Mukavasti sitruunainen savulohilaatikko

Onneksi on laatikkoruoat! Ne valmistuvat melkeinpä itsekseen, mikä on tosi hyvä juttu kiireisen arjen melskeissä. Laatikkoruokiin voi kätkeä erilaisia elintarvikkeiden jämiä, eli juuri niitä, mitä on tullut ostettua hiukkasen liikaa. Ennakkoluulottomasti kokeilemalla voi vanhoihin tuttuihin kotiruokiin löytää ihan uusia vivahteita. Jääkaapin jämiä yhteen vuokaan heittelemällä syntyi myös tämä savulohilaatikko, joka sai mukavan säväyksen aurajuuston kannikasta ja sitruunan mehusta. Ostin tätä ruokaa varten ainoastaan kylmäsavulohta ja tilliä, kaikki muu löytyi jo valmiiksi jääkaapista.

Savulohilaatikko

(2:lle)

300 g perunoita (= 8 pientä)

2 isoa porkkanaa

2 valkosipulin kynttä

1 punasipuli

80 g aurajuustoa

300 g kylmäsavulohta

1 puntti tilliä

(suolaa)

mustapippuria

½ sitruunan mehu

2 dl kuohukermaa + purkin huuhteluvesi

Pese tai kuori perunat. Nämä olivat vielä uuden sadon perunoita, joita ei kannata kuoria. Viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi. Se käy hetkessä myös ihan käsityönä, terävällä veitsellä.

Pese ja/tai kuori porkkanat, ja viipaloi nekin. Silppua valkosipulin kynnet.

Kuori ja silppua punasipuli ja kuullottele sipulisilppua muutama minuutti pannulla voissa. Tässä kohti ei kannata oikaista, koska näin tehden sipulin maku valmiissa ruoassa on huomattavasti pehmeämpi kuin ilman esikäsittelyä lisätyn sipulin.

Murustele aurajuusto. Viipaloi kylmäsavulohi, ellei se ole jo valmiiksi viipaloitu. Silppua tilli.

Voitele vuoka ja lado ainekset vuokaan siten, että pohjalle tulee puolet perunoista, joille on hyvä pyöräyttää kevyesti suolaa ja pippuria. Etenkin suolan kanssa kannattaa olla varovainen, koska kylmäsavulohi ja aurajuusto ovat suolaisia. Perunat kuitenkin vaativat suolansa. Levitä puolet porkkanaviipaleista perunoiden päälle, ja niiden päälle puolet valkosipuli- ja punasipulisilpusta. Pyöräytä näille hieman pippuria myllystä.

Levitä puolet aurajuustosta edellisten ainesten päälle.

Nyt aletaan olla puolivälissä, ja lado siihen kerrokseen tasaisesti kaikki lohet, sekä puolet tillisilpusta.

Seuraavaksi levitelläänkin lohien päälle toiset puolikkaat lohikerroksen alla olevista raaka-aineista. Minä tein sen siinä järjestyksessä, että laitoin lohien päälle ensin porkkanat, sipulit ja aurat.    

Päällimmäiseksi laitoin loput perunaviipaleet. Halusin auran nimenomaan porkkanoiden ja perunoiden väliin, että se tekisi laatikkoruoan yläosastakin mahdollisimman meheväksi. Toki voit sekoittaa kaikki ainekset myös ihan hyrskyn myrskyn keskenään, hyvää siitä tulee varmaan niinkin.

Purista ainesten päälle, tasaisesti eri puolille vuokaa puolikkaan sitruunan mehu sekä kerma. Lorauta tyhjään kermapurkkiin hiukan vettä, ja huljauttele sillä vedellä myös kaikki purkin reunoille ja pohjalle jääneet kermat ruokaan mukaan. (Voit toki myös sekoittaa sitruunan ensin kermaan, ja sitten kaikki nesteet kerralla vuokaan. Minä en kuitenkaan viitsinyt liata yhtään kippoa sen takia, joten lisäsin nesteet peräperää suoraan ruokaan. Siellä ne sekoittuisivat, ajattelin.)

Laita vuoka 225 C -asteiseen uuniin ja paista, kunnes perunat ovat kypsiä. Tämä satsi kypsyi n. 45 minuutissa.

Lisää toinen puolikas tillisilpusta vasta valmiin ruoan päälle. Jos lisäät sen ennen uunia, on tuloksena kärventynyttä tilliä. Sen sijaan välikerroksissa tilli pärjää uunissakin oikein hyvin.

Tein tämän lohilaatikon seuraavan päivän lounaaksi. Se tuoksui kuitenkin sen verran houkuttelevalta, että sitä oli ihan pakko maistaa tällaisen pikkuriikkisen makupalan verran jo illalla.

Tavallisesti teen lohilaatikon hyvin perinteisesti tuoreesta lohesta perunoiden, keltasipulin ja kerman kera. Mausteena suolaa, pippuria ja yrtiksi tilliä. Hyvää sekin, mutta erinomaisen hyvää, ja raikasta oli myös tämä yllä kerrotun mukainen sitruunalla ja auralla piristetty savulohilaatikko. Tykkäsin.

Poronpaistikääryleet paahdetuilla puikuloilla ja rosépippuri-jallukastikkeella

Voi miten ihanaa onkaan mennä omalle pakastimelle, ja valikoida sieltä sillä kertaa kutsuvin porokimpale työstettäväksi. Ihmeen pitkäksi aikaa riittää syötävää puolikkaasta poronvasasta, jonka olen jo aiemmin ostanut sinne pakkaseen suoraan poromieheltä, lihat toiveeni mukaisiin kertapakkauksiin käsiteltyinä. En tiedä kertooko se sitten kiireisestä elämästä, vai mistä, mutta jännästi sieltä pakastimesta häipyvät aina ensimmäiseksi fileepakkaukset. Fileethän ovat varsinaista ”pikaruokaa”.

Tällä kertaa ajatukseni oli tehdä porokääryleitä, ja arvoin hetken sisäpaistin ja kulmapaistin välillä. Koska tuolloin oli sunnuntai, eikä ollut kiirettä minnekään, valitsin kulmapaistin, joka vaatii reilusti pidemmän haudutusajan tullakseen herkullisen mureaksi. Porokääryleiden seuraksi paahdoin uunissa Lapin puikulaperunoita ja varsiparsakaalia eli broccolinia. Rosépippurit ja Jaloviina-terästys nostivat kastikkeen seuraavalle tasolle. Om ja nom.

Sain aikoinaan poronlihojen mukana Paliskuntain yhdistyksen kokoaman reseptivihkosen nimeltään Poronliha – puhtaasti parasta. Tuosta vihkosesta löytyi myös porokääryle-resepti, jonka pohjalta aloin työstämään omia kääryleitäni. Enhän minä siinä(kään) ohjeessa pysynyt, vaan intouduin inspiroimaan muutamissa kohdin. Kirjoitankin ohjeen siten, kuinka minä nämä kääryleet valmistin.

Poronpaistikääryleet

(4:lle)

600 g poron kulmapaisti

suolaa

mustapippuria

80 g sinihomejuustoa

150 g pekonia

3 laakerinlehteä

5 dl lihalientä

Kastikkeeseen:

paistoliemi

1 rkl Jaloviinaa

1,5 dl kuohukermaa

2 tl rosépippuria

(lisäsin loppusuoralla 1 dl vettä)

(Maizenaa, jos tarpeen)

1.

Poista lihasta kalvot. Tämän työn tein aika tarkasti.

2.

Leikkaa paisti n. 1 cm vahvuisiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet työlaudalle. Voit suojata laudan leivinpaperilla. Nuiji viipaleet ohuiksi kaksinkertaisen kelmun läpi.

3.

Mausta viipaleet kevyesti suolalla ja pippurilla. Murenna sinihomejuusto, ja ripottele juustoa nuijitun lihan toiseen päähän. Kääri lihaviipale rullalle (juustopäästä aloittaen) siten, että juustot jäävät rullan sisään. Aseta liharulla pekoniviipaleen päähän, ja kieritä pekoni tasaisesti lihapötkylän ympärille. (Alkuperäisen ohjeen mukaan pekoni levitetään nuijitun lihan päälle, ja kääritään rullalle siten, että pekoni rullautuu sinne liharullan sisään. Minulla pisti kuitenkin tässä kohtaa hanttiin, koska pelkäsin pekonin jäävän siellä lihan sisällä pehmoiseksi ja ehkä hieman sitkaaksikin, ja minä halusin rapeaa pekonia. Toisaalta toivoin pekonin suojaavan lihaa kuivumiselta, minkä se tekikin. Kyseessähän oli kulmapaisti, joka vaatii suht pitkän haudutusajan ollakseen ihanan mureaa.)

4.

Paista pekoniin käärittyjä pororullia voissa kuumalla pannulla, kunnes pekoni on saanut rapeutta ja väriä. Tämä kannattaa tehdä pienemmissä erissä, jota pannu pysyy kuumana. Laita paistetut rullat voideltuun uunivuokaan.

5.

Lisää vuokaan laakerinlehdet ja lihaliemi. Minulla oli ihan tavallista lihalientä, mutta riistaliemi käy tietysti myös.  Laita vuoka 150 C -asteiseen uuniin n. 2-2,5 tunniksi. (Maistoin kääryleestä pienen siivun yhden tunnin kohdalla, eikä liha vielä silloin ollut tarpeeksi mureaa.) Kääntele rullia ja valele niitä vuoassa olevalla nesteellä noin puolen tunnin välein.

6.

Nosta lihakääryleet syrjään, ja kaada vuoassa oleva neste paistokasariin. Lisää Jaloviina ja kiehauta. Lisää myös kerma ja kevyesti rouhitut rosépippurit. Anna kiehua, kunnes kastikkeen koostumus on mieluisa. Jos kastike on liian paksu tai suolainen, lisää vettä. Jos kastike on liian löysä, lisää maizenaa, se saostaa minuutissa. Tarkista maku.

7.

Kun kastike on valmis, lisää porokääryleet paistokasariin ja kuumenna vielä hetki.

8.

Tarjoa poronpaistikääryleet esim. uunissa paahdettujen puikulaperunoiden ja kasvisten kanssa.

Paahdetut puikulaperunat ja broccolinit

Halkaise pestyt perunat ja laita ne kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Pyöritä maut sekaisin, ja levitä puikulat uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 200 C -asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Lisää niinikään oliiviöljyssä, suolassa ja pippurissa pyöritellyt broccolinit viimeiseksi 10-15 minuutiksi uunipellille yhdessä perunoiden kanssa.

Erittäin hyvää, ellei täydellistä! Saattoi tämä olla täydellistäkin. Pakasteesta löytyi vielä viime vuoden puolukoita, joita makeutin parilla lusikallisella puolukkahilloa. Puolukka on aina hyvä pororuoan täydentäjä.

Porokääryleet valmistuvat huomattavasti nopeammin, jos vaihdat kulmapaistin vaikkapa sisäpaistiin. Voi olla, että uunivaiheen voi silloin jopa ohittaa, ja sopivaan mureusasteeseen päästäkseen saattaa pintapaistetuille kääryleille riittää pelkkä kasarissa lihaliemessä haudutus n. 15-30 minuutin ajan.  Kun kääryleet tuntuvat mureilta, on aika lisätä jallu, kerma ja rosépippuri ja kiehutella vielä, kunnes sakeus on sopiva. Korostan, että tämän viimeisen kappaleen ohje on ihan vain arvelua. Joku päivä sen kyllä testaan, koska pakasteeseen jäi vielä sisäpaistikimpale. Jos nämä kulmapaistista valmistetut kääryleet olivat näin hyviä, niin kuinkahan hyviä sisäpaistista tuleekaan. Se jää nähtäväksi. Mieskin kommentoi vielä näitä syödessään, että ei haittaa vaikka teet jo pian näitä lisää.

Katkarapunachot uunista ulos

Perjantai-iltaisin tekee mieli hiukan herkutella alkavan viikonlopun kunniaksi. Toisaalta siinä kohti viikkoa on monesti niin kaikkensa antanut olo, että tuon perjantai-illan herkun soisi valmistuvan helposti. Juuri tuollaiseen tarpeeseen sopii paremmin kuin hyvin uunipellillinen nachoja, jonka täytteeksi voi sopivien salsojen lisäksi heitellä melkeinpä mitä vain mieli tekee. Viime vuonna kirjoitin pollonachoista, eli silloin täytteenä oli kanaa. Tässä linkki tuohon ohjeeseen.  (Kannattaa muuten kurkata linkin postaus, siellä on myös ihan superihana salaatti!) Viime perjantaina teki mieli katkarapunachoja. Katkaravut ovat mitä luontevin perjantaiherkun raaka-aine, koska niistä saa tosi helposti ja nopeasti aikaan vaikka mitä hyvää.

Uuninachojen valmistuksessa käytän ihan surutta valmiita salsoja ja kastikkeita. Voit toki tehdä ne myös itse, mutta minä en viitsi. En ainakaan perjantaina. Minulle tämä ruoka on sellainen ”helpolla hyvää” -juttu, ja niin se saa olla jatkossakin. On ihan okei oikaista silloin kun siltä tuntuu.

Katkarapunachot

(4:lle)

1 iso pussi nachoja (Indian nacho original)

2 prk (à 230 g) pineapple salsaa medium

1 prk (300 g) juustodippi medium

1 punainen chili

1 pss (150 g) cheddar-juustoraastetta

2 pss (à 180 g) katkarapuja

1 pkt pakastettuja avokadokuutioita (tai tuoretta)

limelohkoja

225 C uunissa 10-15 minuuttia

1.

Sulata ja valuta katkaravut. Jos käytät pakastettuja avokadoja, sulata ne pakkauksen ohjeen mukaan.

2.

Levitä nachoja uunipellille leivinpaperin päälle niin paljon kuin mieli tekee. Minä laitoin pikkuisen vajaan pussillisen. Lusikoi salsa nachojen päälle, ”sinne tänne -tyylillä” on ihan hyvä.

3.

Lusikoi joukkoon myös juustodippi. Huuhtele ja viipaloi chili renkaiksi, ja lisää chilirenkaat kastikkeiden päälle. Minä poistin chilistä siemenet, koska haluan maistaa muutakin kuin chilin. Kastikkeiksikin valitsen aina mieluiten mediumin, mutta jos pidät tulisesta, valitse hottia.

Vinkki: Saat chilistä siemenet helposti pois siten, että leikkaa ensin muutama siivu chilin kärjestä, jotta sinne muodostuu kunnon aukko. Rullaile seuraavaksi chiliä kämmenen ja leikkuulaudan välissä. Laita sitten chili pystyasentoon, aukko leikkuulautaa vasten, ja kopsuttele chiliä lautaa vasten. Siemenet tippuvat chilistä ulos. Kätevää! Suosittelen tekemään tämän chili-osuuden keittiöhanskat kädessä. Chilin polte jää käsiin (ja siirtyy niistä kaikkeen mihin kosket), jos käsittelet sitä paljain käsin.

4.

Ripottele juustoraaste tasaisesti koko komeuden päälle. Valuta katkaravut, ja lisää ne juustokerroksen päälle.

5.

Laita nachopelti 225 C -asteiseen uuniin  10-15 minuutiksi. Uunien tehot vaihtelevat, joten tarkkaile paistumisen edistymistä. Malta kuitenkin sen verran, että juustot ovat kunnolla sulaneet. Siinä vaiheessa on yleensä kastikkeetkin kuumia. Levitä avokadon palaset valmiin pellillisen päälle.

6.

Tarjoile lisäksi limen lohkoja, joista kukin voi puristaa kivaa raikkautta annokseensa. Se on vähän niin kuin piste iin päälle, kun katkarapunachoista on kyse. Ruokajuomaksi suosittelen olutta, mieluiten meksikolaista, ja ehdottomasti pullon suusta. Limelohko pullon suuhun on myös kiva yksityiskohta. Lohkon läpi ei juoda, vaan se tuikataan pullon kaulasta alas olutta maustamaan.

Olipas hyvää! Aika kauan siitä jo onkin, kun ylipäätänsä mitään nachoja olen valmistanut. Olihan se siis jo aikakin. Tämä on rentoa ja hauskaa syötävää, jota on lupa syödä myös käsin, jos niin haluat. Nachopellin äärellä (mieluiten hyvässä seurassa) tulee aina kiva fiilis, ja senkin vuoksi tämä on mitä parhainta perjantai-illan herkkua.