Parsakaaliraclette uuniversiona

Jääkaappiin oli jäänyt tammikuisen racletteillan jäljiltä yksi avaamaton raclettejuustopakkaus. Siellä se odotteli, löytyisikö vielä toista sopivaa ajankohtaa racletteillalle, ennen kuin kyseisen juustopakkauksen päivämäärät vanhenevat. No ei oikein löytynyt ainakaan siinä mittakaavassa, kuin miten raclettegrillin äärellä yleensä herkuttelemme. (Tässä linkki aiemmin postaamaani Raclettegrillin äärellä blogikirjoitukseen, jossa on ”täysi kattaus” racletteherkkuja.) Nyt ei kuitenkaan tehnyt lainkaan mieli niin runsasta settiä, ennemminkin olisi tilausta keventämiselle. Niinpä surffailin googlesta ideoita, mihin kaikkeen muut olivat huomanneet käyttää raclettejuustoa. Silmiini osui Happylobster-blogin postaus Helppo herkku: Kukkakaaliraclette. Hyvä idea, kiitos siitä! Tosin kukkakaalia ei sillä kertaa ollut kotona, parsakaalia kylläkin. Tuumasta toimeen siis, ja parsakaaliracletten tekoon.

Nämä racletteparsakaalit valmistin kätevästi samalla pellillä pekoniin käärittyjen broilereiden kanssa. Maustoin broilerinfileet kevyesti broilerimausteella ja mustapippurilla, pieni määrä merisuolaa niissä olikin jo valmiina. Käärin broilerinfileet pekoniin (3-4 pekonisiivua/broilerinfilee) ja laitoin ne ensin yksinään 200-asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi.

Kun broilerit olivat esikypsyneet kymmenisen minuuttia, lisäsin pellille erittäin kevyesti pippuroidut parsakaalit ja peittelin ne raclettejuustolla. Suolaa näille parsakaaleille ei tarvinnut lisätä lainkaan, koska tämä raclettejuusto oli suolaista. (Raclettejuustoissakin on yllättävän paljon eroja, ja jokainen löytää testailemalla oman suosikkinsa.) Sitten pelti takaisin uuniin n. 20 minuutin ajaksi.

Tässä setissä oli sen verran paljon suolaisia elementtejä, että halusin lisukesalaattiin jotain hedelmää. Mango yhdessä babypinaatin kanssa oli aika hyvä valinta. Tosin epähuomiossa heitin salaatinkin sekaan juustoa, vaikka ilmankin olisi pärjätty, kun oli tuota juustoa jo muutenkin tarjolla.

Ei tainnut siis pää tietää mitä käsi teki. No eipä tuossa vahinkoa syntynyt, ja salaattina se oli hyvää noinkin. Ilman juustoa olisi kuitenkin ollut parempi tähän kokonaisuuteen.

Näin helposti syntyi uuniraclette. Kukkakaali olisi varmasti antanut oman ihanan arominsa tähän ruokaan, mutta hyvin toimi parsakaalikin. Itse asiassa uuniracletteen voisi mielestäni laittaa melkeinpä mitä tahansa niitä kasviksia, joita yleensäkin uunissa paahdetaan. Tuli vielä mieleen, että voisi olla kiva tapa myös pilkkoa kasviksia (ja miksei jotain muitakin herkkupaloja) suoraan uuninkestäviin annoskulhoihin, ja raclettejuustoa siihen päälle. Voisin kuvitella, että kuumassa kipossa juustokin pysyisi pitkään sulana. Tuntuisi varmaan aika mukavalta saada sellainen uunikuuma kippo eteensä.

Perjantai-illan savulohisalaatti

Perjantaisin on kiva tehdä jotain tavallista herkumpaa iltapalaa. Eilisiltana halusin kuitenkin iltapalan olevan paitsi hyvää, myös suhteellisen kevyttä. Olimme nimittäin palanneet alkuviikosta Espanjasta tänne talven keskelle, ja jo muutamassa päivässä tein havainnon, että liikkumiset lopahtivat pariin aiempaan viikkoon nähden kuin seinään. Espanjassa liikuimme tosi paljon, pitkiä kävelyitä ja lisäksi muutama kierros golfia. Myös kaksikerroksinen asunto antoi mahdollisuudet porrasjumppaan, portaita tulikin kipitettyä ylös alas muutaman kerran päivässä.  Täällä sen sijaan jäiset kadut eivät ole vielä innostaneet kävelyretkille.  Näissä oloissa salaatti tuntui oikein hyvältä idealta.

Raikas savulohisalaatti

2:lle

1 punasipuli

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

suolaa

sokeria

1 pss jääsalaattia

1/3 tuorekurkkua

2 pientä avokadoa

½ sitruuna

oliiviöljyä

vuorisuolaa

mustapippuria

n. 200 g leipäjuustoa

n. 200 g lämminsavustettua kirjolohta

Ihan ensimmäiseksi kuori ja leikkaa punasipuli tosi ohuiksi renkaiksi tai suikaleiksi. Sekoita oliiviöljystä, valkoviinietikasta ja ripauksesta suolaa ja sokeria kastike, ja laita sipulisuikaleet kastikkeeseen. Kääntele sipuleita, jotta kaikki pinnat saavat osansa kastikkeesta. Anna sipuleiden levätä rauhassa kastikkeessaan muiden valmisteluiden ajan. Tällä toimella on tarkoitus poistaa kitkeryys sipuleista.

Pese ja linkoa salaatti. Huuhtele ja pilko kurkku. Revi salaatti lautasille ja lisää kurkkuviipaleet salaatin päälle.

Halkaise avokadot ja poista ne kuorestaan ruokalusikalla kovertamalla. Viipaloi avokadot ja levitä ne salaattipedille. Purista päälle sitruunasta ja pirskottele myös oliiviöljyä sinne tänne. Pienet vuorisuolat ja pippurit ovat tässä kohtaa paikallaan. Lisää edellisten ainesten päälle puolet marinoituneista sipuleista.

Kuutioi leipäjuusto ja lisää juustokuutiot salaattiin.

Pilko lämminsavukirjolohi (tämä oli valmiiksi savustettua) ja lisää lohikuutiot salaatteihin.

Ulkonäkö kaipaa vielä vähän särmää, joten lisää loput punasipulit antamaan kontrastia. Ensinhän syödään aina silmillään, joten pidän siitä, että ruoka paitsi maistuu hyvältä, myös näyttää houkuttelevalta. Heitä pinnalle vielä ripaukset vuori- tai sormisuolaa ja pienet pyöräytykset pippurimyllystä.

Nämä salaatit olivat paitsi kauniita, myös maukkaita. Tämä setti oli ihanan raikasta, ja juuri sopivasti pikkusuolaista. Jos haluat salaattiisi enemmän suolaisia elementtejä, voisivat esim. kaprikset toimia hyvänä lisänä. Salaatin lisäksi voit tarjota myös patonkia tai muita leipäsiä. Me jätimme nyt leivätkin väliin. Ne olisi pitänyt tienata liikkumalla, jota ei nyt ollut tapahtunut. No eipä niitä leipiä kyllä kaivattukaan. Tämä oli oikein hyvä näin.

Papu-kasviskeitto nakeilla

Täällä ollaan taas takaisin arjessa. Espanjassa oli ihanaa, ja nautimme todella valosta, lämmöstä, levosta, liikunnasta ja tietysti myös paikallisista herkuista. Kylläpä olivatkin ihania. Hirveästi en lomakotikeittiössä tällä kertaa kokkaillut, josta syystä ei syntynyt juuri blogattavaakaan. Instagramissa (@lentavatsardiinit) jaoin kyllä enemmänkin ruoka-aiheisia postauksia, lähinnä ihanista rantaravintoloista. Ja kun reissussa tuli oltua aika usein ulkoruokinnassa, niin kotiin tultua tulikin ihan hillitön arkisen sopan hinku. Minulla halutti sekä lämmittävää kasviskeittoa että nakkeja. Keitin sitten tällaisen sopan.

Papu-(melkein)kasviskeitto

3-4 annosta

oliiviöljyä

1 pkt (280 g) kuorettomia nakkeja

2 paprikaa (punainen ja keltainen)

3 valkosipulinkynttä

3 rkl tomaattipyreetä

1 tlk (400 g) hienoa tomaattimurskaa

1 murskatölkillinen vettä

½ kanafondi (tai kasvis)

1 kuivattu chilipalko (cayenne)

mustapippuria

1 rkl soijaa

1 rkl balsamicoa

1 ltk (380 g) mustapapuja (tarjoiluvalmiita)

reilusti persiljaa

Paloittele nakit. Huuhtele ja kuutioi paprikat. Kuori ja silppua valkosipulit. (Tarkoitukseni oli laittaa soppaan myös sipulia, mutta kodin sipulilokero ammotti tyhjyyttään, enkä ollut muistanut täydentää sitä. Mutta olipahan nyt sitten tosi vähän pilkkomista, enkä sipulia valmiissa keitossa enää edes kaivannut.)

Kuumenna pinnoitettu keittokattila ja paista siinä nakkipalasia oliiviöljyssä, kunnes nakit ovat saaneet mukavasti väriä.

Lisää paprikat ja valkosipulit ja kuullottele vielä pari minuuttia. Lisää tomaattipyree ja tomaattimurska. Täytä tomaattimurskatölkki vedellä, ja kaada myös vesi kattilaan. Samalla kaadolla sinne päätyvät kaikki purkin reunoillekin jääneet tomaattimurskan rippeet. Lisää mausteet.

Anna keiton kiehua hiljaisella tulella kannen alla noin 10 minuuttia. Valuta ja huuhtele mustapavut ja lisää ne keittoon. Kiehuta vielä muutama minuutti, jotta maut tasaantuvat.

Tarkista maku ja suolan määrä. Täydennä tarvittaessa makua. (Minä en lisännyt suolaa lainkaan, kun sitä tuli minun makuuni juuri sopivasti fondin puolikkaan, nakkien ja vielä soijankin mukana. Mutta kun noita raaka-aineita on kaupoissa tarjolla joka lähtöön, niin parasta on tarkistaa maku aina juuri niihin omiin raaka-aineisiin sopivaksi.) Kun maku on mieluisa, poista kuivattu chili, jos vielä löydät sen. Lisää persiljasilppu.

Keitto on nyt valmis nautittavaksi. Ihanan lämmittävää ja kotoisan makuista siitä tulikin. Sain juuri sitä mitä halusin.

Tein tämän keiton lähinnä seuraavan päivän lounasevääksi. Pakkasin heti kaksi kunnon annosta lounasboxeihin ja loput kaksi pienempää annosta lusikoimme tuoreeltaan. Hyvältä maistui kummallakin syöntikerralla, ja mautkin tuntuivat olevan juuri sopivassa balanssissa.

Ohjeessa neuvoin poistamaan chilin ennen tarjoilua, no minä tietysti unohdin tehdä niin. Varoitin kyllä kanssasyöjää, että katselee tarkoin lusikkaansa siltä varalta, että chili ilmestyisi juuri siihen. No hän sitten puolestaan unohti tarkkailun, mutta löysi sen chilin kuitenkin. Se menikin oikeaan osoitteeseen, koska tuolla kertapuraisulla aukesi heti kerralla ilmastonvaihdoksen myötä tukkeutuneet röörit. Pureskeltu chili on siis erittäin hyvä flunssalääke, jos ei se sitten kaikkein miellyttävin hoitokeino olekaan.

Albondigas, eli lihapullat espanjalaisittain

Miten ihmeessä jauhelihapallot sopivin maustein voivatkaan olla niin herkullisia?! Ainakin minulle lihapullat maistuvat aina, olivat ne sitten minkä maalaisia tahansa. Aika monessa maassa onkin oma versionsa lihapullista. Eikä vain yksi versio, vaan reseptejä on varmaan niin monta kuin on tekijääkin. Yleensä ne oman äidin, tai isoäidin lihapullat ovat parhaita. Tässä postauksessa kerron, miten tämä abuela (isoäiti) valmisti omat espanjalaiset lihapullansa. Tämä resepti on hyvin tyypillinen espanjalainen lihapullaresepti.

Täällä Espanjassa lihatiskit ovat aivan upeita ja varsinaisia palvelutiskejäkin ne ovat. Siellä voi valita itse juuri sen kimpaleen lihaa, jonka haluaa heidän jauhavan jauhelihaksi. Lihat jauhetaan myllyn läpi juuri niin monta kertaa kuin asiakas haluaa. Minä olen tyytyväinen kahteen kertaan (otra vez) jauhettuun.

Siellä valitsemiani lihoja jauhetaan.

Abuelan albondigakset

(n. 30 suurehkoa lihapullaa)

650 g (pyysin 500 g, mutta reilummin tuli) jauhelihaa, puolet nautaa ja puolet possua

2 paahtoleipää

6 dl vettä

1 lihaliemikuutio

oliiviöljyä

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

2 tl savupaprikajauhetta

½ punttia persiljaa

n. 1 rkl suolaa (mieluummin vajaa kuin kukkura)

mustapippuria

1 kananmuna

vehnäjauhoja

Kastike:

oliiviöljyä

3 valkosipulinkynttä silputtuna

1 dl valkoviiniä

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

70 g tomaattipyreetä

2 tl savupaprikajauhetta

2 kuivattua chilipalkoa

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl kuivattua basilikaa

2 laakerinlehteä

1 rkl sherryviinietikkaa (balsamico käy myös)

mustapippuria

(tarvittaessa loraus vettä)

suolaa (maistellen)

½ punttia persiljaa

Keitä lihaliemi ja kasta paahtoleivät liemessä. Siirrä leivät kulhoon. Ne hajoavat hetkessä, eli vain lyhyt kastaminen kumminkin puolin riittää. Voit käyttää tähän kastamiseen myös maitoa, kuten ehkä suurin osa Espanjan mammoista käyttää. Meillä nyt vain ei sattunut olemaan maitoa.

Kuori ja silppua sipulit ja pehmennä ne pannulla oliiviöljyssä kuullottaen. Lisää pehmenneet sipulit leipien seuraksi kulhoon. Lisää myös silputtu persilja sekä mausteet ja rikottu kananmuna.

Lisää jauheliha ja sekoita ainekset hyvin sekaisin.

Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa liian paljon. Kun massa säilyttää ilmavuutensa, tulee lihapullista kuohkeita.

Kun ainekset ovat hyvin sekaisin, laita kulhon päälle kelmu, ja kulho puoleksi tunniksi jääkaappiin. Siellä maut tasoittuvat.

Laita lautaselle reilusti vehnäjauhoja. Pyörittele sitten taikinasta reilun kokoisia lihapullia, joiden ei tarvitse olla säännöllisen pyöreitä. Älä myöskään pyöritä niistä liian kiinteitä, vaan anna niiden jäädä pehmeiksi. Silloin niistä tulee meheviä. Pyöräytä lihapullat jauhoissa ja siirrä lautaselle odottamaan paistamista.

Kuumenna pannu ja lorauta sille oliiviöljyä niin, että pohja peittyy. Paista lihapullat kypsiksi parissa kolmessa erässä ja jätä ne odottamaan kastikkeen valmistumista. Tässä vaiheessa kylläkin kuormasta häviää muutama lihapulla. Niitä ei vain voi vastustaa.

Kuumenna kastikekasari, ja kuullota valkosipulisilppua hetken verran oliiviöljyssä. Älä polta! Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Kaada sekaan tomaattimurska ja lisää muut mausteet, paitsi suola. Anna kastikkeen kiehua hiljaisella tulella n. 20 minuuttia. Lisää tarvittaessa loraus vettä.

Kun kastike on muhinut aikansa, lisää sekaan lihapullat ja keitä, kunnes kastike taas kiehuu. Tässä vaiheessa on oikea hetki tarkistaa tarvittava lisäsuolan määrä. Lihapullista tulee oma suolansa. Kun maut ovat kohdillaan, lisää persiljasilppu.

Nämä espanjalaiset lihapullat tarjoillaan monesti tapaspöydän herkkuina patonkiviipaleiden kera. Minä valmistin lihapullat päivän pääateriaksi, ja paahdoin niiden lisukkeeksi parmesaaniperunoita, jotka valmistuvat superhelposti. Ohje löytyy tästä linkistä. Viipaloin tähän pellilliseen kokonaista kaksi perunaa tosi ohuiksi viipaleiksi.

Lihapullamäärä oli toki kahdelle henkilölle aivan ylimitoitettu, mutta niitäpä olikin kiva popsia vielä seuraavanakin päivänä tapaksena patongin kyljessä ennen iltapäivällä alkavaa golfkierrosta. Loput albondigakset laitoin pakasteeseen. Olen ihan varma, että niille löytyy monta hyvää käyttöajankohtaa.