Aivan mahtavaa! Näin sanoi mies, kun tätä ruokaa onnellisena makusteli.
Minä puolestani sanoin, että ”Pitkästä aikaa täydellistä ruokaa!”. Siihen sain
heti kummastuneen kuittauksen… ”Ai pitkästä aikaa? Ainahan meillä on.” No hyvää ruokaa meillä on kyllä aina, mutta
silloin tällöin joku niistä tuntuu myös täydelliseltä, vaikka itse sanonkin.
Toivottavasti en vaikuta koppavalta, mutta ei tätä voi muuksi, kuin täydelliseksi sanoa. Tämä todellakin päihitti kaikki entiset lohireseptini, ja kiilasi heti kerralla
niiden ruokien listalle, joita kehtaisin tarjota vieraillekin. Katkarapumössölohta ja pinaattiperunoita, ooh la laa.
Tähän lohiruokaan inspiroiduin oikeastaan kahdesta eri blogipostauksesta,
jotka näyttivät todella herkullisilta. Ne toivat samalla mieleeni lohiruoan,
jota minulla oli tapana tehdä kauan sitten. Jotenkin se oli vain päässyt
vuosien saatossa unohtumaan. Silloin sivelin suolatun ja kevyesti pippuroidun lohifileen
pintaan creme fraichea, johon sekoitin tomaattipyreetä ja tilliä. Toisinaan
ripottelin pinnalle lisäksi katkarapuja, toisinaan taas tein kuorrutuksen ihan
sellaisenaan.
Pari viikkoa sitten Mansikkaheinä-blogin herkullisen näköinen postaus Igorin uunilohesta muistutti minua tomaattipyreen
yhdistämisestä loheen. Toisaalta samoihin aikoihin esillä olleen Kutsu
vapauteen -blogin Maailman paras kuorrutettu uunilohi -postaus kiinnitti huomioni
(voi muuten hyvinkin olla maailman parasta!) ja siitä nappasin suolakurkut ja
mantelirouheet täydentämään omaa ohjettani. Ne olivat ihan nerokas lisä, ja voi
hallelujaa, kuinka hyvää siitä tulikaan. Tulen toki jossakin vaiheessa kokeilemaan
inspiraationi lähteinä olleita lohiohjeita ihan sellaisenaankin, mutta ensiksi
halusin testata ja kirjata ylös tämän inspiroitumiseni tuloksen.
Katkarapumössölohi
(riittää hyvin 5:lle)
900 g kirjolohifilee
(voita vuoan voiteluun)
suolaa
mustapippuria
300 g (= 2 prk à 150
g) creme fraichea
70-80 g tomaattipyreetä
puolikkaan sitruunan mehu
puntti (pienehkö) tilliä
2 suolakurkkua (Myrttinen)
1 pss katkarapuja
mantelirouhetta
Voitele vuoka. Siisti kirjolohifilee ja nypi siitä ruodot pois. Laita filee
vuokaan nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lusikoi creme fraiche kulhoon ja sekoita joukkoon tomaattipyree ja
sitruunan mehu. Pilko suolakurkut pieniksi paloiksi ja silppua tilli. Sekoita
ne seokseen. Mausta vielä pienellä määrällä suolaa. (Sitä voi aina lisätä
valmiiseen ruokaan, jos tarvis.)
Lisää myös katkaravut seokseen ja sekoita kaikki hyvin sekaisin.
Levitä mössö lohifileen päälle ja ripottele pinnalle mantelirouhetta.
Laita vuoka 200-asteisen uunin keskitasolle ja paista n. 45 minuuttia.
Paistoaika riippuu kalan koosta ja uunin tehosta, eli tarkista tilanne
kypsymisen aikana. Voit myös välillä kevyesti sekoitella kuorrutteen pintaa,
ettei se pääse mistään kohtaa mustumaan tarpeettomasti. Toki väriä saa ja pitää
tulla. Se on osa ruoan kauneutta ja sitä kautta nautintoa. Silmilläänhän sitä
ensin syödään.
Tein tämän käsittämättömän herkullisen uunilohen seuraksi pannullisen
paistettuja perunoita pinaattilisällä. Perunat olin keittänyt valmiiksi jo
ennen päivän ulkoiluja, joten takaisin mökille tullessa (valmistin tätä jo
viikko sitten mökillä) pääsin heti mössön tekoon. Pinaattiperunat paistoin
siinä lohen kypsyessä, aloin kuumentaa pannua n. 10 minuuttia ennen kuin otin
lohen uunista.
Pannuperunat pinaatilla
(2-3:lle)
oliiviöljyä
6 kuorineen keitettyä perunaa
1 pieni punasipuli (tai tavallinen sipuli)
1 pss babypinaattia
suolaa
mustapippuria
(sitruunan mehua)
Keitä perunat kuorineen ja anna niiden jäähtyä, jotta kuoriminen käy
helpommin. Pese ja linkoa babypinaatti. Silppua punasipuli reiluksi silpuksi.
Kuori perunat ja paloittele ne. Tämänkään asian kanssa ei tarvitse pipertää,
vaan perunapalat voivat olla ihan reilun kokoisia. Kuumenna pannu ja öljy. Lisää perunat ja sipulit. Paista kunnes saavat hieman väriä. Mausta suolalla ja
pippurilla.
Lisää joukkoon babypinaatit. Ei kannata hätkähtää, vaikka pinaatit
täyttävät pannun. Ne pienenevät hetkessä, ja pian saat jo etsiä niitä. Eli ihan
huoletta voit heittää sekaan koko pussillisen. Paistele hetken aikaa, kunnes
myös pinaatit ovat kuumia. Puristin vielä aromiksi mukaan hiukan sitruunan
mehua, kun sen loheen käyttämäni sitruunan puolikkaan loppu oli vielä siinä
käteni ulottuvilla.
Tässä vaiheessa oli uunilohi parhaimmillaan, joten nostin pöytään niin
lohivuoan kuin perunapannunkin. Sen kummempia lisukkeita en tähän kaivannut.
Lohen kuorrutteessahan oli jo mukana kurkkua, ja perunoissa puolestaan
pinaattia. Toisinaan yksinkertainen on parasta, ja päästää varsinaisen ruoan
osaset oikeuksiinsa.
Ruoka oli niin täydellistä, että se ansaitsi myös jälkiruoan. Olin
ostanut kaupan palvelutiskiltä lakka-limejuustokakun palaset, jotka vain
hyppäsivät kärryyni ilman etukäteissuunnitelmaa. Näyttivät niin herkullisilta, etten
voinut niitä vastustaa. Niille löytyi sopiva hetki tässä kohti, kahvin kera.
Katkarapumössölohta jäi vielä seuraavallekin päivälle, jolloin
kotiuduimme mökiltä haastavissa keliolosuhteissa. Lopulta kotiin päästyämme
tein ihanalta maistuvaa panzanellaa. Sen kylkeen lämmitin uunilohen jämät pikaisesti
mikrossa. Sunnuntaiateria oli sillä selvä.
Tuo alun keskustelu kuulosti ihan samalta kuin meillä aina välillä käydään! :D Sitä tulee itse niin kriittiseksi omia tekeleitään kohtaan, mutta sit kun joku osuu oikein nappiin, niin kyllä tulee itsekin ylistettyä omatekemää ruokaa. Ja mies ihmettelee, että ainahan se on täydellistä! :D
VastaaPoistaMulla on ainekset tähän samaiseen ruokaan jo ostettuna ja aion sitä tällä viikolla testata. Toivotaan että oma reaktio on samanlainen kuin sulla! :) Hyvältä se ainakin näyttää.
Kiitos Nanne! 💕 Näinhän se menee. Toivottavasti tekin pidätte tästä ruoasta 👍 Meille tästä tuli uusi lohiruokasuosikki, muiden hyvien joukossa 😋
PoistaHei, tein tätä pari viikkoa sitten, kun lapsenlapset (15-v ja 13-v) olivat kanssamme landella ja heistä ruoka oli taivaallista. Kaikki meni ja nyt se on listalla alkupäässä, kun tapaamme.
VastaaPoistaKiitos loistavasta reseptistä.
Hei! Onpa kiva kuulla! Kiitos mukavasta palautteesta 😍
Poista