Myöhäisherännäisen lehtikaalisipsit (ja vähän pizzajuttujakin)

Viime viikolla katselin tv:stä Neljän tähden illallinen -ohjelmaa ja kyseessä oli Saana Akiolan kokkausvuoro. Hän valmisti alkuruoaksi lehtikaalisipsejä jonkin dipin kera. En muista enää mitä se dippi oli. Huomioni veikin lehtikaalisipsit, mistä en ollut ennen kuullutkaan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en kyllä ymmärrä, miten ihmeessä olen voinut välttyä niiden tiedostamiselta. Ohjelman jälkeen nimittäin googlailin lehtikaalisipsejä, ja niitähän on näköjään valmistettu jo vuosikaudet! Ne ovat olleet trendikkyytensä huipulla ehkä vuoden 2013 tienoilla, päätellen siitä, että googlen 10 ensimmäisen hakutuloksen joukossa on muutama postaus juurikin tuolta vuodelta. No jo oli minunkin aika bongata ne, ja heti seuraavana viikonloppuna niitä mökillä testata.

Googlailun perusteella perusohje näytti kaikilla olevan liki sama: puhdistus, silppuaminen, pyöräytys oliiviöljyssä, maustaminen pienellä määrällä suolaa ja sitten uuniin. Tässä yksi näistä perusohjeista. Minä lisäsin omaan versiooni aavistuksen sitruunaisuutta. Valmistin nämä sipsit hieman epäluuloisesti, mutta turhaan. Olivat aivan mahtavan hyviä, ja niihin tuli toden totta ihan himo.

Lehtikaalisipsit

(2:lle)

1 pss (200 g) lehtikaalia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunaoliiviöljyä

¼ tl suolaa

sitruunasormisuolaa viimeistelyyn

1.

Huuhtele ja kuivaa lehtikaalin lehdet ja irrota puiseva varsi. Revi lehdet pienemmiksi.

2.

Laita pienityt lehdet kulhoon ja lorauta päälle oliiviöljyä. Kannattaa kokeilla myös maustettuja oliiviöljyjä, niillä saa sipseihin mukavia vivahde-eroja. Ripottele joukkoon suolaa. Sitä kannattaa laittaa varovasti, koska sormisuolalla saa tarvittaessa lisää suolaisuutta. Möyhi lehtikaalin palasia niin, että kaikki pinnat saavat öljystä ja suolasta osakseen.

Menossa uuniin.

3.

Kypsennä 150-asteisen uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, puolivälissä käännellen. Laita sipsit tarjoiluastiaan ja maista. Jos suolaa kestää vielä lisätä, ripottele sipseille sormisuolaa maun mukaan.

Tulossa uunista.

Luin jostakin lehtikaalisipsipostauksesta, että ko. tekijällä oli vaikeuksia saada sipsejä kulhoon asti, kun hupenivat hyvää tahtia jo suoraan pelliltä suuhun. No samoin meinasi käydä meillekin. Ensimmäisen rapean sipsin suuhun laitettuani oli todella vaikeaa pitää niistä näppejä erossa. Enpä todellakaan olisi uskonut, millaisia herkkupaloja nämä ovat. No, sain laitettua niitä tarjoiluastiaankin asti, mutta taisi tuo astia tyhjentyä vallan vartissa.

Nämä olivat taatusti terveellisempiä kuin tavalliset sipsit, tosin ei meillä tavallisia sipsejä tule juuri koskaan syötyäkään. Niitä eksyy meille oikeastaan vain silloin, kun olen miehen kanssa ruokakaupassa. Silloin tällöin hän tekee kaupassa katoamistempun, ja tiedän aina mistä hänet löydän… olut- ja sipsihyllyjen luota totta kai!

Näin terveellisesti siis lauantai-iltana herkuttelimme. Perjantai-iltana meillä olikin astetta tukevampi hiukopala. Silloin tein mökille tultuamme perinteiset mökkipizzat, jotka ovat ihan älyttömän hyviä. Helppoja ja nopeita myös, kun teen ne valmispohjille milloin milläkin täytteillä. Tässä linkissä näet kirjoituksen joistakin aiemmin tekemistäni mökkipizzoista.

Perjantaipizzat menossa uuniin.

Tällä kertaa laitoin valmiiden pizzapohjien päälle Mutti-pizzakastiketta, joka on tosi hyvä valmiskastike. Kahdelle pizzalle käytin yhteensä puoli tölkillistä. Pyöräytin kastikkeen päälle muutaman kierroksen pippurimyllystä. Seuraavaksi ripottelin kerroksen juustoraastetta, ja sen päälle pizzamaustetta. Varsinaiseksi täytteeksi heittelin tällä kertaa kylmäsavulohta, sinihomejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Pizzat kypsyivät 250-asteisen uunin keskitasolla n. 8 minuuttia. Helppoa kuin heinänteko.

Nam, nam...

Laitoin pizzojen ohella tarjolle myös rucolaa, tabascoa ja valkosipulimurskaa oliiviöljyssä, jotka kaikki täydensivät pizzat makuhermoja hiveleväksi. Olipahan meillä taas herkut.

Superhyperspagettikastike

Päivät menevät niin nopeasti, että en meinaa itseni perässä pysyä. Tämän superhyperspagettikastikkeenkin tein jo yli viikko sitten, ja ehdin kirjoittaa siitä vasta nyt. Tämä on yksi meidän perheen ikiaikaisia suosikkiruokia. Tein kyselykierroksen, muistaisiko kukaan, mistä tämä ”superhyper” tuli aikoinaan spagettikastikkeen nimen eteen. Kukaan ei muistanut. Itse muistelen antaneeni joskus valmiista kastikeaineksista tehdylle (joskin tuunatulle) pikaversiolle tämän nimen, jotta se maistuisi lasten suussa paremmalle. No siitähän tuli ihan hitti.

Sittemmin minun piti alkaa jäljitellä pikaversion makua silloinkin, kun ehdin valmistaa tätä kastiketta ihan kunnon aineksista. Tällä lailla tehtynä se vasta todellista superhyperspagettikastiketta onkin.

Superhyperspagettikastike

(6:lle)

1 pkt (170 g) pekonia

700 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

suolaa

mustapippuria

4 tl paprikajauhetta (dulce)

2 porkkanaa

2 tlk tomaattimurskaa (Mutti)

½ - 1 tlk vettä tölkkien huuhteluun

4 rkl tomaattipyreetä (Mutti)

1 lihafondinappi

2 tl oreganoa

3 tl basilikaa

mustapippuria

2 laakerinlehteä

2 dl kuohukermaa

1 puntti tuoretta persiljaa

1.

Pilko pekoni pieniksi paloiksi. Silppua myös sipulit. Pese, kuori ja raasta porkkanat. Minä pilkoin porkkanat pienemmiksi ja pyöräytin ne pikkusilppurissa muruiksi.

2.

Paista pekoninpaloja omassa rasvassaan ja lisää jauheliha. (Tämä kannattaa tehdä kahdella pannulla tai kahdessa erässä.)  Lisää sipulit ja mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Paista kunnes pekonit ja jauheliha ovat kypsiä. Tarkista maku. Saavat maistua jo tässä vaiheessa hyvältä.

3.

Kaada jauhelihaseos ja porkkanaraaste kattilaan ja sekoita. Lisää myös tomaattimurskat ja huuhtele vedellä (vajaa puoli tölkillistä/tölkki) kummankin tölkin pohjalta ja reunoilta kaikki tomaattimurskat pataan mukaan.  Lisää tomaattipyree ja sekoita taas. Lisää mausteet ja kiehuttele kannen alla lämpöä pienentäen noin 30 minuuttia.

4.

Kun pastakastikkeen maut ovat muhineet täyteläisiksi, lisää kerma ja kiehuttele edelleen sen aikaa kuin spagetti kiehuu. (Tarkista spagetin keitto-ohje pakkauksesta.) Sekoita persiljasilppu kastikkeen sekaan hetkeä ennen tarjoilua.

5.

Kun spagetti on kypsää, valuta se ja laita tarjoiluastiaan. Spagettikastike taitaa olla ainoa pastakastike, jota en sekoita pannulla pastan joukkoon, vaan laitan sekä spagetin että kastikkeen eri astioissa tarjolle. Kukin voi sitten ottaa haluamansa määrän kumpaakin ja sekoittaa ne kunnolla sekaisin, tai olla sekoittamatta.

6.

Viimeistele lautasannos rouhaisemalla annosten päälle kierrokset pippurimyllystä ja raasta halutessasi myös parmesaania.

Bolognesekastikkeen (sen perinteisen) valmistan aika lailla samalla tavalla kuin tämän superhyperspagettikastikkeenkin sillä erolla, että bolognesekastikkeeseen en laita kermaa lainkaan. Punaviiniä lorautan sinne kyllä ja annan kastikkeen hautua pienellä lämmöllä tosi pitkään, eli n. 1,5-2 tuntia. Sen makoisammaksi tomaattipohjainen kastike menee, mitä pidempään se muhii. 

PS.

Tein tätä superhyperspagettikastiketta tarkoituksella ison satsin, koska sitä voi aivan hyvin pakastaakin. Minäkin aioin ensin pakastaa loput, mutta kun tulin vanhasta muistista keittäneeksi liikaa spagettia, pakkasin lopuista meille valmiiksi sekoitettuja pasta-annoksia töihin mukaan.

 

Lohiuuniperunat – herkkua helposti

Nämä lohiuuniperunat syntyivät hetken mielijohteesta, mutta voi mitä herkkua ne olivatkaan! Ne olivat yksinkertaisuudessaan niin herkullisia, että en meinannut saada sanaa suustani. Koitapas vaikka itse.

Nämä olivat itse asiassa taas kerran sellaista ”maanantaipäivän tähderuokaa”, vaikka eivätpä paljon tähteiltä vaikuttaneet. Edellisen päivän kasvisaterialta oli jäänyt aiolia, ja perunoitakin löytyi, samoin kylmäsavulohta. Ajattelin ensin paahtaa uuniperunat ihan semmoisenaan, ja tehdä sitten lohesta ja aiolista mössön. Sitten sainkin idean kokeilla, miltä ne maistuisivat tällä lailla tehtyinä.

Raaka-aineet:

• Rosamunda-perunoita
• oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria
• majoneesia (Hellmann’s) tai aiolia
• kylmäsavulohta
• persiljaa

Pese perunat huolellisesti harjaten. Pistele perunoiden pintaan haarukalla reikiä. Halkaise perunat. Laita perunat uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinnat ylöspäin. Sivele leikkuupinnat oliiviöljyllä. Ripottele pinnoille suolaa ja pippuria.

Kypsennä perunat 200-asteisessa uunissa kypsiksi. Nämä kypsyivät 45 minuutissa, jonka jälkeen otin ne hetkeksi pois uunista.

Sivele perunoiden päälle aiolia tai hyvää majoneesia ihan sellaisenaan.

Laita aiolin päälle reilut siivut kylmäsavulohta.

Laita pelti takaisin uuniin muutamaksi minuutiksi, kunnes lohi näyttää hieman paistuneelta. Ripottele pinnalle persilja-, ruohosipuli- tai tillisilppua. Minulla sattui olemaan persiljaa. Perunat maistuvat hyvältä ihan kuoria myöten, me söimmekin perunat kuorineen. Tämä toki edellyttää, että perunat on alun perin kunnolla pesty.

Näin helposti syntyivät nämä herkku-uuniperunat, jotka eivät todellakaan jääneet tähdenlennoksi. Ihan varmasti teen niitä vastakin. Nämä ovat helppoudessaan ja nopeudessaan myös ihan mahtavaa vierastarjottavaa. Silloin kun potut ovat uunissa, on hyvää aikaa seurustella vieraiden kanssa. Viimeinen vaihe viimeistelyineen vie niin lyhyen ajan, että perunat valmistuvat vieraiden siirtyessä pöytään.