tiistai 18. helmikuuta 2020

Parsakaaliraclette uuniversiona


Jääkaappiin oli jäänyt tammikuisen racletteillan jäljiltä yksi avaamaton raclettejuustopakkaus. Siellä se odotteli, löytyisikö vielä toista sopivaa ajankohtaa racletteillalle, ennen kuin kyseisen juustopakkauksen päivämäärät vanhenevat. No ei oikein löytynyt ainakaan siinä mittakaavassa, kuin miten raclettegrillin äärellä yleensä herkuttelemme. (Tässä linkki aiemmin postaamaani Raclettegrillin äärellä blogikirjoitukseen, jossa on ”täysi kattaus” racletteherkkuja.) Nyt ei kuitenkaan tehnyt lainkaan mieli niin runsasta settiä, ennemminkin olisi tilausta keventämiselle. Niinpä surffailin googlesta ideoita, mihin kaikkeen muut olivat huomanneet käyttää raclettejuustoa. Silmiini osui Happylobster-blogin postaus Helppo herkku: Kukkakaaliraclette. Hyvä idea, kiitos siitä! Tosin kukkakaalia ei sillä kertaa ollut kotona, parsakaalia kylläkin. Tuumasta toimeen siis, ja parsakaaliracletten tekoon.




Nämä racletteparsakaalit valmistin kätevästi samalla pellillä pekoniin käärittyjen broilereiden kanssa. Maustoin broilerinfileet kevyesti broilerimausteella ja mustapippurilla, pieni määrä merisuolaa niissä olikin jo valmiina. Käärin broilerinfileet pekoniin (3-4 pekonisiivua/broilerinfilee) ja laitoin ne ensin yksinään 200-asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi.




Kun broilerit olivat esikypsyneet kymmenisen minuuttia, lisäsin pellille erittäin kevyesti pippuroidut parsakaalit ja peittelin ne raclettejuustolla. Suolaa näille parsakaaleille ei tarvinnut lisätä lainkaan, koska tämä raclettejuusto oli suolaista. (Raclettejuustoissakin on yllättävän paljon eroja, ja jokainen löytää testailemalla oman suosikkinsa.) Sitten pelti takaisin uuniin n. 20 minuutin ajaksi.








Tässä setissä oli sen verran paljon suolaisia elementtejä, että halusin lisukesalaattiin jotain hedelmää. Mango yhdessä babypinaatin kanssa oli aika hyvä valinta. Tosin epähuomiossa heitin salaatinkin sekaan juustoa, vaikka ilmankin olisi pärjätty, kun oli tuota juustoa jo muutenkin tarjolla.




Ei tainnut siis pää tietää mitä käsi teki. No eipä tuossa vahinkoa syntynyt, ja salaattina se oli hyvää noinkin. Ilman juustoa olisi kuitenkin ollut parempi tähän kokonaisuuteen.




Näin helposti syntyi uuniraclette. Kukkakaali olisi varmasti antanut oman ihanan arominsa tähän ruokaan, mutta hyvin toimi parsakaalikin. Itse asiassa uuniracletteen voisi mielestäni laittaa melkeinpä mitä tahansa niitä kasviksia, joita yleensäkin uunissa paahdetaan. Tuli vielä mieleen, että voisi olla kiva tapa myös pilkkoa kasviksia (ja miksei jotain muitakin herkkupaloja) suoraan uuninkestäviin annoskulhoihin, ja raclettejuustoa siihen päälle. Voisin kuvitella, että kuumassa kipossa juustokin pysyisi pitkään sulana. Tuntuisi varmaan aika mukavalta saada sellainen uunikuuma kippo eteensä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti