa ollessamme. Illastimme eräässä Tom Colicchion ravintoloista, Craft nimeltään, ja heidän listallaan oli tämäntyyppinen rucolasalaatti. Tarvittavat ainekset olen analysoinut ihan itse, eli voi olla, että tämä salaatti ei ole ihan klooni tuolle kuuluisan ravintolan salaatille. Illallinen Craftissa oli muuten yksi vaikuttavimmista ravintolakokemuksista koskaan, kaikki palikat olivat niin sanotusti kohdillaan. Ja mikä parasta, vaikka ravintola on ilmeisen tasokas, olivat he onnistuneet pitämään tunnelman rentona. Jos sinne päin matka käy, tätä ravintolaa voin todellakin suositella.

Näin kätevästi voi ruokien inspiroimana matkustaa ajatuksissaan hyvien makumuistojen lähteille, ja matkoista on tällä tavoin iloa pitkään. Samalla tuli muisteltua tuota mukavaa reissua muiltakin osin. Minulla ei ole yhtä ainoaa lempikaupunkia, mutta New York on ehdottomasti yksi suosikeistani, ja sitä on aina kiva muistella. 

Grillattu vesimeloni ja feta, mikä loistava makupari

Joka kesä bongaamme jonkun uuden grilliherkun. Tänä kesänä se oli grillattu vesimeloni. Grillifeta puolestaan oli meille viime kesän löytöjä. Nämä kaksi mainiota grillattavaa ovat yhdessä aivan ylivertaiset. Olemme grillanneet niitä sekä useampaa ruokalajia sisältävän aterian lisukkeeksi, että ihan vain sellaisenaan pikkuherkuksi.

Grillifetaan löytyy ohje tästä viime kesänä kirjoittamastani blogijutusta. Grillifetan tekeminen on helppoa kuin mikä, ja lopputulos vie kielen mennessään. Tai ainakin melkein.

Vesimelonin käsittely alkaa aina melonin ulkokuoren pesemisellä. Ties missä melonit ovat pyörineet, ja pintaansa likaa keränneet. Jos meloni leikataan pesemättä, kulkeutuu jokaisella veitsenviillolla pinnasta pöpöjä syötävään osaan. Pesu on pieni vaiva, mutta lopputulos sitäkin nautittavampi.

Kun meloni on pesty, leikkaa se lohkoiksi, puolikiekoiksi tai täyskiekoiksi, mikä muoto vain parhaiten grilliisi sopii. Sipaise vesimelonien pintaan kevyesti oliiviöljyä ja pyöräytä myllystä suolaa ja pippuria. Myös puristus sitruunasta sopii sekaan, muttei ole mitenkään pakollinen. Grillaa vesimeloneja muutama minuutti. Kun ne ovat saaneet rusketusraidat, on sisuskin jo taatusti kuuma. Grillattu vesimeloni pysyy lautasellakin aika kauan kuumana, poiketen monista muista grillattavista.

Tällä viikolla tein grillattuja vesimeloneja ja fetaa alkuruoaksi. Laitoin ne lautaselle rucolapedille, ja siinä homma meni hiukkasen pieleen. Olen nimittäin nyt golflomalla toisella paikkakunnalla, ja täällä lähikaupassa oli vain Ruotsista tullutta valmiiksi pestyä ja pussitettua rucolaa, joka osoittautui makuuni liian kitkeräksi. Siihen ei auttanut vedessä liotus, eikä liioin vadelmavinegretti, jolla yritin epätoivoisesti makua pehmentää. Olisi pitänyt seurata vaistoani, ja ensinnäkin olla ostamatta sitä, kun ei kerran yleensä käyttämääni kotimaista ruukkurucolaa ollut saatavilla. Viimeistään annoksia tehdessäni ja asiaa viottuani olisi minun pitänyt ymmärtää tarjota nämä melonit ihan ilman rucolaa. Jotenkin hassusti vain ajattelin, että ehkä siinä muiden makujen kera kitkeryyskin laimenee. No ei laimennut. Todettakoon kuitenkin myös, että olen ehkä hiukkasen liian kriittinen omia kokkauksiani kohtaan. Muiden syöjien ilmeistä ei ollut kitkeryyttä aistittavissa, vaikka kaiken muun lisäksi melonit oli viimeistelty suolasitruunan hippusilla.

Tuolloin pääruoaksi oli paellaa, joka kyllä sai minultakin täyden kympin, vaikka itse sanonkin. On se vain niin hyvää. Paellan ohjeen löydät tästä postauksesta.

Tänään on golfloman ensimmäinen sadepäivä. Tai oikeastaan oli, aamulla heräsimme sateen ropinaan. Se sopi minulle oikein hyvin. Neljä päivää putkeen golfia alkaa jo tuntua erinäisissä raajoissa. Nyt kuitenkin vahvasti näyttää, että taitaa tästäkin päivästä tulla kuitenkin golfpäivä. Sade loppui jo, ja aurinko yrittelee pilkistää pilvien välistä. No, ehdinpä kuitenkin tämän postauksen raapaista. Blogi on nyt tosiaankin jäänyt toissijaiseksi, mutta se lienee lomalla vähän tarkoituskin.

Chillailu-grillailujemme suosituin setti

Aika pitkälle eteni kesä, ennen kuin saimme tehtyä tämän meidän perheen klassikon, siis mitä grilliherkkuihin tulee. Toki kaikkia noita raaka-aineita on grillailtu jo aiemminkin tänä kesänä, mutta viime viikonloppuna grillasimme tämän lempparisettimme kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä sitä on vaikea kuvitella, mutta viime viikonloppuna oli vielä uskomattoman lämmin sää. Onneksi ymmärsimme nauttia siitä täysillä, ja vieläpä tämän moneen kertaan testatun ja toimivaksi havaitun grillisetin kera.

Tämän setin osalta ei ole paljon reseptejä jaettavaksi, niin yksinkertaisia nämä herkut ovat. Ohje kuuluukin oikeastaan niin, että keitetään siiklit ja sipulivoikastike, ja heitetään herkut grilliin. No, pari vaihetta ehkä kuitenkin on ennen grilliin heittämistä.

Potut voi keittää valmiiksi jo näiden pikkuvalmisteluiden aikana. Niitä ei tarvitse todellakaan ajoittaa valmistumaan samaan hetkeen muiden syötävien kanssa, koska ne pysyvät hyvin lämpimänä kannen alla. Niiden maku senkun vain paranee kuumien perunoiden levätessä kattilassa. Tässä on oletuksena, että keitetään napakoita uusia perunoita (ei siis kiehutella liikaa). Siiklit ovat meidän number one.  

Tarvitset näitä:

uusia perunoita

kesäsipulia

voita

vettä tai perunoiden keitinvettä

suolaa

mustapippuria

valkosipuli-chilioliiviöljyä

broilerinfileitä

kesäkurpitsaa

suippopaprikoita

herkkusieniä

pekonia

Valmistelut:

1.

Ota broilerinfileet huoneenlämpöön n. ½ tuntia ennen kuin alat valmistella ruokia. Mausta broiskut vähintäänkin suolalla ja pippurilla, mutta myös paprikajauhe ja curry antavat hyvää makua. Ja ainahan voit käyttää suolan ja pippurin lisäksi ihan vaikka broilerimaustetta. Nämä meidän broilerinfileet olivat valmiiksi basilika-tomaatti -maustettuja, enkä lisännyt niihin mitään muita mausteita.

2.

Huuhtele ja viipaloi kesäkurpitsat haluamaasi muotoon. Sivele niille valkosipuli-chilioliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna niiden makuuntua muiden valmisteluiden ajan, ja levitä ne sitten grillausalustalle.

3.

Huuhtele suippopaprikat, ja laita ne grillausalustalle.

4.

Sipsuttele herkkusienet pullasudilla puhtaaksi, jos tarpeen. Kiepsauta kunkin herkkusienen ympärille pekonisiivu. Pekonisiivun loppupää kannattaa pujottaa pekonin ja sienen väliin.

Ja sitten grillaukseen:

Grillaa kesäkurpitsoita, suippopaprikoita ja pekonisieniä n. 15-20 minuuttia. Meillä on kaasugrilli, ja aika-arvio perustuu sen toimintaan.

Broilereita grillasimme n. 10 minuuttia. Otimme ensin rusketusraidat grillin ritilällä, ja loppuajan broilerit muhivat lempeämmin grillausalustalla.

Sipulivoikastikkeen voit valmistaa jo hetkeä ennen grillaamista, ja pitää sen lämpimänä joko hellalla tai vaikkapa grillin ylätasolla (tällöin kattilan täytyy olla grillinkestävä).

Sitten kun kaikki on kypsää, lado grillattavat samalle vadille, ja laita ne pottujen ja sipulivoikastikkeen seuraksi pöytään.  Tämän setin kyseessä ollen tapanani on laittaa pöytään myös tuorejuustoa, jota voi sipaista broilerin päälle. Se toimii samalla tavalla kuin maustevoi.

Tällä kertaa otimme kaiken irti tuosta upeasta päivästä. Ymmärsimme sen olevan kohdallamme kenties kesän viimeinen todella lämmin päivä. Niinpä grillasimme myös jälkkäriä tämän ohjeen mukaan, tosin tällä kertaa hedelmänä olivat aprikoosit (linkin ohjeessa nektariinit). Molempi parempi.

Voi hyvää päivää, miten hyvä setti tämä oli. Jälkiruokahan oli suorastaan taivaallista, mutta niin oli varsinainen ruokakin. Oikeastaan tämä setti on malliesimerkki keittiöni ideologiasta. Ja se ideologia on seuraavanlainen: ”Paras ruoka syntyy hyvällä fiiliksellä, kikkailemattomasti maku edellä, silmänruokaa unohtamatta”. Näin se on.

 PS. Minulla alkoi nyt kesäloma osa 2. Jihuu!