Tämän taivaallisen ihanan nektariini-mansikka-prosciutto -burratasalaatin (tai oikeastaan salaatit) valmistin Vuokatin Katinkullassa, missä golflomailimme kaksi edellistä viikkoa. Iloksemme myös muutamat ystävämme lomailevat/pelailevat samoilla viikoilla samassa paikassa. Heidän kanssaan on vuosien mittaan muodostunut kivoja traditioita yhteisten pelien ympärille. Ensimmäisen viikon pelikavereiden kanssa olemme jo vuosikaudet viettäneet yhtenä iltana/lomaviikko yhteistä iltaa lautasen äärellä. Kokkivuoro ja siten myös illanviettopaikka vaihtuu vuorovuosin. Tällä kertaa vuoro oli meillä. Burratasalaatti käynnisti aterian.
Itse asiassa tarkoitukseni oli tehdä samanlaiset nektariini-mozzarellasalaatit, kuin mitä juhannuspäivänäkin tein. Kirjoitin niistä silloin tämän linkin jutun. Hyvin samantapaiset salaatit näistä tulikin, mutta muutaman (3) muutoksen myötä oikeastaan vieläkin paremmat. Nimittäin…
Kaupasta ei ko. päivänä löytynyt bufalamozzarellaa. Hetken tenkkapoon jälkeen bongasin kuitenkin kaupan juustohyllyltä neljä palloa burrataa (muutos nro 1). Vielä parempaa, ajattelin. Ja juuri meille neljälle sopiva määrä. Ihan kuin enne. Nappasin ne kaikki. Ihanan kermaisesta burratasta inspiroituneena ostin vielä myös paikkakunnan tuoreita mansikoita (muutos nro 2), joilla tuo juhannuspäivän salaatti päivittyi ihan uudelle tasolle. Kolmannen muunnoksen alkuperäiseen suunnitelmaani toi loma-asunnon kylmäkaapissa olleet kaksi tosi pientä kevätsipulia (muutos nro 3) varsineen. Pienen pohdinnan (sopiiko vai eikö) jälkeen päätin käyttää nekin illan aterioihin. Kannatti.
Listaan seuraavaksi, mitä kaikkea tämänkertaisiin nektariinipohjaisiin salaatteihin tuli.
Nektariini-mansikka-prosciutto -burratasalaatti
4:lle
2 kevätsipulin tyviosaa (normaalikokoisia)
loraus punaviinietikkaa
ripaus sokeria
4 nektariinia
4 kourallista mansikoita
4 palloa burrataa
reilut loraukset hyvää oliiviöljyä
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
120 g Prosciutto di Parma -kinkkua
12 tuoretta basilikan lehteä (tai useampi, jos pieniä)
Misasin ennen vieraiden tuloa kaikki ainekset valmiiksi omiin kulhoihinsa tai lautasillensa, ja laitoin ne tuorekelmulla peitettyinä jääkaappiin odottamaan myöhemmin tapahtuvaa annosten kasausta. Misaukset tein näin:
1) Avasin ensimmäiseksi prosciuttopaketit. Kokemus on opettanut, että viipaleet saa helpommin irroteltua, kun paketti on ensin ehtinyt olla auki noin vartin verran.
2) Huuhtelin ja kuivasin kevätsipulit. Viipaloin niiden tyviosat ohuiksi viipaleiksi. Laitoin ne pieneen kulhoon ja kaadoin sekaan lorauksen punaviinietikkaa ja ripauksen sokeria, ja sekoitin. Minun kevätsipulini olivat todella pieniä. Niitä olisi kahden sijaan voinut olla vaikka jokaista annosta varten omansa, eli neljä. Ne toivat salaattiin ihanasti yllättävän makuelämyksen ja tekstuurin. No, niillä mentiin, mitä oli. Sipulien varret silppusin eri kippoon odottamaan pääruoan tarjoilua. Koristelisin niillä grillatut uudet perunat.
3) Huuhtelin, kuivasin ja lohkosin nektariinit.
4) Huuhtelin ja kuivasin kevyesti mansikat, ja irrotin niistä kannat. Halkaisin mansikat 2-4 osaan
5) Irrottelin prosciuttosiivut toisistaan. Minulla oli 2 pkt (à 70 g), joista käytin näihin neljään annossalaattiin paria siivua vaille kummatkin pakkaukset.
Kasasin annokset vasta vieraiden tultua. Se kävi mukavasti alkucavoja siemaillen, ja samalla vieraiden (= ystävien) kesken rupatellen. Ja kun ainekset oli jo valmiiksi esikäsitelty, hoitui homma nopeasti.
Kasaus sujui näin:
Laitoin yhden kevyesti taputellen kuivatun burratapallon kullekin neljälle annoslautaselle. Ripottelin burratan ympärille tasaisesti nektariini- ja mansikkalohkoja sekä pikkelöityjä sipulirenkaita. Näille kaikille reilut loraukset oliiviöljyä sinne tänne, kuin myös pienet rouhaisut suolaa ja pippuria. Prosciuttosiivut asettelin silmää miellyttäviin paikkoihin, samoin basilikan lehdet.
Ai jai, ihanaa oli, vaikka itse sanonkin. Raikasta, mutta silti ihanan täyteläistä erilaisten makuelämysten kera. En muuttaisi mitään muuta, kuin mitä jo tuolla misausten 2)-kohdassa sipuleista totesinkin. Hyvää oli toki näinkin.
Pääruoan osaset olin myös misannut jo grillivalmiiksi jääkaappiin. Joten alkuruoat nautittuamme pidimme pienen teknisen tauon. Sen aikana siivosin alkuruoka-astiat tiskikoneeseen, ja katoin nopeasti pöydän pääruokaa varten. Ehdin vielä hengailemaan myös grillin äärelle muiden vahtiessa siellä pääruoan valmistumista. Kun kaikki oli huolella esivalmisteltu, valmistui tuo pääruoka vartissa.
Pääruoaksi meillä oli ihanasti mehevää Kainuun kuhaa grillistä. Se ohje löytyy blogista parin vuoden takaa, löydät sen tästä linkistä. Mukautin sen nyt isommalle väkimäärälle. Kuhan kypsyessä ruskistui grillissä omassa vuoassaan kauniisti jo aiemmin päivällä keittämäni uudet siiklit. Ne misausvaiheessa mainitsemani sipulinvarret päätyivät siis näiden herkkuperunoiden koristeiksi.
Jälkiruoaksi maistelimme hieman juustoja, kullekin juustolle sopivan makuparin kera. Parmesaanille hunajaa, Creamy blue sinihomejuustolle viikunahilloa ja Viinitarhurin juustolle ohuita ruiskeksejä. Amarone-punaviini oli itseoikeutettu valinta juustojen kylkeen, koska niin on meillä tapana. Rakastan amarone-punaviinejä.
Se oli mukava ilta hyvässä seurassa jälleen kerran. Ruokakin tuntui olleen kaikkien mieleen. Seuraavana päivänä tapasimme taas reippaina tee boxilla, eli golfkierroksen lähtöpaikalla. Kaukaa viisaasti olimme valinneet sille päivälle hieman tavanomaista myöhäisemmän lähtöajan, koska tunnettuahan on, että kalaruoka väsyttää.
