Linssikeitto ”Kyllä Henkka tietää”

Olen valmistanut monenlaisia linssikeittoja, mutta viime viikonlopun linssikeitto oli kyllä kaikkien aikojen paras. Se ei sinänsä ole mikään ihme, koska valmistin keiton Henri Alénin ohjeen mukaan. Olen joskus (luulen että jo joitakin vuosia sitten) napannut ohjeen naistenlehden sivulta. Kyseessä oli ilmeisesti Anna-lehti, koskapa sivun alakulmassa näkyy kirjaimet an, ja sitten ei mitään, koska olen repäissyt ohjeen siitä kohti irti. Kirjaan tähän blogipostaukseen ohjeen sanatarkasti alkuperäisen mukaisena. Omat kommenttini/muutokseni lisään sulkeissa niihin kohtiin, joissa tein jotain toisin.

Tomaattinen linssikeitto Henri Alénin tapaan

3 dl punaisia linssejä

1 sipuli (käytin yhden suuren kesäsipulin varsineen)

3 valkosipulinkynttä

2 rkl voita

1 tl inkiväärijauhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl curryjauhetta

400 g tomaattimurskaa

n. 1 l kasvis- tai kanalientä (käytin kanalientä)

2 dl kuohukermaa

pari tippaa Tabascoa (laitoin 5 tippaa)

suolaa

mustapippuria

1.

Huuhdo linssit huolellisesti ja jätä ne likoamaan hetkeksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit läpikuultaviksi voissa kattilassa. Lisää inkivääri, paprikajauhe ja curry. Pyöräytä seosta. Pidä lämpö mietona, jotta kuivamausteiden maku herää. Älä polta.

2.

Lisää kattilaan valutetut linssit, tomaattimurska ja noin puolet kasvi- tai kanaliemestä. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia tai kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää lientä sen verran, että ruoka pysyy keittomaisena. (Minä aloitin kanaliemen lisäilyn ensin pikkuhiljaa kauhalla, siis sen ensimmäisen ½ litran jälkeen. Sitten totesin, että eiköhän se Henri ole tuon nestemäärän tutkinut, ja hulautin loputkin toisesta litrapuolikkaasta kattilaan. Nestemäärä oli aivan täydellinen, kuten arvelinkin.)

3.

Kun linssit ovat kypsiä, lisää kattilaan kuohukerma (kuumenna kiehuvaksi) ja mausta suolalla (jos tarpeen) sekä pippurilla. Tarkista maku ja terävöitä keitto Tabascolla. (Koristelin keiton ruohosipulilla.)

Keitto teki lähtemättömän vaikutuksen meihin kaikkiin, ja ylistyssanoja kuului jos minkälaisia. Ehkä hauskin toistettu luonnehdinta oli ”Miälenvikasta!”. Ohje on ihan helppo ja raaka-aineetkin tuttuja, mutta kyllä se Henkka todella tietää, millä yhdistelmällä paras soppa syntyy.

Linssikeitto ei hätkähdä uudelleen lämmitystä, joten tätä soppaa voi huoletta tehdä ison satsin ja lämmittää sitä toistamiseenkin. Tein tämän keiton lauantain lounaaksi. Illalla sitä uudelleen maistellessamme keitto maistui vähintäänkin yhtä hyvältä, ellei vielä paremmalta. En tiedä monelleko henkilölle Henri on tämän keiton suunnitellut, mutta meitä oli kolme, ja lounaalla söimme tätä vain kohtuulliset annokset ja illaksi sitä riitti meille kaikille vielä ihan kunnon annokset.

Nimiäisten hittiherkku lohismushit ja muut hyvät pikkusuolaiset

Eilen juhlimme ensimmäisen lapsenlapsemme nimiäisiä, ja minä sain kunnian valmistaa kahvipöydän pikkusuolaiset. Siinäpä mieluinen tehtävä! Juhlan makeita herkkuja minulta ei edes pyydetty, kun kaikkihan sen tietävät, että leipominen ei muutamaa helppotekoista poikkeusta lukuun ottamatta ole minun juttuni. Olen säntillisiin resepteihin ja menetelmäohjeisiin aivan liian kuriton luonne. Mieluummin inspiroin, ja tähänastiset inspiraatiokokeiluni makeiden leivonnaisten osalta ovatkin päättyneet enemmän tai vähemmän katastrofiin. Kukin siis pysyköön lestissään, ja pikkusuolaisia valmistelin mielelläni. Päivän lajit olivat lohismushit, feta-pinaattirullat ja poro-rieskarullat.

Lohismushit

Juhlien ehdottomaksi hittituotteeksi nousivat lohismushit, jotka olin jo keväällä bongannut Merituuli Väntsin blogista Oispa aina nälkä. Smushit näyttivät kerrassaan ihanilta, olivat kuin miniatyyri-voileipäkakkuja. Noiden täytyy olla hyviä, ajattelin silloin. Nyt tiedän, että hyvä ei riitä kuvaamaan näitä smusheja, vaan ihan superia ne olivat. Onneksi tein niitä kaksi vadillista, siltikin smushivadit tyhjenivät ensimmäisenä. Hyviä olivat kyllä loputkin lajit, ja myös niiden osalta meni lopulta kaikki. Mikään ei onneksi kuitenkaan loppunut kesken sanan varsinaisessa merkityksessä, näitä kaikkia vain teki mieli syödä lisää, ja taas lisää.

En tiedä mitä minun päässäni liikkui näitä smusheja valmistaessani, kun en tullut tekovaiheessa ottaneeksi yhtään kuvaa. Ehkä puuhastelin niin vauvan kuva sieluni silmissä, etten muistanut ajatella lainkaan blogia. Tai sitten vaistomaisesti ajattelin vain, että mitäpä tuota hyvää ohjetta toistamaan, ohjehan löytyy Merituulin blogista, tässä linkki suoraan ohjeeseen.

Vaikka ohje oli hyvä, mokasin silti yhden pienen ja tärkeän asian verran. Olin ihan varta vasten ostanut mustia seesaminsiemeniä koristelua varten, mutta unohdin käyttää ne. Tässä sen taas näkee, että ohjeet eivät ole minua varten, koska en jaksa niitä noudattaa. Sen verran tuo moka kyllä nyt kaivelee, että täytyy aika pian tehdä näitä uusiksi, asianmukaisten koristeluiden kera. Minulla olikin juhlapaikalle pikkusuolaiset auton takakontissa ajellessamme sellainen olo, että jotain unohtui. Tämä se oli. Juhlaväki ei tietenkään tiennyt miltä smushien piti näyttää, ja hyvin näyttivät maistuvan ilman seesaminsiemeniäkin.

Seuraavasta lajista muistin ottaa kuvatallenteita, ja se johtuukin varmasti siitä, että näihin minulla ei ollut yhtä ainoaa ohjetta, jota yrittää seurata. Netistä löytyi toki feta-pinaattirullista useampikin ohje, mutta kun leipominen ei ole minun juttuni, niin jokaisessa jäin miettimään jotain, tyyliin minkäkokoinen taikina on ”voitaikinapaketti” tms. Niinpä valmistin nämä rullat fiilistellen, ja tallensin eri vaiheet tarkasti muistiin, jotta osaan ne tänne blogiinkin kirjoittaa.

Feta-pinaattirullat

1 pkt (500 g) voitaikinaa

1 pss (150 g) pakastepinaattia

20-30 g babypinaattia (kotimainen Piltin puutarhan baby leaf paras, eikä ole maksettu mainos)

mustapippuria

parmesaania

200 g fetaa

1 kananmuna

pinjansiemeniä  

225 C uunista riippuen 15-25 minuuttia

1.

Sulata voitaikina ja pakastepinaatti pakkausten ohjeen mukaan. Huuhtele ja linkoa (tai taputtele kuivaksi) babypinaatit.

2.

Kauli voitaikinaa ohuemmaksi niin, että se laajenee leveyssuunnassaan enemmän kuin pituussunnassaan. Levitä pakastepinaatti taikinan päälle, mutta jätä pitkiltä sivuilta ohuet kaistaleet ilman täytettä. Muuten täyte pursuaa yli rullatessa. Ripottele babypinaatit pakastepinaatin päälle. Raasta täytteen päälle parmesaania, tätä en mitannut, mutta kuva puhukoon puolestaan. Pyöräytä myös mustapippuria mausteeksi, sillä lailla ”sopivasti”.

3.

Kuutioi feta pieneksi, ja levitä muiden täytteiden päälle.

4.

Kääri taikina rullaksi samalla tavalla kuin kääretorttua käärisit. Leikkaa rullasta n. 2 cm vahvuisia siivuja, ja laita ne makaamaan uunipellille leivinpaperin päälle.

5.

Voitele kierteet kananmunalla ja ripottele pinnalle pinjansiemeniä.

6.

Paista 225 C –asteisen uunin keskitasolla n. 15-25 minuuttia, uunin tehosta riippuen. Voitaikinapaketissa sanottiin, että pieninä leivonnaisina paistoaika olisi 15 minuuttia, mutta näille se ei riittänyt, vaan paistoin näitä varmaankin liki 25 minuuttia.

Ladoin valmiit feta-pinaattirullat tarjoiluvadille, ja koristelin vadin babypinaatin lehdillä, jotka samalla paljastivat rullien sisällön. Tästä annoksesta tuli 25 kunnollista rullapalaa + testimaistelijoille päätypalat.  

Kolmas pikkusuolaisten laji oli poro-rieskarullat, joita olen tehnyt lukuisia kertoja, myös lohitäytteellä. Ne olivat aikoinaan kestohitti mm. lastenjuhlissa, ja myöhemmin nuorison vappupiknikeillä jne. Nämä valmistuvat näppärästi, eikä niihin kummoisia ohjeita tarvita. Täytteenä voi käyttää melkeinpä mitä vain, mutta olen huomannut rullien pysyvän parhaiten kiinni, jos täytteiden kanssa ei liioitella. Tärkeintä on reilu kerros maukasta tuorejuustoa, ja hyvälaatuisia poro- tai lohisiivuja. Yrtit (tässä tapauksessa ruohosipuli) toimivat hyvin täytteen seassa.

Poro-rieskarullat

ohuita rieska- tai wraplevyjä (tortillatkin käyvät)

tuorejuustoa (tällä kertaa paahdettu paprika)

ruohosipulia

kylmäsavuporon paistisiivuja

1.

Levitä rieskalle reilu kerros tuorejuustoa. Silppua pinnalle ruohosipulia. Levitä poroviipaleet juuston päälle, mutta jätä yläreuna tyhjäksi, porot työntyvät muuten rullan saumasta ulos.

2.

Kääri rieska täytteineen rullalle ja laita rulla napakkaan kelmukääreeseen.  Tämän vaiheen voi tehdä ihan hyvin edellisenä iltana.

3.

Paloittele rullat haluamasi kokoisiksi paloiksi ja asettele tarjolle.

Tässäpä nämä pikkusuolaiset herkut nyt ovat ylös kirjattuina. Tuo smushien koristeluasia vaivaa kuitenkin sen verran mieltäni, että kirjoitan niistä varmaankin ihan oman juttunsa seuraavan valmistuskerran jälkeen. Tiedä vaikka silloin muistan koristellakin ne.

Ihana, tunnelmallinen juhla on nyt uusi helmi muistojen helminauhassa. Nämä olivat ensimmäiset nimiäiseni, enkä ihan tiennyt mitä odottaa. Kukin perhe tekee varmasti omannäköisensä seremonian, tai ovat tekemättä. Näissä juhlissa oli sopivasti seremoniallisuutta ja musiikkia sekä kosolti rentoa, iloista juhlamieltä. Rakkaus juhlan sankariin paistoi kaikkien kasvoilta. Eilinen juhla oli onnistuneesti juuri tämän kyseisen perheen näköinen, ja niinhän sen kuuluu ollakin.

Rypsiöljyllä aateloidut babypinaatti-perunat

Vielä on kesää jäljellä, ja saamme edelleen nauttia kesäperunoista. Minä vannon siiklien nimeen, niitä meillä syödään kesällä eniten. Toki paikkakunnan puikulat ovat myös oikeita namupaloja, mutta ne myydään torilla aina ensiksi loppuun. Sipuli-voikastike lienee se yleisin kesäkastike, mutta tänään kastikkeen virkaa ajoi Myssyfarmilta tuotenäytteenä saatu luomurypsiöljy, ja sepäs se vasta herkkua olikin. Ihanalta maistuivat nämä lohimedaljongit (vai perhoset?) babypinaatti-kananmuna-kesäperunoiden kanssa.

Viime lauantaina ehdin ruoantekoon niin myöhään, että olimme siinä vaiheessa jo tosi nälissämme. Hyvää ruokaa oli kyllä tulossa, mutta vasta alkutekijöissään. Potut oli keitetty, mutta muut aterian osaset vielä vaiheessa. Silloin muistin aiemmin kuulemani vinkin, jonka mukaan tämä kyseinen Myssyfarmin kylmäpuristettu luomurypsiöljy olisi herkullista ihan sellaisenaan keitettyjen kesäperunoiden päällä, vuorisuolan kera. Tuumasta toimeksi, ja maistelimme pelkistetyksi alkupalaksi yhdet tällä nimenomaisella rypsiöljyllä ja vuorisuolalla aateloidut uuden sadon keitetyt, kuumat siiklit. Hallelujaa! Miten jokin näin yksinkertainen voi olla niin hyvää?! Oli ihan pakko maistella vielä toisetkin perunat.

Myssyfarmin Luomurypsiöljy saatu tuotenäytteenä.

Mutta takaisin tämänkertaiseen ateriaan, joka syntyi näin:

Lohimedaljongit babypinaatti-perunoilla

1.

Keitä 8 minuutin kananmunat ja tee niistä hakkelusta. Pilko kananmunat juuri niin pieniksi, kuin itsestäsi parhaalta tuntuu.

2.

Keitä perunat napakan kypsiksi. Kaada vesi pois ja laita perunakattila takaisin kuumalle levylle, kunnes kattilaan jäänyt vesi on kuivunut pois. Lisää reilu määrä pestyjä ja lingottuja tai muuten kuivattuja babypinaatteja (kotimainen tuote tässäkin paras!) kattilaan ja sekoita. Laita kansi päälle ja siirrä pois levyltä. Kun levy on jäähtynyt siihen pisteeseen, että ei enää kiehuta/polta perunoita kattilan pohjaan kiinni, laita kattila levyn jälkilämmölle siksi aikaa, että kaikki on valmista.

3.

Kuumenna pannu, ja lisää lohimedaljongit kuumalle, kuivalle pannulle. Paistettu lohi ei rasvaa kaipaa, sitä tulee ihan riittävästi kalasta itsestään. Paista medaljonkeja muutama minuutti per puoli. Kalan reunasta näkee värinmuutoksena, miten kypsyminen edistyy. Mausta suolalla. Suolan lisäksi kalalle voi ripotella myös pippuria (musta-, valko- tai sitruunapippuria). Minä jätin tällä kertaa pippurit väliin.

4.

Lisää 2/3 kananmunahakkeluksesta babypinaatti-perunoille, ja sekoita kevyesti. Lisää loput kananmunan palaset perunaseoksen päälle. Annostele lautasille, ja lorauta perunaseokselle reilusti kylmäpuristettua rypsiöljyä. Ripottele pinnalle vuorisuolaa. Lisää paistettu lohimedaljonki ja sitruunan lohko, josta voi puristaa mehua kalan pinnalle. Nauti.

Tämä kotimainen aromikas luomurypsiöljy on ihan taivaallista maukkaiden kesäisten perunoiden kanssa. Vielä jonkin aikaa saamme nauttia vasta maasta nostetuista perunoista, joten pullon sisältö taitaa huveta alta aikayksikön tämäntapaiseen herkutteluun.

Kylmäpuristettu, pehmeän pähkinäinen luomurypsiöljy toimii tosi hyvin myös salaatinkastikkeena, mikä minulla tuli testattua tässä postauksessani.

Tätä laadukasta, kotimaista, kylmäpuristettua luomurypsiöljyä on saatavissa muutaman jälleenmyyjän lisäksi myös  Myssyfarmin verkkokaupasta.