Välipäivinä maistuu sekasalaatti

Jouluna söimme aika maltillisesti, mutta herkkuja on silti ollut monenlaisia. Eilen tulikin mielihalu korvata koko ateria yhdellä kunnon salaatilla. Näin tapahtui, ja salaattipäivä osoittautui oikein hyväksi ideaksi. Salaatin lopullinen laatu kirkastui sen valmistuksen edetessä. Koska tarkoitus oli tehdä kerta-annokset, levittelin raaka-aineet suoraan lautasille. Käytin niitä aineksia, mitä jääkaapista sattui löytymään. Tällainen salaatti per henkilö siitä sitten syntyi.

Välipäivien sekasalaatti

salaattisekoitusta

tomaattia (1 pienehkö per hlö)

(pyöräytä tässä vaiheessa salaattipohjalle sekä tomaateille suolaa ja pippuria)

tonnikalaa (3:lle yhteensä 1 prk)

kylmäsavulohta (3:lle yhteensä 100 g pakkaus)

murustettua fetaa (3:lle yhteensä 1 normaalikokoinen pkt)

keitettyjä kananmunia (1 per hlö)

oliiviöljyä (pinnalle spiraalimaisesti lorauttaen)

Ennen fetaa...

Siinä se oli, ja hyvää tuli. Seuraksi pari siivua patonkia, joka on täällä Espanjassa lähileipomosta haettuna todella hyvää.

Feta ja kananmunatkin nyt salaatissa mukana.

Tuota salaattia ennen olimme käyneet päiväkävelyllä Arroyo de la Mielin tunnelmallisilla kujilla. Kaupunki oli koristautunut jouluun, kuten muutkin lähikaupungit.

Levähdimme hetken kahvikupposten äärellä liki täydessä katukuppilassa, joka suorastaan kylpi auringossa. Sitten taas matka jatkui, ja kohdalle osui myös La Casa de la Cultura ja sen avoimena kutsuva ovi. Oven päällä olevasta kyltistä päättelimme sisällä olevan jouluseimen (belén).

Jouluseimiä täällä on joka kylässä ja kaupungissa, ja niistä löytyy mitä uskomattomampia yksityiskohtia. Tässä seimessä virtasi myös vesiputous, joka jatkui jokena läpi ”seimikylän”.

Kävely jatkui kadunvarren mandariinipuita ihastellen. Ne ovat nyt upeimmillaan.

Kyllähän tuon retken jälkeen salaatti maistuikin hyvältä. Illalla lähdimme vielä uudelle retkelle bussilla mennen tullen Malagaan. Kävimme siellä ihmettelemässä kaupungin uskomattoman hienoja jouluvaloja, joista päähuomion sai ansaitusti Larios-kadun jouluvalot, jotka sykkivät musiikin tahtiin. Feliz Navidad, jne.

Väkeä oli kuin pipoa, kuten meillä päin sanotaan. Malagan iltavalaistut kujat tunnelmallisine bodegoineen olivat oikein mukava iltakävelykohde. Ja piipahdimmehan mekin tietysti eräässä legendaarisessa ravintolassa, jonka nimi kovasti meitä suomalaisia naurattaa.

Felices Fiestas!

Rennoin jouluaatto ikinä

Felices fiestas täältä aurinkoiselta Aurinkorannikolta! Nyt se on koettu, että joulu voi todellakin olla suloinen ja jouluinen myös rennosti ottaen. Tänä vuonna joulunpyhät ajoittuivat siten, että pitkästä aikaa oli mahdollista ottaa tässä kohti parin viikon irtiotto arjen kiireistä. Pari aiempaa Espanjan joulua antoivat jo luvan odottaa rentoa joulua, mutta tämä joulu ylitti kaikki odotukset. Enpä muista aiemmin istuskelleeni jouluaattoiltapäivänä kaikessa rauhassa rannalla. Normijouluina niihin aikoihin olen ollut tiiviisti keittiössä, ja kivaahan sekin on. Tällä kertaa kuitenkin käytin tuon ajan katselemalla merta samalla samppanjaa siemaillen ja Youtubesta joululauluja soitellen.

Oli meillä jouluaattona yksi aikataulutettu ohjelmanumero, joka katkaisi hetkeksi terassilla päivänpaistattelun. Seurasimme nimittäin loma-asunnon sohvalla istuen joulurauhan julistusta, joka lähetettiin Suomen Turusta. Nykytekniikalla tuonkin lähetyksen seuranta oli mahdollista liki reaaliaikaisesti. Tähän hetkeen olimme varanneet mm. glögiä, pateella päällystettyjä keksejä sekä täsmäannokset joulutorttuja, joita olimme ehtineet jo ennen joulua syödä sen verran paljon, että yhtään enempiä torttuja emme ole sen koommin kaivanneet.

Joulurauhan julistuksen jälkeen jatkoimme pihalla istuskelua, kunnes päätimme siirtää leirimme lähirannalle. Pyyhkeet ja hieman evästä mukaan, ja menoksi. Mukaan lähtivät loput pateenapit sekä muutama siivu mielettömän ihanaa tryffelijuustoa. Paikalliset marketit olivat ladanneet tiskit täyteen herkkuja, joista olimme joulun kunniaksi valinneet muutamia makupaloja.

Rannalla kuuntelimme valikoituja joululauluja: Feliz Navidad (Jose Feliciano), Oi Jouluyö (Pentti Hietanen), Ave Maria (Luciano Pavarotti) jne. Olihan meillä ihanat musiikit ja jouluinen mieli. Kerrankin ehdimme oikein keskittymään musiikin kuunteluun. Lähdimme rannalta, kun päivä alkoi viiletä. Tähän aikaan vuodesta se tapahtuu jo iltapäivän aikana.

Seuraavaksi olikin vuorossa aattopäivän pääateria, tosin vaikea sanoa, mikä osa siitä oli sitä pääateriaa. Söimme nimittäin hitaasti, aina välillä taukoja pitäen. Ensimmäiseksi nautimme Jamon Ibericoa, jonka lähikaupan lihamestari oli taidolla meille leikannut.

Kinkkujen jälkeen laitoin lämpimän ruoan uuniin. Kaikki valmistui yhtä aikaa samalla pellillä. Perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, suippopaprikaa, kokonaisia valkosipulinkynsiä… Näille lorautin päälle oliiviöljyä, ja hiukkasen hunajaa. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Laatikkoja emme kaivanneet, niistäkin olimme jo osamme kotimaassa saaneet. Lihapuolesta vastasi mehevät kananfileet, jotka maustoin pollomausteella, suolalla ja pippurilla. Maun viimeisteli Jamon Serrano, jota kääräisin pollojen ympärille. Täällä kananfileet ovat todella muhkeita, joten pidin pellillistä 200-asteisessa uunissa n. 45 minuutin ajan.

Menossa uuniin...

Tulossa uunista...

Lämpimän ruoan kypsyessä uunissa askartelimme kuorellisten keitettyjen jättikatkarapujen parissa. Nekin tulivat suoraan marketin herkkutiskiltä, joten niille ei tarvinnut tehdä muuta, kuin vain panna ne tarjolle yhdessä sitruunoiden kanssa. Pinnalle heittelin hieman merisuolaa. Nämä olivat ihan loistoyksilöitä, ihanan meheviä.

Samaan aikaan kantautui uunista ihania tuoksuja, ja oli aika siirtyä seuraavan lajin pariin. Kananfileet kasvisten kera olivat oikein maukkaita, mutta ymmärsimme silti syödä niitä kohtuudella. Kiva niin. Olimme saaneet ystävältämme lahjaksi valkosuklaalla maustettua joulusinappia, joka maistui mainiolle maalaiskinkun kanssa. Näin pääsimme kinkunkin makuun.

Tarkoitus oli syödä vielä juustoja jälkkäriksi, mutta koska ilta oli vielä nuori, säästimme juustot iltapalaksi. Tässä kohtaa riitti jälkiruoaksi kupilliset espressoa sopivan avecjuoman kera.

Joulukuusi vaihtoi väriä.

Ilta jatkui lahjojen jaolla, sekä edelleen musiikkia kuunnellen ja mukavia jutellen. Kävimme vielä iltakirkossakin eräällä naapurikaupungin aukioista, jonne paikallinen suomalainen seurakunta oli järjestänyt perinteikkään lyhyen hartaushetken. Kynttiläkirkoksikin sitä kutsutaan. Myös meillä oli kynttilät mukanamme. Enkeli taivaan kajahti ilmoille komeasti yhteislauluna. Aukion väriä vaihtava joulukuusi sai myös ansaitsemansa huomion.

Joulukuusen sisällä.

Hartausretken jälkeen olikin aika käydä varsinaisen jälkiruoan, eli juustojen kimppuun. Olin ottanut ne huoneenlämpöön ennen kirkkoaukiolle lähtöä. Seuraksi rypäleitä, persimoneja ja viikunahilloa, sekä lahjaksi saatua portviiniä.

Olo oli oikein onnellinen. Myös jouluinen. Puutarhureiden pihalle asettelemat jouluvalot saivat myös oman huomionsa. Niitä jaksamme ihailla ilta illan jälkeen aina pimeän tultua.

Myös ympärillä oleva kaunis luonto jaksaa aina vain hämmästyttää, niin päivällä kuin illallakin.

Tästä jouluaatosta jäi aivan erityisen hyvä olo. Oli ihanaa vain keskittyä olennaiseen, eli rauhoittumiseen ja yhdessäoloon.