Tämä kesä on suosinut pihakekkereitä. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt ihan Lappiinkin asti, välillä poikkeuksellisesti jopa eteläistä Suomea runsaammin. Eräänä tuollaisena kauniina heinäkuisena päivänä kokoonnuimme tyttären perheen pihalle pienten nyyttäreiden merkeissä. Menu lähti muodostumaan kuin itsekseen sen jälkeen, kun vävy lukitsi hänen vastuullaan olevan pääruokalajin. Se oli thaimaalainen kanacurry riisin kera. Minulta tilattiin curryn kylkeen ”jotain mangoista salaattia”. Sitä saa, mitä tilaa. Jättikatkaravunpyrstöillä höystettynä.
Mangoinen jättikatkarapusalaatti
(riitti hyvin lisukkeeksi 7 aikuiselle)
400 g (Pirkka Parhaat) jättikatkaravunpyrstöjä
½ punainen mieto chili
1 valkosipulinkynsi
½ dl sitruunanmehua
2 tl sitruunan kuorta raastettuna
1 rkl ekstra neitsyt oliiviöljyä
1 tl hunajaa
ripaus suolaa
½ dl tuoretta korianteria hienonnettuna
500 g kesäkurpitsaa
½ sitruunan kuori ja mehu
loraus ekstra neitsyt oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 pss jääsalaattia
2 kypsää mangoa
kourallinen yrttejä (tässä korianteria, persiljaa ja oliiviyrttiä)
Sulata jättikatkaravunpyrstöt pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta. Hienonna chili ja kuorittu valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään. Lisää marinadin joukkoon sulatetut tai hieman kohmeiset jättikatkaravunpyrstöt. Kääntele joukkoon korianteri. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 15 minuuttia.
Pese ja viipaloi/kuutioi kesäkurpitsa suht ohuiksi paloiksi. Mausta kesäkurpitsanpalat sitruunan kuorella ja mehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Anna maustua muiden valmisteluiden ajan.
Pese ja kuivaa salaatti. Revi salaatti laakeaan kulhoon. Lisää joukkoon kesäkurpitsat. Leikkaa mangojen makea hedelmäliha kuutioiksi. Lisää mangokuutiot salaatin ja kesäkurpitsoiden sekaan.
Ripottele joukkoon myös jättikatkaravunpyrstöt. Silppua kourallinen yrttejä ja viimeistele salaatti yrttisilpulla. (Ilmankin tulee hyvää. Minulla nyt vain sattui olemaan erilaisia yrttejä, niin heittelin niitäkin sekaan.)
Ensimmäiseksi jälkiruoaksi söimme erilaisia meloneja. Toiseksi jälkiruoaksi oli tytär keittänyt kookosmaidossa banaaneja, jotka nautimme vaniljajäätelön kera. Ihan taivaallisen hyvä setti. Juttu kulki ja lapsille riitti kilpailevia sylejä, sen mitä nyt lapsukaiset pihaleikeiltään (kunkin vuorollaan heitä vahtiessa) ehtivät hevostilan uuden pergolan varjossa rupattelevien isovanhempien paijattaviksi. Noissa touhuissa vierähti iloisesti tunti poikineen niin, että aurinkokin jo vaihtoi suuntaa porottaen pergolaan sieltä päin, missä katto(varjo)rakennelmat olivat vielä kesken. Kun talon omat aurinkovarjot olivat jo käytössä, keksimme me golfarit hakea autossa olevista golfbägeistä suuret golfsateenvarjotkin avuksi. Kas näin, ongelma ratkaistu.
Itse asiassa taisimme tällä ratkaisulla luoda ihan oman taideinstallaatiomme. Eikös niitä eri kaupunkien ja metropolien katujen ja kujien yllä leijuvia sateenvarjoja ole nykyisin jo ihan taiteen ystävien käyntikohteinakin? No, tämä meidän muodostelmamme ei ehkä ollut niin kaunis, kuin useimmat viralliset asetelmat, mutta toimiva se kyllä oli. Kunhan vain aina joku meistä oli valppaana mahdollisen tuulenpuuskan varalta.
