Vuoden perjantaipizzat ja hyvän mielen pizzaperjantait

 

Aika monena perjantaina on tänäkin vuonna tullut tehtyä perjantaipizzaa, jota pikapizzaksikin voi hyvällä syyllä kutsua. Perjantaipizzat syntyvät helposti ja nopeasti, sopivissa kohdissa oikoen. Oikominen on ihan sallittua, ja pikapizzan kohdalla jopa olennaista. Herkullisen perjantaipizzan tekoon ei juuri varttia kauempaa saa menemään. Pizzat ehtii mainiosti valmistella uunikuntoon siinä samalla, kun uuni lämpenee. Uuni hoitaa hommansa 250 C -asteessa täytteistä riippuen 5-8 minuutissa. Jos ei tämä ole pikaruokaa, niin ei sitten mitään. Sen lisäksi nämä ovat ihan sairaan hyviä. Tällaisen kun saa uunista suoraan kuumana lautaselle, niin sen rinnalla kalpenee moni noutopizza, joiden pohjat tahtovat sitkistyä jo ennen kuin pizzalaatikoiden kanssa ehtii kotiin asti.

 

Palvikinkku-vuohenjuusto-tuore(kirsikka)tomaatti-villirucola

 

 

Esittelen nyt tämän kuluneen vuoden 2020 perjantaipizzamme. Pohjana niissä kaikissa on kaupan pakastekaapin valikoimaan kuuluvat Pirkka-pizzapohjat (4 kpl/pss). Nämä pohjat ovat osoittautuneet hyviksi paitsi koostumukseltaan, myös mitoiltaan. Paitsi että yksi "lätty" on juuri sopivan kokoinen yhdelle henkilölle, mahtuu yhdelle pellille (juuri ja juuri) kaksi pizzapohjaa. Kiertoilmauuni-asetuksilla valmistuu kerralla peräti neljä pizzaa (kahdella pellillä) yhtä aikaa suht samanveroisiksi paistuneina. Kastikkeita ja täytteitä voikin sitten vaihdella mielialan ja kaapin sisältöjen mukaan. Kaikkien aikojen suosikkiperjantaipizzani näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa. Täytteenä siinä on palvikinkkua, vuohenjuustoa, tuoretomaattia ja valmiin pizza päälle villirucolaa. Siitäpä on paha panna paremmaksi. Aika lähelle ovat nämä muutkin nyt esittelemäni pizzat päässeet, ja kaikille näistä on ollut aina tilauksensa ja paikkansa.

Mutta kuinka tuo herkullinen pizza valmistetaan? Homma menee näin. Laita uuni kuumenemaan 250 C -asteeseen (kiertoilmauunin asteet n. 230), ja aseta pizzapohjat uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä pizzapohjille tomaattikastike, reunoja myöten. (Säästetään se reunojen vapaaksi jättäminen vain artesaanipizzoille.) Jos syöjiä on useampi, Mutti pizzakastike (valmiina tölkissä) on hyvä valinta. Silloin ei tule hävikkiä. Jos teen pizzat vain meille kahdelle, käytän kastikkeeksi ketsuppia, joka on muutenkin mainettaan parempi  pizzakastike. Usko pois, se toimii! Ketsupista tulee pieni makeus, joka on vain hyvä. Ketsupin päälle ripottelen puristettua valkosipulia maun mukaan, yleensä kahdelle pohjalle menee ainakin 3 kynttä. Muutama pyöräytys mustapippuria kuuluu asiaan, ja ripaus pizzamaustettakin on paikallaan jo tässäkin kohtaa, ja myöhemmin vähän lisää.

 

 

Sitten on juustoraasteen vuoro. Juustoraasteen laatu vaihtelee ihan sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Usein sieltä löytyy myös ihan perjantaipizzoja varten varattuja juustoraastepusseja, yleensä mozzarellaa, pizzajuustoa tai emmentaalia. Yksi 150 g juustoraastepussi on juuri sopiva määrä kahdelle tämänkokoiselle lätylle. Juustoraasteen päälle tulee seuraava kevyt kerros pizzamaustetta.

 

 

Sitten onkin jo varsinaisten täytteiden vuoro, ja sen suhteen on vain mielikuvitus rajana. Yleisesti sanoisin, että ei kannata liioitella täytteiden kanssa. Täytteitä on sopivasti, jos pystyt erottamaan silmällä mitä kaikkea pizzassa on. Näin kaikki täytteet pääsevät kypsymään tasaisesti ja lopputulos on paitsi maukas, myös kaunis. Jos haluat pizzaasi tuoretomaattia, suosittelen halkaistuja kirsikkatomaatteja. Tavallisista (suurista) tomaattisiivuista tulee helposti liikaa nestettä pizzan pinnalle. Tapanani on ripotella pizzamaustetta vielä sinne täytteiden väliinkin. Pizzan päällä mausteet helposti korventuvat, eikä pizzamauste ole siinä kohtaa enää välttämätön, jos vain pohja ja juusto on maustettu hyvin.

 

Ennen uunia.

 

Rucolaa päälle, ja valmista on.

 

Pizzapohjapakkauksen ohjeen mukaan pizzoille riittää 5 minuuttia 250 C -asteisessa uunissa. Ehkä meidän uunimme on normaalia tehottomampi, tai sitten laitan kuitenkin suositeltua enemmän täytettä, mutta itse pidän näitä pizzoja uunissa noin 8 minuutin ajan. Tarkkaile kypsymistä. Olipa pizza sitten itse tehty tai noutopizza, valitsen veitseksi mieluiten sahalaitaisen pihviveitsen. Sillä leikkaa helpoiten. Myös pizzaravintolassa ilahdun, jos näen kattauksessa pihviveitsen.

 

 

Seuraavaksi kuvakooste meidän perjantaipizzoista kuluneen vuoden varrelta. Niihin jokaiseen liittyy mukavia muistoja. Ihan tässä jo nälkä tulee näitä katsellessa:

 

Surf & Turf, eli Salami-katkarapu-aurajuusto

 

 

Pekoni-babypinaatti-kananmuna

 

Paiston pekonit etukäteen, ja käytin pinaatitkin nopeasti samalla pannulla.

 

Ennen uunia.

 

Syömään!

 

Porosalami-leipäjuusto-aurajuusto-tuoretomaatti

 

 Ennen uunia...

 

...ja valmiin pizzan päälle lakkahilloa.

 

 

Sardiini-tonnikala-tuoretomaatti-villirucola

 

 

Prosciutto-kananmuna

 

 

Palvikinkku-herkkusieni

 

 

Katkarapu-kapris-tuoretomaatti

 

Näin kylki kyljessä ne nätisti paistuvat.

 

Parmankinkku-tuoretomaatti-mozzarella (burrataa!)

 

Ennen uunia...

 

 

... ja uunin jälkeen basilikaa koko komeudelle.

 

 

Hyviä pöytämausteita pizzoille ovat esim. tabasco (muutama tippa tekee terää), chili-valkosipuli-oliiviöljy (pikku pirskotus sinne tänne), sweet chili -kastike ja oregano. Valkosipulin ystävät ilahtuvat pöydässä pikkukiposta, johon on puristettu valkosipulinkynsiä oliiviöljyn sekaan. Samaan seokseen voi lisätä myös oreganoa, niin tulee sekin siinä samalla. Myös villirucola on usein nähty lisuke meidän pizzapöydässämme.

Tämä kummallinen vuosi alkaa lähestyä loppuaan, ja hyvä niin. Jospa seuraava vuosi on parempi meistä jokaiselle. Mutta on tässäkin vuodessa ollut puolensa, varsinkin pizzaperjantaisin. Monta mukavaa hetkeä on näidenkin pizzojen äärellä vietetty yleensä samalla mukavaa musiikkia kuunnellen, ja maailmaa parantaen. Sillä kombolla pääsee helposti viikonloppumoodille, ja maailmakin on hetken verran parempi.

 

Hyvää Uutta Vuotta 2021! Tuokoon alkava vuosi kaikkea hyvää tullessaan!

 

 

Jouluna(kin) vähemmän on enemmän

 

Joulua kohti mennään tänäkin vuonna. Ajat ovat nyt sikäli erikoiset, että myös joulusta on tulossa kovin poikkeuksellinen. Oma joulunviettomme tulee poikkeamaan edellisistä siten, että tänä jouluaattona koko perhe ei kokoonnukaan saman pöydän ympärille. Mahdollista on myös se, että vietämme joulua vallan kaksistaan. Sen näkee sitten torstaina, miten maa makaa. Tämä lienee tilanne aika monessa kodissa. Terveys edellä mennään myös joulun suhteen.

Kerron seuraavaksi meidän viimevuotisesta joulupäivästämme, joka oli kaikilta osin ihana ja rauhaisa. Silloin meitä oli vain kolme henkilöä, kotiin jouluksi saapunut tyttäremme ja me kaksi vanhaa varista. Toki tuolloin oli takana huikean hauska ja monikansallinen maalaisjouluaaton vietto toisen tyttäremme perheen hevostilalla, ja rauhallinen joulupäivä oli senkin takia paikallaan. Mutta aivan yhtä lailla voisin nauttia myös kokonaan rauhallisesta joulun ajasta. Molempi parempi. Vuosi sitten joulupäivän kantava idea oli nauttia päivästä ilman aikatauluja.  Ruokapuolesta olimme sopineet, että syödään hyvin, mutta rauhallisesti. Myös tauot ruokalajien välissä olivat sallittuja, jopa toivottuja. Pöydän sisällön sovimme syntyvän niistä lajeista, jotka olivat paikalla olijoille kaikista tärkeimmät. Kukaan meistä ei halunnut sen seitsemää sorttia sitä sun tätä, vaan halusimme keskittyä ennemminkin laatuun kuin määrään. Kokemus oli ihana. Aloitimme nostamalla maljat joululle.

 

 

Minulle joulupöydän tärkeintä antia ovat mäti ja graavikalat. Mädin tarjosin smetanan ja punasipulin kera, ja graavilohen lisäksi pöytään valikoitui sinappi- ja valkosipulisilliä. Edellisenä päivänä meillä oli ollut hieman erilainen kalavalikoima tervamuikkuineen ja silakoineen. Kun ostaa ja laittaa pieniä määriä, ei tarvitse syödä kaikkina joulun päivinä samoja lajeja.

 

 

Keitetyt perunat kuuluvat kalapöytään siinä missä kalatkin. Peruna on oivallinen kumppani ja makuelämysten tasapainottaja näille kaikille.

 

 

Seuraavaksi nautimme hitaasti parista lihapuolen valikoidusta herkusta. Perunat saivat vielä jatkaa pöydässä, mutta nyt niiden seuraksi tuli muutama viipale joulukinkkua ja sille konjakkisinappia. Kannattaa muuten lämmittää kerrallaan vain se määrä kinkkua, kuin mitä sillä kertaa on tarkoitus syödä. Näin loppukinkku säilyy pidempään, kun se saa olla koko ajan jääkaapissa. Patee on graavikalojen ohella toinen minun kahdesta tärkeimmästä jouluherkusta, ja sitä pitää joka joulu olla pöydässä. Tällä kertaa pateen seurana oli sienisalaattia ja marinoitua punasipulia. Porkkanalaatikko astui tällä kertaa kehiin jo tässä kohti, edustaen kinkun ohella tämän kattauksen lämmintä osiota.

Poro kuuluu aina muodossa tai toisessa joulupöytäämme. Silloin kun väkeä on enemmän, löytyy poro yleensä toisesta alkuruokakattauksesta, eli heti kalojen jälkeen. Se voi olla kylmä- tai lämminsavuporoa, kumpaa vain, mutta mieluiten karpalohyytelön kera. Tuolloin kinkku laatikoineen ja sooseineen tulee tarjolle vasta viimeiseksi, kala- ja liha-alkupalojen jälkeen, toimien ns. pääruokana. Mutta nyt meitä oli vain me kolme, ja järjestys oli meidän näköisemme. Päätimme jopa pitää pienen lepotauon ennen aterian päätöslajia, joka oli poron ulkofileetä ja jouluista salaattia. Poronfileetä oli tarkoituksella maltillinen määrä, eli kaksi pihviä kolmeen osaan pätkittynä. Näin kukin sai kaksi palaa poronfileetä, joka oli juuri sopiva määrä tällaisen aterian päätteeksi.

 

 

Amarone ansaitsi paikan joulupöydässä.

 

Suosin joulupöydän salaatissa usein viinirypäleitä ja leipäjuustoa. Tällä kertaa ripottelin salaatin kruunuksi jäisiä karpaloita, joita olimme juuri edellisenä päivänä saaneet rasiallisen verran lahjaksi.

 

 

Varsinaista jälkiruokaa en valmistanut lainkaan, koska ateriassa oli jo riittävästi täyttävyyttä. Toisaalta kukaan meistä ei jaksa tuollaisen aterian päälle syödä esim. joulutorttuja, saati erilaisia kahvikakkuja. Niinpä meidän joulupöydästämme puuttuukin aina se kuuluisa ”sen seitsemän sortin kakkuvalikoima”. Samasta syystä meillä ei joulun alla leivotakaan kuin joulutorttuja glögin kaveriksi. Syömättä muut leivonnaiset meillä jäisivät. Toki pipareitakin olen yleensä leiponut, etenkin silloin kun lapset olivat lapsia. Siihen touhuun meillä olikin ihan omat rituaalit kynttilöineen ja joulumusiikkeineen. Oi niitä aikoja! Tänä vuonna mennään ostopipareilla. Mutta palatakseni tähän nimenomaiseen joulupäivän ateriaan, meille mieluisin jälkiruoka oli tällä kertaa pari konvehtia, kupilliset espressoa ja joulun kunniaksi tilkkanen hyvää konjakkia tai likööriä.

 

 

Miksi näitä menneitä muistelen? Siksi, että toivon tämän muistelun antavan hieman ideaa joulupöydän sisältöön nyt, kun toivottavasti kaikki kokoontuvat vain pienesti. Toivon tämän välittävän myös sitä ajatusta, kuinka jouluateria voi olla hyvä myös vähäisemmin ponnisteluin. Hyvin tämäntapainen jouluateria meille on tulossa tänäkin vuonna, missä sitä sitten nautimmekaan. Kaikkea tulee taas olemaan, muttei mitään liikaa. Keskitymme olennaiseen, ja nautimme joka suupalasta. Määrät pidetään sellaisina, että tapaninpäivänä ei tarvitse enää jouluruokia syödä. Ne menettävät hohtonsa liikaa nautittuina.

Toivotan teille kaikille oikein onnellista ja rauhaisaa joulun aikaa! Nautitaan joulun tunnelmasta, ollaan linjoilla läheistemme kanssa, ja pysytään terveinä!

 

 

PS.

Lisään tähän myös linkin kahden vuoden takaiseen joulunviettoomme Espanjassa. Sekin postaus kertoo siitä, kuinka hyvä joulumieli voi tulla myös täysin erilaisissa olosuhteissa, tuolla kertaa Espanjan auringon alla. Se erilaisuus oli toki omavalintaista, eikä koronan ohjaamaa, ja helppohan siellä on muutenkin viihtyä. Ehkäpä vielä jonakin päivänä sinnekin taas pääsemme, kunhan nyt maltamme olla varovaisia.