Sitruksinen rucolasalaatti vie ajatukset New Yorkiin

No nyt sitä sai! Nimittäin ruukkurucolaa lomakeskuksen lähikaupasta. Aiemmalla kauppareissulla sitä ei ollut (tuskailinkin tätä asiaa edellisessä postauksessani), ja jouduin tyytymään valmiiksi käsiteltyyn, pussitettuun versioon. Ruukkurucola on paljon pehmeämmän makuinen, ja siksi parempi. No nyt kun sitä taas oli, nappasin yhden ruukullisen ostoskärryyn. Päätin saman tien tehdä tätä ihanan pirteää rucolasalaattia, joka on ihan täydellinen lisäkesalaatti. Erittäin helppotekoinenkin se on.

Rucolasalaatti

(2:lle lisäkesalaatiksi)

1 ruukullinen villirucolaa

oliiviöljyä

pari puristusta sitruunasta

mustapippuria

suolaa

parmesaania

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä (tai mantelirouhetta)

1 rkl suolasitruunahippuja (tai raastettua sitruunan kuorta)

Katkaise rucolat lehtien alapuolelta ja laita ne vartiksi kylmään veteen likoamaan. Tämä kikka pehmentää maun täydelliseksi. Siivilöi rucolat salaattilinkoon ja linkoa ne kuiviksi. Jos sinulla ei ole salaattilinkoa, voit kuivata rucolat vaikka keittiöpyyhkeellä taputellen. Levitä rucolat laakealle vadille.

Pirskottele rucoloille oliiviöljyä ja purista niille sitruunasta mehua. Pyöräytä rucolat kevyesti sekaisin, jotta öljy ja sitruuna jakautuvat tasaisesti. Tarkoitus ei ole, että salaatti lilluu nesteessä, eli eipä sitten läträtä sen öljyn kanssa.

Mausta salaatti parilla kolmella pyöräytyksellä suola- ja pippurimyllystä ja raasta pinnalle parmesaanihuntu. Parmesaania saa olla ihan reilusti.

Paahda pinjansiemenet (tai mantelirouhe, jota minä käytin tällä kertaa, kun lomakeittiön kaapissa ei ollut pinjansiemeniä) kuivalla pannulla ja ripottele ne salaatin päälle. Jos sinulla sattuu olemaan suolattuja sitruunoita, silppua siitä pieniä palasia ja ripottele nekin salaatin päälle. Myös hyvin pestyn tuoreen sitruunan raastettu kuori käy. Sen sekoittaisin kuitenkin ensin oliiviöljyn sekaan. Toki jo pelkkä sitruunasta puristettu mehukin riittää, eli sitruunan kuorta (suolattua tai tuoretta) ei ole välttämätöntä lisätä.

Tämä salaatti on yksi lempisalaateistani. Se toimii erittäin hyvin esim. grillipihvin seuralaisena, kuten meillä eilen. Itse asiassa tämä salaatti toimii minkä vain lihan, tai vaikka kanan tai kalan seuralaisena.

Idean tähän salaattiin sain muutama vuosi sitten New Yorkissa ollessamme. Illastimme eräässä Tom Colicchion ravintoloista, Craft nimeltään, ja heidän listallaan oli tämäntyyppinen rucolasalaatti. Tarvittavat ainekset olen analysoinut ihan itse, eli voi olla, että tämä salaatti ei ole ihan klooni tuolle kuuluisan ravintolan salaatille. Illallinen Craftissa oli muuten yksi vaikuttavimmista ravintolakokemuksista koskaan, kaikki palikat olivat niin sanotusti kohdillaan. Ja mikä parasta, vaikka ravintola on ilmeisen tasokas, olivat he onnistuneet pitämään tunnelman rentona. Jos sinne päin matka käy, tätä ravintolaa voin todellakin suositella.

Näin kätevästi voi ruokien inspiroimana matkustaa ajatuksissaan hyvien makumuistojen lähteille, ja matkoista on tällä tavoin iloa pitkään. Samalla tuli muisteltua tuota mukavaa reissua muiltakin osin. Minulla ei ole yhtä ainoaa lempikaupunkia, mutta New York on ehdottomasti yksi suosikeistani, ja sitä on aina kiva muistella.