Huttu-Uula ja sen herkullinen Vappumenu

Pyhätunturin mökillä yleensä kokkaamme itse, mutta silloin tällöin on kiva päästä myös valmiiseen pöytään. Niinä kertoina tiemme vie "Uulaan", ja niin se on vienyt koko mökkeilyhistoriamme ajan. Huttu-Uula on tarjonnut laadukasta ruokaa ja lämminhenkistä tunnelmaa jo yli 20 vuotta. Ravintoloitsija ja keittiömestari Auli Isojärvi vastaa keittiön korkealaatuisesta tarjonnasta. Ahti Isojärvi, toinen ravintoloitsijoista, huolehtii leppoisalla tavallaan salin toiminnasta. Huttu-Uulan maukkaita ruokia ja hyvää palvelua on kiitetty myös Rôtisseurs-kilvin. Tämän mökkiviikonlopun kulinaarinen kohokohta oli Huttu-Uulan Vappumenu, jota tarjoiltiin Uula a la Carten puolella.

Uula a la Carte on tunnelmallinen ravintolapirtti, joka on rakennettu Ravintola Huttu-Uulan sisälle. Se on ikään kuin talo talon sisällä. Uula a la Carten sisäikkunoiden toisella puolella on Ski-Uula, monokansan mutkaton ruokamekka. Ruokailetpa kummalla puolella tahansa, voit olla varma, että lautasellasi on parhaista raaka-aineista hyvin valmistettua ja taidokkaasti maustettua ruokaa. Annoksissa maistaa ja näkee kunnioituksen lähialueen raaka-aineita kohtaan. Niin loistavat kalat kuin muhevat lihatkin maistuvat juuri siltä, kuin niiden kuuluukin maistua.

Huttu-Uulan Vappumenu 2018 oli tällainen (ja on vielä 30.4.2018 asti):

Tuoreparsakeittoa ja Parsasalaattia

tai

Sokerisuolattua Rautua, Parsaa ja Karjalan kaviaaria

Rautua, kuohuviinikastiketta, varhaisperuna-kevätsipulipaistosta

tai

Poron fileetä, kaarnikkakastiketta, parsapyreetä ja varhaisperunapaistosta

Tippaleipä brùlee, simavaahtoa

Aperitiiviksi tilasimme Kuukkelin laulut, jotka yksinkertaisuudessaan olivat vallan mainiot. 2 cl giniä, 2 cl  koskenkorvaa ja karpalomehua. Minulla on tapana mökkimme pihalla jutella kuukkeleille. Jos ne vain olisivat tulleet tämän aterian jälkeen minua tervehtimään, olisin voinut jopa laulaa. Ymmärsivät pysyä poissa.

  

Alkuruoaksi valitsin tuoreparsakeiton parsasalaatilla. Se tarjoiltiin siten, että keittoannoskulhon pohjalle oli aseteltu parsasta pitkittäissuunnassa höylättyjä lastuja. Varmasti Auli oli ne jotenkin käsitellytkin, mutta mahtaisikohan kertoa miten, jos kysyisin… Aromikas, ja juuri sopivan paksuinen keitto kaadettiin pöydässä kuumasta pikkukannusta parsasalaatin päälle. Keiton seuraksi tuli patonkikori, sisältäen uunituoreita lämpimiä patonginpaloja ja hyvää levitettä. Patonkikori sisältyy aina a la carten annoksiin, olipa sitten kyseessä erikoismenu tai normaali a la carten menu.

 

Pääruokani oli rautua kuohuviinikastikkeella ja varhaisperuna-kevätsipulipaistoksella. Oli siinä perunapaistoksessa parsaakin mukana. Aivan erinomaista. Huttu-Uulan vakiorautuannos, Rautua vartaassa, on myös ihan älyttömän hyvää. Itse asiassa se on yksi minun suosikeistani. Ja yksi paikan klassikoista.  Ainakin olen pyytänyt, että se pidettäisiin aina listalla mukana. Toiveeni on tähän asti tullut kuulluksi. Ainoastaan sen kastike ja lisukkeet saattavat sesongeittain vaihtua, mutta se sallittakoon. Ja ihan kivaa vaihteluahan se onkin. Kunhan vain se Rautua vartaassa pysyy listoilla! Mutta takaisin tähän vappumenun rautuun. Oijoi, hyvää oli. Mehevää, ja juuri oikealla lailla maustettua. Kaikki raaka-aineet pääsivät hyvin oikeuksiinsa, toisiaan kunnioittaen.

Jälkiruokaa odotin erityisellä mielenkiinnolla. Yleensä kuittaan jälkiruoan espressolla joko sellaisenaan, tai mukavan avec-juoman kera. Tämä vappumenun jälkiruoka, tippaleipä brùlee ja simavaahtoa oli niin jännän kuuloinen, että söin senkin hartaasti lusikallisen kerrallaan makustellen ja makuja analysoiden. Siinä todellakin maistuivat paitsi creme brùlee, myös tippaleipä ja sima. Jotenkin ihmeen kaupalla Auli oli niistäkin saanut täydelliset, ilman että mikään maku puski liikaa läpi. En pidä kovin makeista jälkiruoista. Tämä oli ihanan raikasta, ja juuri sopivasti makea.

Tämän vappusetin jälkeen olo oli tyytyväinen. Kiva että lähdimme. Huttu-Uula jää vapulta ansaitulle tauolle, avaten ovensa taas kesäkuun loppupuolella kesäsesongille. Ravintolassa on silloin tällöin myös mukavia musiikillisia tapahtumia. Sen lisäksi syksyisin on tarjolla tiettyinä iltoina Sadonkorjuu buffet ja kevättalven sesongilla Lapin ruoka buffet. On muuten sellainen buffet, että se maistuu myös meille lappilaisille. Ja ainahan on ne paikan klassikot. Minun Top 3 Uulan klassikkoannosta ovat Rautua vartaassa, Poronpippuripihvi ja Poronkäristys. Niitä ja seuraavan kauden käynnistymistä odotellessa….

Syntisen hyvä juustotarjotin

Oli perjantai-ilta ja työviikko pulkassa. Varusteitten vaihto ja suunnaksi Pyhätunturi ja mökki. Automatkan aikana ehdimme sopivasti rauhoittua viikon kiireistä, ja mökille saavuttuamme olimme valmiit nauttimaan mökin levollisesta tunnelmasta. Siirtymisen rentouttavaan mökkiviikonloppuun viimeisteli iltapala, joka syntyi helposti. Juustotarjotin ja hyvää perjantaipunkkua, siinäpä hyvä setti tuohon hetkeen.

Mökille saavuttuamme otin juustot huoneenlämpöön ja maltoimme tunnin verran antaa niiden olla rauhassa. Olin valinnut neljää eri juustoa:

• Castello Black sinihomejuusto (ihanasti valuvaa)
• Castello Golden punavalkohomejuusto
• Emmi Appenzeller Classic juusto
• Bergader Chili-Paprika juusto

 

Juustotarjottimellani on yleensä aina kolme-neljä erilaista juustoa. Vakiot ovat sini- ja valkohomejuusto, vaihtelevia merkkejä ja laatuja. Kolmanneksi valitsen jonkun kovempirakenteisen juuston, tällä kertaa se oli Appenzeller. Yhtä hyvin se olisi voinut olla vaikka vanha gouda tai manchego. Jos valitsen neljännen juuston, on se mielellään sellainen, missä on tarpeeksi yllätyksellisyyttä, jopa särmää. Onnistuessaan sen valinta korostaa hyvää settiä. Eilen oli tarjottimella tällainen hyvä setti, mitä oli nautinnollista syödä ja mikä jätti hyvän maun suuhun.

Juustojen seuraksi valitsin tällä kertaa:

• Kantolan Valitut suolakeksiä
• viinirypäleitä
• päärynää
• kirsikkahilloa
• hunajapaahdettuja saksanpähkinöitä

 

Näitä yhdistelimme eri juustoille, erilaisia makupareja testaillen. Vaikea sanoa, mikä oli parasta. Päärynän ja sinihomejuuston liitto on aina upea. Kirsikkahillo kävi hyvin yksiin kaikkien tarjottimen juustojen kanssa. Samaa voi sanoa hunajaisista saksanpähkinöistä, jotka olivat varsinainen namipala.

Saksanpähkinät paahdoin kuivalla pannulla. Kun ne olivat liki täydellisen paahtuneet, lisäsin reilusti hunajaa ja sekoittelin ne kauttaaltaan hunajaisiksi samalla kun hunaja kiehahti. Se tapahtui nopeasti. Pinnalle vähän mustapippuria myllystä ja sormisuolaa. Levitin hunajaiset saksanpähkinät leivinpaperin päälle jäähtymään irralleen toisistaan. Muussa tapauksessa ne saattavat jähmettyä kiinni toisiinsa tai astiaan. Muista pitää näpit erossa hunajaisista pähkinöistä, kunnes ne ovat jäähtyneet. Ovat todella kuumia. Minä en malttanut, ja näppejäni polttelee hieman vieläkin. Kieltäni en sentään polttanut. Mantelit toimivat tällä tavalla valmistettuina yhtä hyvin kuin saksanpähkinät, ja ainahan voi tehdä myös sekoituksia. 

Perjantaipunkuksi juustoja täydentämään valitsimme Lan Gran Reserva 2010 viiniä, joka tulee Espanjasta Riojan viinialueelta. Viini aikaansai juustojen ohella hyväksyvää muminaa ja maiskutusta. Huomaan, että mitä vanhemmaksi elän, sitä valikoivammaksi minun punkkumakuni käy. Jotkut punaviinit herkistävät päänsärylle. Tämä viini oli yksi niitä, mitkä eivät niin tee, ja mistä nautin todella. Alko luonnehtii Lania näin: täyteläinen, tanniininen, taatelinen, kypsän karhunvatukkainen, kevyen suklainen, hennon vaniljainen, tamminen, rodukas. Kuulostaa hyvältä, ja sitä se olikin. Erityisesti etsin punaviinin luonnehdinnoista aina vaniljaisuutta. Olen huomannut, että jos se mainitaan viinin kuvauksessa, on siinä hyvin todennäköisesti juuri sopivasti pehmeyttä minun makuuni.

 

Nopea ja muuntautuvainen savuporo-juustokeitto

Toisinaan viikonlopulta jää erilaisia raaka-aineita, mitkä pyrin hyödyntämään alkuviikon aterioihin. Keittoruoka on eräs sellainen, mihin saa helposti upotettua tähteitä. Toisinaan taas koko keitto voi syntyä pelkistä tähteistä. Niin syntyi tämä savuporo-juustokeittokin, joka on todella yksinkertainen ja nopea valmistaa. Tämän arki-iltaversion tein kermattomana perusversiona, mutta pikkuisen tuunaamalla tästä saisi ihan salonkikelpoisenkin vaikkapa alkukeitoksi. Paino sanalla pikkuisen. Poro on parasta, kun se saa maistua porolta. 

Neljä lautasellista savuporo-juustokeittoa syntyi näistä aineksista:

oliiviöljyä

1 salottisipuli (jos kovin pieni, niin sitten kaksi)

1 litra vettä

1 kasvisfondi-annospakkaus

1 pkt kylmäsavuporokoskenlaskijaa

1 pkt (100 g) kylmäsavuporosiivuja

mustapippuria myllystä

vaaleaa Maizena suurusta

pinnalle reilusti persiljaa

Silppua salottisipuli pieneksi ja kuullota kevyesti pienessä määrässä oliiviöljyä. Lisää vesi ja kasvisfondi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kuutioitu koskenlaskija ja anna kiehua välillä sekoitellen. Silppua sillä välin porosiivut rouheeksi, veitsellä tai monitoimikoneella, kummin vain. Kun juusto on sulanut, anna keitoksen kiehua muutaman minuutin ajan.  Säästä porosilpusta osa koristelua varten ja lisää loput (suurin osa) keittoon. Lisää myös mustapippuria. Tarkista maku. Suolaa tuskin tarvitsee lisätä, koska sekä poro että juusto ovat suolaisia. Kun maku on kohdillaan, lisää suurustetta ihan rohkeasti ihan sen mukaan, kuinka paksusta tai ohuesta keitosta pidät. Suuruste ei muuta keiton makua. Tarkista suurustepakkauksesta tarkempi ohje, mutta yleensä minuutin kiehuttaminen suurustamisen jälkeen riittää.  Annostele keitto lautasille ja koristele poro- ja persiljasilpulla.

  

Arkikeitosta salonkikelpoiseksi näillä muutoksilla, aiempien ohjeiden pysyessä ennallaan:

• 1 valkosipulinkynsi pilkottuna ja salottisipulin kanssa hellästi kuullotettuna, ei poltettuna
• 2 perunaa (jauhoinen laatu) kuutioituina mukaan kiehumaan kypsäksi
• korvaa 2 dl vedestä kuohukermalla, mutta lisää kerma vasta kun juusto on sulanut
• 1 rkl Dijon-hunajasinappia porosilpun lisäyksen aikaan
• ennen poron lisäämistä soseuta tarvittaessa sauvasekoittimella
• ehkä timjamiakin voisi laittaa lisämausteeksi

Kevättä pöydässä

Tänään kokoonnuimme paikkakunnalla olevien lähimpien kanssa yhteiselle sunnuntailounaalle, kuten meillä monesti tapana on. Tällä kertaa pöydän ympärillä oli viisi henkilöä. Koska lähiviikot olemme kuka missäkin, nostimme etukäteen maljat kahdelle äidille, yhdelle syntymäpäiväsankarille ja vieläpä vapullekin. Monen juhlan etkot siis. Menu oli keväinen, jopa lievästi kesäinen.

Savustetut kirjolohifileet

Pihalla on vielä kunnon kinokset, mutta sehän ei kalan savustusta estä. Sähkösavustimeen meni kolme kirjolohifilettä, joista nypin ensin ruodot pois. Mausteeksi puristus sitruunasta sekä suolaa ja pippuria. Savustuspöntössämme on kaksi tasoa, jotka olivat tälläkin kertaa tarpeen. Isoimman fileen laitoin omalle ritilälleen, kaksi pienempää yhteiselle ritilälle. Alusvatiin vastusten päälle savustusmestari laittoi leppäpurua sekä  kaksi sokeripalaa väriä antamaan. Savustusaika 30 minuuttia. Voi mikä tuoksu terassilla olikaan. Ihan tuoksui kesältä.

Lohi- ja poropiilot

Kalojen savustuessa nautimme lasilliset kuohuvaa pienten alkulapasten (= lappilaiset tapakset) kera. Tein lohi- ja poropiiloja. Kylmäsavulohipiilojen sisään oli kätketty leipäjuustoa. Tämän idean nappasin viime perjantaina erään yrityksen uuden toimitilan avajaisbileistä, piilonimi  omakeksimä. Yksinkertainen ja hyvä herkku. Mietin, että samalla idealla syntyisi varmaan kylmäsavuporostakin hyvä piilo, sinne siivun sisään kätkin savuporokoskenlaskijaa. Näyttivät maistuvan nämä piilot, aika pian oli jäljellä vain se pakollinen yksi tikkupala, jota kukaan ei kehdannut ottaa, ennen kuin siihen kehotin. Pakottaa ei tarvinnut sittenkään.

Keväinen parsasalaatti

Lohi- ja poropiiloja napostellessamme lohi siis savustui terassilla ja duchesseperunat (erään saksalaisen yrityksen De Luxe-tuotantoa) kypsyivät uunissa. Salaatti odotti jo pöydässä. Salaattipediksi käy mikä vain salaatti, itse sekoitin kolmea lajia. Vadin reunoille pilkoin kurkkua ja keltaista paprikaa pieniksi kuutioiksi. Keskelle kruunuksi paahdoin uunissa parsaa (ohje löytyy aiemmista parsakirjoituksistani hakusanalla parsa). Pinnalle raastoin parmesaania. Valmistin salaatille keväisen  kastikkeen klassista sitruunavinegretti-kastikeohjetta vapaasti muokaten.

Limegretti-salaatinkastike

Keväisen ruokateeman inspiroimana valmistin parsasalaatille pirteän salaattikastikkeen. Sauvasekoittimen mahtuvaan kulhoon 1 osa limen mehua (2 limeä) + 3 osaa oliiviöljyä + 2 tl dijonhunaja-sinappia + hyppyselliset suolaa ja sokeria sekä pyöräytys pippurimyllystä. Sauvasekoittimella ainekset sekaisin, jolloin väri muuttui tasaisen kauniin keltaiseksi. Kastike sai paljon kiitosta, ja kun kerroin sen olevan muunnos sitruunavinegretistä, risti tyttäreni sen limegretiksi. Siispä olkoon sen nimi tästä lähtien Limegretti.

Jälkiruoaksi keitimme kahvit ja sen seuraksi söimme minidonitseja ja minijäätelöpaloja. Niistä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta toisaalta, enpä niitä itse valmistanutkaan. 

 

Oli taas mukavatunnelmainen sunnuntailounas kolmessa polvessa. Makeasti nauraen muistelimme menneitä hauskoja hetkiä ja päivitimme myös kunkin suunnitelmat tulevalle kesälle. Pian tämäkin päivä on yksi mukava muisto lisää. Keväinen tuulahdus se myös oli ja samalla lupaus kesästä.

Parsannäpistäjän iltapala

Touhukas lauantaipäivä alkaa olla pulkassa ja huomenna mukavat ruokakekkerit edessä. Jääkaappi täynnä herkkuja, mm. Espanjasta ruokakauppaan saapuneet parsapuntit, joista tarkasti valikoin sunnuntaiaterialle parhaat yksilöt.  Kotiin tultuani käärin ne huolellisesti kylmässä vedessä kasteltuun keittiöpyyhkeeseen ja laitoin nyytin kylmäkaappiin. Siinä parsat pysyisivät huomiseen hyvässä kunnossa. Kiusaus kävi kuitenkin liian suureksi, ja oli ihan pakko raottaa parsanyyttiä ja näpistää neljä parsatankoa iltapalaksi. Ajattelin tutustuttaa parsan poroon. Tulivatkin oikein hyvin juttuun.

Iltapala syntyi nopeasti. Laitoin uunin lämpenemään 225 C asteeseen. Keitin neljän minuutin kananmunat. Taivutin parsat ja katkaisin ne siitä kohti, mistä ne itse halusivat katketa. Kuorin ne aika huolettomasti latvan alapuolelta tyveen päin. Laitoin ne uunipellille ja pirskottelin päälle oliiviöljyä ja sitruunan mehua, sekä pikkuisen suolaa ja mustapippuria. Laitoin parsat uuniin 10 minuutiksi. Ensimmäisen 5 minuutin aikana leikkasin talonpoikaisleivästä kaksi siivua. Hieroin niitä katkaistulla valkosipulinkynnellä ja lorautin päälle oliiviöljyä, ja sitten hieroin niitä valkosipulilla  vielä uudelleen ”kerta kiellon päälle”. Lisäsin leivät uunipellille viimeiseksi  5 minuutiksi. 10 minuutin kohdalla otin uunipellin uunista ja laitoin lautaselle leivät, ja parsat niiden päälle. Loraukset oliiviöljystä ja sitruunasta.  Kananmunan puolikkaat parsojen kaveriksi, kananmunille ripaus sormisuolaa. Sitten villi kokeilu, jossa poro kohtasi parsan. Silppusin viisi kylmäsavuporosiivua ja ripottelin ne vähän sinne tänne. Viimeistelyyn porosilpun päälle vielä hyppyselliset dukkah-mausteseosta, joka antoi mukavan rapsakan rakenteen. Kyytipojaksi lasi Rieslingiä.

Olipas hyvää. Tosi nopea ja maistuva iltapala se olikin. Hollandaisekastike toimisi varmasti hyvänä lisänä, jos kastiketta haluaa. Vaihtoehtoisesti lusikallinen aiolia tai jotain muuta maustettua majoneesia voisi myös olla hyvä lisäys. Meille näpistelijöille tämä toimi oikein hyvin näinkin, emmekä oliiviöljyä ja sitruunan mehua kummempia kastikkeita kaivanneet.  Voisin kuvitella, että tämä näpistysherkku olisi myös hyvä alkuruoka. Parmesaaniakin voisi siihen päälle vielä hunnuksi raastaa. Varmaan olisin raastanutkin, ellei parsan himo olisi iskenyt niin voimalla päälle, että parmesaani ei tullut siinä vaiheessa mieleenikään.

Huomisellekin jäi vielä parsaa, kuten myös paljon muitakin hyviä herkkuja. Hyvää settiä on lupeissa. Kirjoittelen niistä myöhemmin.