Auralla aateloitua punajuurilootaa toivottu

Tässä sitä nyt tulee, nimittäin täydellisen hyvin jouluun sopivaa laatikkoruokaa, jota maistuu muulloinkin kuin jouluna. Viime vuosina tätä on toivottu minulta joka joulu. Mielelläni sitä aina valmistankin, koska maistuu se itsellenikin. Teen sitä aina tuplasatsin, ja pakastan sen pienemmissä erissä odottamaan sopivaa käyttötarvetta. Tämä punajuuriloota on ihan mahtava lisä joulupöytään. Joidenkin perheenjäsentemme osalta se on jo sivuuttanut suosiossa perinteiset joululaatikot. Eräs lähipiiristämme varovasti tiedustelikin, aionko tänä vuonna tehdä sitä lainkaan, koska olemme lähdössä jouluksi muualle. No toki, jos sitä kerran toivotaan. Lupasin valmistaa tätä herkkua heille joululahjaksi.

Alkuperäisen punajuuri-sinihomejuustovuoan reseptin olen bongannut K-ruoka.fi –sivustolta. Olen  muokannut reseptiä enemmän omaan makuuni muuttaen hieman osasten mittasuhteita, ja myöskin raaka-aineitten laatuja. Kirjoitan tähän reseptin siinä muodossa, kuin miten minä tämän maukkaan punajuurilootan olen tottunut valmistamaan.

Pätsyn Aura-punajuuriloota

700 g punajuuria (paino ilmoitettu bruttona, eli ennen kuorimista)

1 iso sipuli

1 dl puuroriisiä

4 dl vettä

½ tl suolaa

1 pkt (170 g) Aurajuustoa

2 dl kuohukermaa

mustapippuria 8-10 pyöräytystä

1 tl meiramia
voita vuokien voiteluun ja sipulin kuullottamiseen 

1.

Kuori punajuuret keittiöhansikkaat kädessä. Raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi monitoimikoneella. Jos punajuuret ovat kovin suuria, puolita tai pilko ne. Leikkuulauta kannattaa suojata leivinpaperilla.

2.

Silppua ja kuullota sipuli voissa. Murustele Aurajuusto.

3.

Keitä puuroriisiä suolalla maustetussa vedessä n. 10 minuuttia.

 

4.

Sekoita kasvikset, murusteltu Aurajuusto, kerma, mustapippuri ja meirami kuuman riisin joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Jos haluat pakastaa tätä ruokaa, voit kypsentää seoksen jo valmiiksi foliovuoissa. Yhdenkertaisesta määrästä tulee kaksi täyttä 0,85 litran foliovuokaa. Ne saa todella ladata kunnolla täyteen, koska seos hieman kutistuu kypsyessään. Kukkuraksi ei kuitenkaan kannata laittaa, ettei  nesteet valu reunan yli.

Menossa uuniin...

5.

Kypsennä vuokia 175-asteisen uunin alaosassa n. 1 ½ tuntia, sekoita ja tasoita vuoka kypsennyksen puolivälissä. Tarkista kypsyys ja möyhi vielä hieman pintaa. Anna vuoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista. Tai jäähdytä ja pakasta.

 

... ja uunista ulos.

Valmistan tätä aina tuplasatsin, niin eilenkin, ja talon täytti todella suloinen tuoksu. Eiliseen settiin laitoin siis 1,4 kg punajuuria, 2 sipulia jne. (Tuplaseos on helpompi sekoittaa, jos sekoitat sen kahdessa eri astiassa. Toinen vaihtoehto on sekoittaa se todella suuressa kulhossa. Tästä määrästä punajuuria tulee yllättävän paljon raastetta.) Normaalisti tästä tuplamäärästä tulee tosiaan 4 x 0,85 l vuokia, mutta nyt jaoin määrän hassunnäköisesti erikokoisiin vuokiin. Tällä toimella oli selkeä tarkoitus, koskapa kaksi vuoista päätyy yhden hengen talouteen.  

Tällaisia toivelahjoja tehdessä tulee tosi hyvä mieli, kun tietää lahjansaajien jo ihan kieli pitkällä odottavan näitä lahjojansa. Ei siis haittaa, vaikka nämä lahjat tässä paljastankin, koskapa saajat ovat jo tietoisia, että toive on käymässä toteen.

Eilen sain siis toteuttaa toiveita hyvillä mielin. Itse pääsin töistä palatessani virittäytymään jouluiseen tunnelmaan hieman erikoisella tavalla. Coca-Cola –rekka oli saapunut kaupunkiin ja se oli parkkeerannut juurikin kotimatkani varrella olevan marketin pihalle. Pitihän sitä sitten minunkin käydä ihmettelemässä. Voi hyvä tavaton, miten paljon väkeä siellä pihalla kiemurtelevassa jonossa oli seisoskelemassa. Minulle riitti pelkkä hidastettu ohiajo muutaman kuvan napaten. Mutta jo pelkästään tuon rekan näkemisestä tarttui yllättäin mukava fiilis, jotain erikoista siinä siis oli. Suorastaan sympaattiseltakin se rekka näytti.

Kotiin saavuin rekkalauluja laulellen, ihan omin sanoin ja sävelin. Kotipihalla minua tervehti tällainen satumainen näky…

Tämä pohjoisen luonto on nyt todellakin juuri niin kaunis, kuin se vain voi talvella olla. Toki kevätaurinko tuo aikanaan omaa hohtoa, mutta kyllä tämä kaamoskin on upeaa aikaa, kun sen oikein oivaltaa. Puut oksineen ovat kuin postikortista. Päivä on kovin lyhyt, mutta lyhdyt tuovat valoa ja tunnelmaa. Niin sisällä kuin ulkonakin elämme nyt kynttilöiden ja tunnelmavalojen kulta-aikaa.

Kiitos, kun vierailit blogissani. Toivon Sinulle oikein tunnelmallista joulun odotusta!