Kirjoitan tätä postausta nostalgisissa tunnelmissa. Jos maailma
olisi ennallaan, viettäisimme juuri tämänkertaisen Espanjan lomamme kolmatta ja
viimeistä viikkoa. Loman ohjelmassa olisi ollut paitsi lepoa ja liikuntaa Espanjan
auringon alla, myös lukuisa määrä ihania merellisiä aterioita, vieläpä meren
äärellä. Kaikki nuo jäivät tällä kertaa haaveeksi. Tuon merellisen keiton
pystyin sentään itsekin tässä eräänä lauantaina toteuttamaan, joskin
käytettävissä olevat merenelävät rajoittuivat kaupan pakastekaapin antimiin.
Hyvä niinkin.
Merellinen keitto
(4:lle pääruoaksi, 6:lle alkuruoaksi)
sahramia (kuivattuja säikeitä)
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
10 cm pätkä purjoa
1 pienehkö fenkoli (n. 150 g)
1 tl savupaprikajauhetta
aavistus tulista (picante) paprikajauhetta (cayenne tai
tuore chili käyvät myös)
1 dl valkoviiniä
½ dl tomaattipyreetä
1 tlk tomaattimurskaa
1 l kalalientä
½ sitruunan mehu
2 tl kuivattua persiljaa
2 laakerinlehteä
muutama timjamin oksa
10 maustepippuria
1 pkt (150 g) kampasimpukoita (pakaste)
1 pss (180 g) suuria katkarapuja (pakaste)
1 pkt (450 g) sinisimpukoita (pakaste) (+ tilkka valkoviiniä,
1-2 valkosipulinkynttä ja 1 salottisipuli)
lehtipersiljaa viimeistelyyn
Laita reilu hyppysellinen sahramin säikeitä kuppiin ja kaada
päälle kuumaa vettä. Anna liota 10 minuuttia. Siivilöi ja käytä neste
maustamiseen. (Voit käyttää myös jauhettua sahramia, joka lisätään keitokseen tästä
ohjeesta poiketen paprikajauheiden yhteydessä.)
Kuori ja silppua sipulit. Halkaise purjo ja huuhtele se
välejä myöten. Taputtele purjo kuivaksi ja silppua se. Leikkaa myös fenkoli
ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita ja fenkolia pinnoitetussa kattilassa
oliiviöljyssä. Lisää savupaprikajauhe ja veitsenkärjellinen tulista paprikajauhetta.
(Oman picante-jauheeni olen tuonut Espanjasta, mutta voi sitä olla saatavilla
myös täällä Suomessa ainakin parhaimmin varustetuissa kaupoissa. Ellei, niin
voit korvata sen vaikka yhdellä punaisella tuorechilillä (silputtuna). Myös
cayenne käy, niin kuivattuna kuin jauheena.) Jatka kuullottamista vielä hetki
niin, että paprikajauheiden aromit lähtevät liikkeelle. Tunnet tuoksusta, kun
näin tapahtuu.
Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää myös sahramivesi, tomaattipyree,
tomaattimurska, kalaliemi ja sitruunan mehu sekä loput mausteet. Anna keiton
kiehua ainakin puoli tuntia. Voit soseuttaa keittopohjan niin halutessasi. Minä halusin nyt liemeen myös sattumia, joten ohitin soseuttamisen. Tarkista maku ja lisää meren herkut. Siihen on
kaksi vaihtoehtoista tapaa, kerron kohta vaihtoehdot. Kummin vain, lisää
lopuksi runsaasti lehtipersiljasilppua.
Jos lisäät merenelävät raakoina, kiehuta niiden lisäämisen
jälkeen keittoa ainoastaan sen aikaa, että simpukat ovat kypsiä. Pidempään
kiehuessaan simpukat sitkistyvät. Tai sitten voit tehdä kuten minä, eli valmistele
merenelävät etukäteen kypsiksi ja lisää ne valmiiseen keittopohjaan.
Erityisesti kampasimpukoiden osalta halusin tehdä näin, jotta ne saisivat
kauniin paistovärin ja rakenteen pintaansa.
Näiden merenelävien esikäsittely sujui seuraavasti. Sulatin katkaravut
pussin ohjeen mukaan ja valutin ne siivilässä.
Kampasimpukatkin sulatin pakkauksen ohjeen mukaan ja
taputtelin ne kuivaksi. Maustoin kampasimpukat kevyesti hienolla merisuolalla
ja paistoin ne kuumalla pannulla voissa yhden minuutin ajan per puoli.
Sen jälkeen siirsin kampasimpukat lautaselle, jotta ne eivät
jatkaisi kypsymistä kuumalla pannulla. Lautasella oli myös helppo puolittaa ne.
Voit lisätä ne keittoon myös kokonaisina, mutta minä halusin niistä vähän
pienempiä.
Pakastetut sinisimpukat halusin käsitellä etukäteen siitä
syystä, että siten voisin valkata mahdolliset aukeamattomat simpukat pois. Turha
niitä on keittoon lisätä, koska aukeamattomat simpukat eivät ole syöntikelpoisia.
Kuullotin valkosipulia ja salottisipulisilppua kannellisessa pannussa ja lisäsin
kunnon lorauksen valkoviiniä. Kun viini kiehui, lisäsin jäiset simpukat ja
kypsensin ne kannen alla pakkauksen ohjeen mukaisesti. (Itse asiassa Espanjassa käytetään tavallisimmin pikkusimpukoita tässä keitossa, mutta nämä olivat ainoita kuorellisia simpukoita, mitä oli saatavilla kaupan pakasteesta.)
Sitten kun aika oli kypsä, kuumensin keiton uudelleen
kiehuvaksi ja lisäsin katkaravut ja kypsät simpukat keiton sekaan. Sen jälkeen riitti
enää nopea kuumennus, kunnes keitto taas poreili.
Keitto sai seurakseen vastapaistettuja sämpylöitä. Kaupan
esipaistetut sämpylät uunin kautta tarjoiltuna muistuttivat tarpeeksi paljon
niitä vehnäsämpylöitä, mitä Espanjan ravintoloissa saadaan aina pyytämättä ja
tilaamatta. Toki ne yleensä näkyvät laskulla jonkinlaisena kattausmaksuna, mikä
itse asiassa oikein onkin. Espanjalaisethan käyttävät lusikan ja haarukan
lisäksi myös leipää ateriointivälineenä. Leivästä on tapana myös murtaa paloja,
joita kastetaan lautasen liemissä ja sooseissa. Ai jai, esim. Pil Pil -kipossa
uitettu leipäpalanen on ihan parasta.
Tämä keitto on mitä mainioin vierastarjottava. Liemen voi
valmistaa etukäteen, ja merenelävien kypsennys ja keittoon lisääminen sujuvat siinä
samalla, kun cava-maljoja kohotellaan. Näin ainakin meillä tapahtui. Tuonkertainen
ruokavieraamme on myös vanha Espanjan kävijä, joka usein kaipaa niitä ihania merellisiä
Andalusian herkkuja. Ajattelinkin nyt siis järjestää niin hänelle kuin
meillekin pientä lohduketta kotikutoisen sopan muodossa. Paikan päällehän emme nyt
pääse. Vieraamme tuomat kukkaset olivat myös hyvin teemaan sopivat. Nehän
loistivat kuin Espanjan aurinko konsanaan.
Tämä merellinen keitto maistui meille kaikille jopa niin,
että kukin otti ainakin kaksi lautasellista. Siinä samalla saivat sämpylätkin
kyytiä. Meillä tämä oli ainoa ruokalaji, joten menekki oli siitäkin syystä hyvä.
Mutta kyllä se upposi meihin myös makunsa tähden. Keittoa lusikoidessamme
muistelimme monia ihania Espanjan muistoja. Mietin vähän etukäteen, että
onkohan tämä huono idea, eli tuntuukohan siltä, kuin tikaria haavassa kääntäisi.
Turha pelko, koska jotenkin kuitenkin onnistuimme käsittelemään asiaa siltä
kantilta ajatellen, että olemmepa me onnekkaita, kun olemme voineet elää ja kokea
nuokin hetket. Niitä hetkiä nyt hyvällä muistelemme.
Jälkiruoaksi meillä oli churroja ja kuumaa suklaakastiketta,
jotka saivat myös ilahtuneen vastaanoton. Totta puhuen, Espanjassa vain todella
harvoin olemme niitä jälkiruoaksi syöneet. Siellä ne ovat enemmän aamupäivän
juttu jossakin kivassa kahvilassa. Mutta nyt ne olivat nappivalinta aterian
päälle, eritoten tällaisen kevyen merellisen keiton jälkeen jaksoimme vielä
churroillakin herkutella.
Nämä churrot valmistuivat kätevästi uunissa, kyseessä oli Pirkka
Parhaat pakasteuutuus. Suklaakastikkeen tarjoilin ”suklaalla kuorrutetuista”
espressokupeista. No tuo kuorrutushan oli tietysti vahinko. Lämmitin suklaakastikkeen
(valmista sekin) kupeissa mikrossa, ja kun selkäni käänsin, alkoi suklaakastike
kuohua yli. Hetken pohdinnan jälkeen päätin laittaa kipot tarjolle sellaisinaan.
Sovimme, että näin oli tarkoitettu. Ei se ole niin vakavaa. Hyvät naurut tuostakin
saimme, ja jäipähän tuokin kokemus mieleen.
Toisena jälkkärinä nautimme pienet espressot ja 43-liköörit,
joka setti onkin meille ehkä se tavallisin aterian kruunu Espanjassa, ainakin silloin
kun oikein hyvin syödään. Toisinaan avecjuomana on hyvä brandy, mutta nyt mentiin
liköörillä.
Olipas mukava lauantai. Turha luulla, että se Espanjan
kaipuuta mihinkään häivytti. Siellä se kaipuu sielussa on ja pysyy, kunnes niihin
maisemiin taas pääsemme. Aika näyttää, milloin näin tapahtuu. Sitä odotellessa
tällaiset ”korvikeateriat” ovat ainakin yksi hyvä syy muiden jatkeena kokoontua
yhdessä saman pöydän äärelle, vaikkeivät ne autenttisia aterioita aivan täysin vastaisikaan.