Jos haluat syödä aidosti hyvää ruokaa, joka tulee melkeinpä itsekseen,
niin tässä olisi yksi sellainen. Tortellonivuoka on pelastanut monta kiireistä
päivääni, mutta sopii se myös laiskaan päivään, vaikkapa sellaiseen kuin
minulla oli alkuviikosta. Tuolloin päivän päätehtäväni oli istua aurinkoisella ja
helteisellä kotiterassillamme varjon alla lukemassa. Sitä tein koko päivän, ja
se oli aivan ihanaa. Piipahdin vain välillä muutamaksi minuutiksi keittiöön
latomaan ainekset vuokaan, ja uuni hoiti loput.
Tomaattinen tortellonivuoka
3:lle
voita tai öljyä vuoan voiteluun
250 g ricotta-pinaattitäytteisiä tortelloneja
400 g valmista basilikalla maustettua tomaattipastakastiketta
tilkka vettä kastikepurkin huuhteluun
250 g kirsikkatomaatteja
210 g helmimozzarellaa (tai buffalomozzarellaa revittynä)
mustapippuria
(3 oksaa valkosipuliyrttiä)
parmesaania
basilikaa
225 C uunin keskitasolla 25 minuuttia
Voitele vuoka ja kaada tortellonipaketin sisältö vuokaan. Pastaa ei
tarvitse keittää ennen vuokaan laittamista.
Kaada sekaan valmis pastakastike. Liruta tyhjään kastikepurkkiin hiukan
vettä, ja hölskyttele vettä purkin reunoja pitkin, jotta sinne jääneet
kastikkeet päätyvät veteen mukaan. Kaada neste vuokaan kastikkeen jatkeeksi.
Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit, ja lisää ne vuokaan. Säästä
muutama tomaatti myöhempää käyttöä varten. Valuta mozzarellahelmet ja lisää nekin
vuokaan. Pyöräytä myös mustapippurimyllystä parin kolmen pyöräytyksen verran. Minä
lisäsin myös valkosipuliyrttiä, koska sitä sattui minulla olemaan. Suolaa en
laittanut lainkaan, mutta sen tarve riippuukin ihan käyttämäsi pastakastikkeen
suolaisuudesta.
Sekoita ainekset lusikalla sekaisin. Varo rikkomasta tortelloneja. Lisää
loput kirsikkatomaatit sekoitettujen ainesten päälle, näin ruoasta tulee
kauniimpaa. Raasta päälle reilu kerros parmesaania.
Paista 225 C uunissa n. 25 minuuttia. Koristele valmis ruoka tuoreella basilikalla.
Voi että kun tuntuu ylelliseltä napsia yrttejä oman terassin yrttiruukusta.
Valkosipuliyrtti on alla olevassa kuvassa vasemmalla. Se muistuttaa ulkonäöltään
ruohosipulia, mutta on litteäpintainen. Maultaan se vastaa valkosipulia, mutta joidenkin
tietojen mukaan se ei tuoksu hengityksessä. Aivan kuin se minua häiritsisi, jos
niin tekisikin. Käytän valkosipulia aika monessa ruoassa, sopivissa määrin
toki.
Tästä annoksesta riittää kolmelle, joten ruokaa jäi vielä
seuraavallekin hellepäivälle. Hyvältä maistui vielä silloinkin, mikrossa
lämmitettynä. Onneksi on tällaisia mainioita raaka-aineita, joista saa
loihdittua nopeasti hyvää silloin, kun on mielekkäämpääkin tekemästä kuin
seisoa hellan tai grillin edessä. Kun joku Lapin kesän muutamasta todellisesta
hellepäivästä osuu lomapäivän kohdalle, pyrin ottamaan siitä kaiken irti. Se
on sitä hetkeen tarttumista, luulisin.