Uunilenkki uudella tavalla, sunnuntaimuusin kera

Kaikki lähti pottumuusin himosta. Vietettyämme hyvän rupeaman merellisten herkkujen äärellä Andalusian auringon alla, tuli minulla (kaikkien ihanien kala- ja äyriäisruokien jälkeen) Suomeen palattuamme pakottava tarve saada kunnon puikulamuusia. Sille piti keksiä jotain sopivaa kaveriksi.

Pallottelin kotoisten jauheliha- ja makkararuokien välillä Googlestakin eri vaihtoehtoja etsien, kunnes silmiini osui artikkeli keittiömestari Risto Mikkolan valmistamasta kunnianosoituksesta suomalaiselle makkaralle. Siinä ohjeessa hän oli viipaloinut lenkkimakkaran, ja sekoittanut viipaleet sopivien ainesten kera uunivuokaan muhimaan. Nappasin idean käyttööni, kiertoonhan se ohje oli tarkoitettukin. Tosin toteutin sen omista kaapeista löytyneiden ainesten kera, omalla tavallani.

 

 

Uunilenkki

4:lle

 

1 lenkkimakkara

120 g smetanaa

150 g juustoraastetta (emmental punaleima)

sinappia

2 tomaattia

mustapippuria

suolaa

pari kourallista persiljasilppua

 

200 C n. 45 min.

 

Kuori ja viipaloi lenkki n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet sekoituskulhoon. Lisää kulhoon smetana, puoli pussillista juustoraastetta sekä kunnon pruuttaukset sinappia. (En mitannut/punninnut sinapin määrää, mutta varmaan sitä nyt ainakin ½ dl oli, ellei enemmänkin. Riston ohjeessa sitä oli 50 g, mikä antanee paremmin osviittaa.) Lisää sekaan muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Ihan aavistuksen (pari pyöräytystä) suolaakin lisäsin, sekä osan persiljasilpusta (loput persiljat säästin koristeluun). Sekoita makkaraviipaleita rikkomatta kaikki ainekset sekaisin niin, että smetana ja kaikki muukin leviää tasaisesti makkaraviipaleille. Kaada sekoituskulhon sisältö voideltuun uunivuokaan.

 

 

Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Poista kannat ja viipaloi tomaatit pyöreiksi siivuiksi. Lisää ne makkarasekoituksen päälle. Pyöräytä myös tomaateille hieman suolaa ja pippuria.

 

 

Ripottele loput juustoraasteesta (pitäisi olla vielä puoli pussillista jäljellä) tasaisesti tomaattien päälle.

 

 

Laita vuoka 200 C -asteisen uunin keskitasolle. Minä pidin vuokaa uunissa 45 minuuttia. (Riston ohjeen lenkki oli uunissa vain 20 minuuttia. Minä tykkään kunnolla muhineesta uunimakkarasta, toisaalta myös uunien tehot vaihtelevat.) Tarkkaile välillä paistoksen väriä. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, laita päälle folio (minun uunissani sitä ei tarvittu) ja/tai testaa, joko uunilenkki on kunnolla muhinutta ja kuumaa. Ota vuoka uunista, kun lenkki näyttää valmiilta. 45 minuutin jälkeen minun uunilenkkini näytti tältä.

 

 

Siinä oli kaunis ruskea pinta, mutta sieluni kaipasi vielä vehreyttä. Siispä ripottelin loput persiljat valmiin paistoksen pinnalle. Valmista tuli.

 

 

Tarjosin tämän uunilenkin puikuloista tehdyn todella makoisan muusin kera. Siitä muusistahan tämä kaikki sai alkunsakin. Muusin tein seuraavalla tavalla. Se oli syntinen sunnuntaiversio, voin ja kerman kera.

 

Sunnuntaimuusi

4:lle

 

1 kg puikulaperunoita

2 tl suolaa keitinveteen

50 g voita

2 dl kuohukermaa

4 rkl keitinvettä

 

Keitä kuoritut puikulat kypsiksi, mutta varo, etteivät ne ehdi hajota/liueta. Kypsyvät yllättävän nopeasti. Ota motillinen keitinvettä talteen, ja kaada loput vedet pois.

Yhdistä kattilassa voi, kerma ja 4 rkl keitinvettä, säästä loput keitinvedet siltä varalta, että muusia pitäisi lopussa ohentaa. Kuumenna vesi-voi-kermaseos kiehuvaksi valvovan silmän alla. Kerma kuohuu yli yhtä helposti kuin maito! Kokemusta on 😉

Soseuta perunat survimella pienemmiksi. Kaada kuuma kermaliemi perunoiden sekaan, ja jatka survomista, kunnes muusi on sopivan sileää. Tarkista suolan määrä, ja lisää tarvittaessa, hyvin sekoittaen.

 

 

Voin vilpittömästi sanoa, että tämä sunnuntaimuusi oli parasta muusia ikinä. Samoin Risto Mikkolan viitoittama tapa valmistaa uunilenkki sai makkarankin maistumaan suorastaan taivaalliselta. Puolukkahillo ja Myrttisen maustekurkut olivat lisukkeista parhaimmat. Annokseen kuuluneet tomaatit riittivät tällä kertaa hoitamaan tuorekasvisten virkaa. Näin ihanasti tuli tämäkin (pottumuusin) himo tyydytettyä.

 

 

 

Hunajainen manchegotapas

Hunaja ja manchego ovat mahtavan hyvä makupari, varsinkin jos käytettävissä oleva manchego on vähintäänkin keskivoimakasta. Manchego on espanjalainen lampaanmaidosta valmistettu juusto. Sen maku vaihtelee kypsennysajasta riippuen miedosta todella voimakkaaseen. Hunaja pyöristää voimakkaankin manchegon maun suloisen aromaattiseksi. Myös pähkinät ovat oiva lisä manchegon ja hunajan liittoon. Jos laitan tarjolle tapaksia, kuuluu niihin aika varmasti myös tällainen kulhollinen hunajalla marinoituja manchegokuutioita pähkinöineen.

 

 

Tämän tapasherkun valmistamiseen tarvitset vain:

200 g manchegoa

pari kourallista saksanpähkinöitä

3-4 rkl hunajaa

 

 

Laita saksanpähkinät kulhoon joko sellaisinaan, tai puolitettuina. Minä puolitin suurimmat. Nämä saksanpähkinät oli pussitettu valmiiksi kuorittuina, joten pähkinänsärkijää ei tarvittu.

 

 

Poista manchegosta tumma kuori, ja kuutioi juusto vähän sokeripalaa isommiksi kuutioiksi. Sekoita juustot pähkinöiden joukkoon.

 

 

Sekoita joukkoon hunaja. Rehellisesti sanottuna, en sen määrää mitannut, mutta arvelisin sinne lorahtaneen 3-4 ruokalusikallista. Ei se ole niin justiinsa. Jos sekoituksen jälkeen näyttää siltä, että kukin juustopala on saanut hieman kiiltoa pintoihinsa, on hunajaa sopivasti.

 

 

Peitä kulho kelmulla ja siirrä se jääkaappiin. Juustot saavat marinoitua muutaman tunnin ajan. Sekoita aineksia pari kolme kertaa marinoitumisen aikana. Jos tarjoilen näitä illalla, teen satsin jo aamulla jääkaappiin makuuntumaan. Jos taas laitan juustot tarjolle lounasaikaan, esivalmistelen ne jääkaappiin edellisenä iltana.

 

 

Koska juustot ovat hunajan myötä tahmaisia, kata juustokuutioiden kanssa tarjolle myös cocktailtikkuja tai -haarukoita. Niillä kun keihästää juuston suuhunsa, pysyvät sormet puhtaina.

 

 

Sattuman sanelema vierailu oliivitilalla

Tapahtui jo viime vuoden puolella, mutta on yhä kirkkaana mielessä mukavaksi muistoksi tallentuneena. Kaikki alkoi tästä pienenpienestä tienhaarakyltistä, jonka bongasin päiväretkellämme Setenil de las Bodegasiin, ja sieltä Rondan kautta Júzcariin. Ajoimme silloin tämän kyltin ohi sallittua matkavauhtia, mutta jokin tuossa kyltissä kosketti minua, ja jäi kutkuttamaan uteliaisuuttani.

 

 

Tuo kyltti palasi mieleeni vielä useana päivänä retkipäivän jälkeenkin. Ajatus ei antanut rauhaa, joten aloitin Rondan lähitienoiden oliiviöljytilojen googlailun. Sellaiseen päättelin tuon kyltin liittyvän. Eipä aikaakaan, kun hakutuloksena pomppasi esiin juuri samanlainen oliivin kuva, kuin mikä kyltissäkin oli. Se osoittautui LA Organic -oliivitilan logoksi. Tiesin heti, että sinne viljelyksille oli päästävä. Tutustuin heidän kotisivuihinsa, ja panin ilolla merkille, että heidän toimintansa vaikutti varsin ammattimaiselta. Varasin siis saman tien meille paikat tutustumiskierrokselle, sisältäen oliiviöljytastingin. Oi mikä ihana päivä meitä odottikaan. Kiitin taas kerran vaistoani, joka johdatti meidät tällaiseen seikkailuun. Perille saavuttuamme näin joka puolella vain kauneutta, ja viimeisteltyjä yksityiskohtia.

Kuvat puhukoot puolestaan. Jo pelkästään La Organic -oliiviöljytilan päärakennusta lähestyminen salpasi hengitykseni. Kaikki oli niin kaunista.

 

 

Kaunista ja loppuun saakka mietittyä. Tämä minua sykähdyttänyt oliivilogo pomppasi esiin sieltä sun täältä.

 

 

Saavuimme kohteeseen hyvissä ajoin ennen sovitun kierroksen alkua. Tässä vaiheessa kohtauspaikka oli vielä tyhjä, mutta pian valtaosa noista kuvan istuimista oli käytössä. Vierailuohjelma käynnistyi noin viidentoista minuutin mittaisen oliivitilan historiasta kertovan videon katselulla.

 

 

Videon päätteeksi meille jaettiin kuulokkeet, jotka korvissamme lähdimme oppaan perässä kävelyretkelle niin tilan hyötypuutarhaan, kuin myös varsinaisille oliiviviljelyksille. Saimme kattavan esitelmän niin oliivipuista kuin niiden tuotoksista. Pysyttäydyn tässä postauksessa kuitenkin yksityiskohtien sijaan vain fiilistelyssä. Juuri sitä se oli osaltani myös tuon kierroksen aikana. Nippelitiedot menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ehkä jokunen jäi sinne välillekin. Keskityin vain imemään itseeni kaikkea sitä silmiä ja mieltä hivelevää, mitä aistittavissa oli.

 

 

 

 

 

Kuten arvata saattoi, esitettiin meille myös lyhyet demonstraatiot, kuinka oliiveja kerätään, ja mitä niille sitten tapahtuu.

 

 

 

Ehkä kuitenkin kaikkein paras oivallus kävelyreitin varrella oli erääseen pikkuruiseen piharakennukseen tehty kurkistusluukku, josta aukesi näkymä vuorijonolle, jota kutsutaan Nukkuvaksi naiseksi. Tuo makuulla olevaa naista (vatsakumpuineen) jäljittelevä vuorijono oli koko ajan silmiemme ulottuvilla, mutta niin vain piti kurkistaa pienestä luukusta, jotta ymmärsin senkin huomata. Myöhemmin kyllä huomasin sen yhä uudelleen ja uudelleen ilman kurkistusluukkuakin.

 

 

Kävelykierroksen jälkeen siirryimme takaisin lähtöpisteeseen, jossa maistelimme muutamaa oliiviöljyä vaalean leivän kera. Tämä oliiviöljytasting päätti vierailun virallisen osuuden. Toki ostin myös mukaani kattavan valikoiman noita herkullisia, kansainvälisestikin palkittuja öljyjä, joita myös ulkomaille vientituotteina viedään. Valikoimasta löytyy erinomainen oliiviöljy joka tarpeeseen. Minulla ne ovat joka päivä käytössä, ja ihan joka kerta niitä käyttäessäni palaan mielessäni tuolle ihanalle oliivitilalle.

 

 

Koska päivä oli jo pitkällä, ja meillä oli edessä vielä puolentoista tunnin (plus mahdolliset pysähdykset) ajomatka takaisin rannikolle, olimme varanneet lisämaksusta paikallisista tuotteista koostuvan lounaan. Nautimme sen terassilla, josta aukeni näkymät minnepäs muualle, kuin jälleen kerran ”Nukkuvan naisen” suuntaan.

 

 

Lounas käynnistyi uskomattoman mehevillä, valkosipulilla höystetyillä tomaateilla, joiden maku syveni entisestään luonnollisesti ko. oliivitilan oliiviöljyllä ja vinagrella täydentäen. Niin yksinkertaista, ja niin täydellistä.

 

 

Seuraavaksi eteemme kannettiin lajitelma paikallisia kinkkuja, leikkeleitä ja Payoyo-juustoa. Myös leipää oli tarjolla, oliiviöljyn kera.

 

 

Ihanan lounaan kruunasi mehukkaat hunajamelonikuutiot. Nämä kaikki maistuivat suorastaan koskettavan hyvältä, johon oman lisänsä toi tietysti vaikuttava ympäristö. Tuli harras olo.

 

 

Hyvillä mielin poistuimme paikalta ostoskasseja kantaen, niin sielu kuin ruumiskin ravittuina. Parkkipaikalla totesin, että eikä siinä vielä kaikki. Loppuun asti mietityt yksityiskohdat ulottuivat sinne asti. Suurta parkkipaikkaa koristivat tällaiset jättimäiset taideteokset, jotka kuvasivat tilan toimintaa.

 

 

Se oli ikimuistoisen hieno päivä. Jos Rondan lähellä liikutte, niin suosittelen jarruttamaan sen pienen oliivikyltin kohdalla, ja tutustumaan kohteeseen. Osoite on LA Organic, Carretera A-367 km, 29400 Ronda, Espanja.