Parmesaani-yrttikuorrutetut siikafileet uunissa

 

Jestas sentään miten ihanaa siikaa tykötarpeineen! Annoksen lähtökohtana oli pakastimen aarteina olleet siikafileet ja suppilovahverot. Siika sai todella maistuvan kuorrutteen ja suppilovahveroista tein kastikkeen. Valmistin siikafileet uunissa. Samoilla lämmöillä kypsyi myös annoksen kasvisosasto.

 

 

Aloitan kokkaamisen aina siten, että ihan ensimmäiseksi esivalmistelen kaikki raaka-aineet. Sen jälkeen kokkaaminen käy kuin tanssi. Tällä kertaa lähdin liikkeelle kasviksista. Ensin huuhtelu ja sitten tarvittavat siistimiset tai kuorimiset. Viipaloin kuoritut porkkanat. Lohkoin fenkolin, josta poistin ensin epäsiistin uloimman kerroksen. Retiiseistä leikkasin kannat pois, jonka jälkeen halkaisin retiisit. Perunoille riitti kunnon harjapesu ja halkaisu, kuoret saivat jäädä. Kukin laji pääsi omaan kulhoonsa makuuntumaan.

 

 

Porkkanat pyörittelin valkosipuli-chilioliiviöljyssä, mausteeksi hienoa merisuolaa ja mustapippuria. Hieno merisuola on minun ruoantekosuolani, ja mustapippuria laitan melkeinpä ruokaan kuin ruokaan. Fenkolilohkot pyörittelin sitruuna-oliiviöljyssä, jonka sekaan lorautin myös pari teelusikallista hunajaa sekä puristus sitruunasta, lisäksi suolaa ja pippuria. Retiisit laitoin pikkukippoon, jonne myös 2 rkl oliiviöljyä ja 1 rkl hunajaa, sekä tietysti suolaa ja pippuria. Halkaistut uuniperunat maustoin oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

 

 

 

Kasvikset kypsyivät 200 C uunissa siten, että ensin sinne menivät halkaistut uuniperunat. Ne saivat olla yksinään uunissa n. 15 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin pellille loputkin kasvikset, joita kypsensin 20 minuuttia. Perunat olivat uunissa siis yhteensä 35 minuuttia. Mutta uunien tehot vaihtelevat, joten ei kannata tuijottaa liikaa näihin minuutteihin.

 

 

Siikafileet uunissa

 

4 siikafileetä

hienoa merisuolaa

mustapippuria

 

1 dl karkealla terällä raastettua parmesaania

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

1 dl silputtua tilliä ja persiljaa

2 rkl sitruunan mehua

3 rkl oliiviöljyä

 

200 C uunissa 10-15 minuuttia 

 

 

 

Nypi siikafileistä mahdolliset ruodot, ja levitä fileet uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään, ja levitä se kalojen päälle. Paista 200 C uunissa kypsäksi, vaan ei kuivaksi.

 

 

Suppilovahverokastike pakastetuista suppiksista

 

½ l pss suppilovahveroita

2 rkl voita

3 kesäsipulia varsineen

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl kasvislientä

2 dl kuohukermaa

mustapippuria

(suolaa tarvittaessa)

 

Paista sieniä kuivassa kasarissa niin, että neste irtoaa ja haihtuu. Lisää voi ja silputtu sipuli. Kuullota pari minuuttia. Ripottele vehnäjauhot sieni-sipuliseoksen päälle. Sekoittele pari minuuttia, mutta älä ruskista. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi samalla sekoitellen. Lisää hetken päästä kerma ja mustapippuri. Keitä kunnes jauhot ovat ehtineet kiehua yhteensä vähintään 10 minuutin ajan, ja kunnes kastikkeen koostumus on hyvä. Jos kastike uhkaa paksuuntua liikaa, lisää tilkka kasvislientä. Tarkista maku.

 

 

Ihan tulee vieläkin kuola suuhun tätä kirjoitellessa ja näitä kuvia katsellessa. Että voi hyvistä raaka-aineista tehty ruoka olla hyvää! Siinä ei tarvita kovin kummoisia mausteita viemään huomiota muualle, kun raaka-aine on kunnossa. Keep it simple sopii siis myös tähän ohjenuoraksi. Ja tällaista siitä sitten tuli.

 

 

 

 

Perjantaiparsat

Ensimmäiset parsanhimot tuli tyydytettyä jo aiemmin keväällä. Silloin söimmekin parsaa niin paljon, että tuntui jo luontevalta pitää pieni breikki, kotimaisia parsoja odotellessa. No eipä niitä kotimaisia parsoja ole vieläkään näkynyt, ainakaan meidän korkeuksilla. Onneksi tarjolla on kuitenkin espanjalaisia parsoja, ja eilen onnistuin saamaan parsat juuri samana päivänä tulleesta kuormasta. Ihanan napakoita olivat.

Minulla ei ollut vielä verkkokaupasta ruokia tilatessani selkeää ajatusta, kuinka tulisin parsat käyttämään. Käyttöä niille löytyy aina joka tapauksessa. Nämä perjantaiparsat syntyivätkin inspiroimalla, ja tällaista jälkeä siitä inspiroinnista sitten tuli.

 

 

Perjantaiparsat

2:lle

 

1 nippu vihreää parsaa

12 kirsikkatomaattia

oliiviöljyä

pari puristusta sitruunasta

suolaa

mustapippuria

 

8 viiriäisen munaa

1 rs helmimozzarellaa

1 pieni suolasitruuna

 

Kastike

 

5 rkl hyvää oliiviöljyä

2 rkl sitruunan mehua

2 tl juoksevaa hunajaa

2 tl makeaa sinappia (tässä hunajadijonia)

ripaus suolaa ja mustapippuria (maistele sopiva määrä)

 

Valmista ensin kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin sekaisin.

 

 

Kiehauta vettä kattilassa, ja laita viiriäisen munat kiehuvaan veteen. Keitä 3 minuuttia. Kaada vesi pois, ja anna munien pinnan kuivahtaa. Laske kattilaan kylmää vettä, ja laita munat muutamaksi minuutiksi takaisin kattilaan. Ota munat kylmästä vedestä, kuivaa ja kuori ne. Kuori lähtee pois suht helposti, jos pistät ensin terävällä veitsellä reiän munan tasaisempaan päähän niin, että pisto menee myös kuoren ja munan välissä olevan kalvon läpi. Aloita kuoriminen pistoskohdasta niin, että kalvokin lähtee kuoren mukaan. Sen jälkeen homma eteneekin melkein itsestään.

 

 

Kuumenna uuni 200 C asteeseen. Huuhtele (ja tarvittaessa kuori) parsat. Taivuta ja napsauta parsoista kova kanta pois. Laita parsat ja huuhdellut kirsikkatomaatit uunipellille leivinpaperin päälle. Lorauta niille oliiviöljyä ja purista joukkoon myös sitruunan mehua. Pyörittele parsoja ja tomaatteja öljyssä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda uunin keskitasolla 10-15 minuuttia.

 

 

Asettele parsat ja tomaatit lautasille, lisää valutetut helmimozzarellat. (Kaupassa ei ollut tällä kertaa ihan minikokoisia helmimozzarellajapalloja. Ne olisivat olleet vielä parempia, ja ulkonäöltään suorastaan suloisia. Mutta kyllähän nämäkin asiansa ajoivat.)  Asettele halkaistut viiriäisen munat parsojen päälle.  Ripottele pieneksi silputtua suolasitruunaa sinne tänne, ja varsinkin mozzarelloille. Lusikoi kastiketta lautasella oleville herkuille.

 

 

Voisi olla hyvä idea viimeistellä annokset jollakin yrttisilpulla. Ne olisivat antaneet sen viimeisen silauksen silmänruokaosuudelle. Minä taisin kuitenkin käydä perjantai-iltana kiireisen viikon päälle niin vajaalla, että huomasin tuon yrttiasian vasta syödessämme, enkä enää jaksanut nousta pöydästä säätämään. Leipää ymmärsin kuitenkin paahtaa näiden lautasellisten seuraksi, ja se olikin tosi hyvä idea. Rapeaa paahtoleipää oli ihanaa pyöritellä lautasella olevissa herkullisissa liemissä.

 

 

Nämä perjantaiparsat söimme ikään kuin päivällisen ja iltapalan sekoituksena. Jos teet annoksista pienempiä, on sinulla käsissäsi ihan loistavat alkuruoat. Tällainen annos toimisi mainiosti myös pääsiäisen ajan tarjoiluissa. No, pääsiäiseen on vielä matkaa, seuraavaksi odotellaan juhannusta. Mutta ihan ensimmäiseksi odotamme kesää. Tällä hetkellä mittari on ollut jo kaksi päivää +3 asteessa, ja luntakin on luvattu. Ei paljon naurata, mutta minkäs teet. Ei se ole kuin sopeutua. Takkaan tulet, ja silleen.

 

 

 

Parmanpatongit

Niin se viikko taas vilahti, ja vilkas viikko olikin. Mutta nyt on viikonloppu, ja aika hengähtää. No, järjestin sitten pientä suursiivoilua viikonlopun ratoksi, ettei vain päästä laiskistumaan. Perjantai-ilta otettiin kuitenkin vielä rennosti. Silloin ehdin ensimmäistä kertaa viikkoon tekemään keittiössä vähän jotain muutakin, kuin pelkästään aamiaista tai iltapalaa. No eipä tämänkään tekemiseen kovin kauaa mennyt. Vähällä vaivalla ja ajankäytöllä syntyivät nämä aina niin herkulliset, uunissa paistetut Parmanpatongit.

 

 

Olen tehnyt Parmanpatonkeja aina silloin tällöin marraskuusta 2005 asti (tarkistin reseptistä julkaisupäivän), jolloin näitä valmistettiin Ruokala.tv:ssä. Printtasin silloin netistä ohjeen talteen, reseptin tekijäksi mainitaan Sirkka Knuutila. Ohjeesta tulee patongin puolikkaat neljälle, mutta eilen tein vain puolitetun annoksen, eli yhden patongin puoliksi kahdelle. Kuvatkin ovat siis kahden hengen annoksesta. Alle kirjoittamani raaka-aineet noudattelevat aika lailla alkuperäisohjetta. Määriä olen muunnellut sen mukaan, kuin olen ne omassa keittiössäni vuosien saatossa eniten oman suun mukaisiksi havainnut. Tarkoittaa lähinnä kinkun määrän tuplaamista.

 

Parmanpatongit

4:lle

 

2 kpl esipaistettua patonkia

1-2 rkl oliiviöljyä

8-10 siivua parmankinkkua

2-3 tomaattia

2 mozzarella palloa (bufala parasta)

sormisuolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa (n. 20 lehteä)

 

Halkaise patongit ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle halkaistu puoli ylöspäin. Voitele öljyllä. Täytä patongin pohjaosat seuraavasti. Ensin reilut viipaleet parmankinkkua.

 

 

Seuraavaksi viipaloidut tomaatit.

 

 

Levitä tomaattien päälle viipaloitu mozzarella. Ripottele mozzarellalle hiukan sormisuolaa ja pippuria. Lisää myös suikaloidut basilikan lehdet.

 

 

Laita patongin kansipuolikas täytteiden päälle, ja purista kevyesti kasaan. Näin kansi pysyy parhaiten paiston ajan patongin päälle. Voit myös tukea patongit esim. foliosta taitelluilla ”seinäkkeillä”. Toisaalta, jos kansi valahtaa uunissa alas, ei sekään ole vakavaa. Nosta se vain sitten takaisin täytteiden päälle, edelleenkin kevyesti painaen.

 

 

Paista 220 C uunin keskiosassa n. 12-15 minuuttia. Kun patonki on kauniin värinen, ota pelti pois uunista.

Tarjosin nämä Parmanpatongit raikkaan vihersalaatin kanssa. Salaatissa oli jääsalaattia, avokadoa ja vielä vähän basilikaa. Puristus sitruunasta ja pirskotukset oliiviöljypullosta kuuluvat aina asiaan, kuin myös ripaus suolaa ja pippuria.

 

 

Ruokajuomana meillä oli itseoikeutetusti lasilliset punaviiniä. Jos ei patonki ja punkku sovi yhteen, niin mikä muu muka. Etenkin perjantai-iltana.

 

 

Ai että, pitäisi kaivella useammin noita vanhoja reseptimappeja. Sieltä saattaisi löytyä vaikka mitä aarteita, jotka ovat vain jostakin kumman syystä unohtuneet uusien keksintöjen ja löytöjen alle.