Buenos dias vaan
teille kaikille rakkaille lukijoilleni. Pitkästä aikaa ehdin istahtaa näissä
merkeissä tietokoneen äärelle. Kirjoitan tätä postausta Espanjassa, saavuimme tänne
viikko sitten. Matkan ensisijainen tarkoitus oli tulla hoitamaan täällä olevaan
kotiimme liittyviä välttämättömiä asioita. Yli 14 kk mittaisen poissaolomme
aikana to do -listasta oli muodostunut pitkä. Kaikki asioita, jotka pitää
hoitaa, oli korona tai ei. Lopullinen lähtöpäätös syntyi kuultuamme potentiaalisten
talonvaltaajien parveilleen ulko-ovellamme. Siitä hetkestä aloitimme aktiivisen
seurannan päiväkohtaisista koronan ilmaantuvuusluvuista, ja päätimme ottaa äkkilähdön
käyrien tultua riittävän alas. Kun tilanne kääntyi sille tolalle, että
ilmaantuvuusluvut täällä olivat parempia kuin Suomessa, lukitsimme lentopäivät
muutaman päivän päähän.
Olemme eläneet
Suomessa turvaohjeita pilkuntarkasti noudattaen, samoin toimimme täällä. Negatiiviset
koronatestitulokset taskussamme pääsimme vihdoin matkaan. Matkapäivän aikana
kului erilaisia desinfiointiaineita aikamoinen määrä. Lennoilla Rovaniemeltä
Helsinkiin ja Helsingistä Malagaan ensitöiksemme desinfioimme kaiken, mihin
kätemme voisivat koskettaa. Istuinvyön soljet, tarjotinpöytä, ilmanvaihdon
suuttimet, käsinojat jne. Lennoilla oli myös Finnairin toimesta tehty kaikki oleellinen
turvallisuutemme eteen, joten en itse asiassa tuntenut missään vaiheessa levottomuutta.
Kun viimein istuimme Malagaan lähtevässä koneessa ja renkaat irtosivat
kiitoradasta, nostimme spontaanisti toisillemme peukut. Hetki oli mieleenpainuvan
koskettava, ja tovi menikin nieleskellessä, kun en halunnut vollottaa ääneen
onnesta. Vihdoinkin pääsisimme kauan kaivattuun (kakkos)kotiimme! Meille oli
itsestään selvää toimia täällä niin vastuullisesti kuin vain pystymme,
ruokaostoksia myöten. Tämäkin ihana parsarisotto syntyi verkkokaupasta
tilatuista tuoreista raaka-aineista, jotka toimitettiin meille täsmälleen sovitun
aikahaarukan sisällä. Ruokakauppoihin ei siis onneksi tarvitse täälläkään
mennä.
Olen tehnyt
Suomessa ruokaostokset verkossa koko koronapandemian ajan. Niinpä selvitinkin
jo etukäteen, olisiko sama mahdollista täällä. Ilokseni huomasin myös ihan
lähellä olevan suosikkikauppamme toimittavan ruoat kotiovelle asti. Tein testitilauksen
heti tuloyötämme seuraavalle päivälle, ja kaikki meni hienosti. No, totta
puhuen säikähdin ensin perusteellisesti, kun näin sen valtavan kassimäärän,
minkä kotiinkuljetusauto meille kyydistänsä tyhjensi. Painoinkohan enteriä
liian pitkään, mietin. No en sentään, tarkempi tutkiminen paljasti, että
pakkaustyyli vain poikkesi totutusta. Jokainen kassi sisälsi vain 1-3 tuotetta.
Epäilemättä sillekin on syynsä, ehkä keräilytapahtuma on hajautettu eri osastoille.
No, saimme samalla myös roskapussit pitkäksi aikaa.
Mutta
palataanpas siihen risottoon, ennen kuin unohdan postauksen itsetarkoituksen.
Parsarisotto
2:lle
oliiviöljyä
voita
2 salottisipulia
1,5 dl
risottoriisiä
½ sitruunan mehu
1 dl
valkoviiniä
7-8 dl kanalientä
250 g vihreää
parsaa
1 dl raastettua
manchegoa (yleensä parmesaania)
mustapippuria
(suolaa
tarvittaessa)
Kuori ja
silppua sipulit. Keitä kanaliemi (kasvisliemikin käy). Keitin ensin 5 dl,
luullen sen riittävän kahden hengen annokseen, mutta ihmeesti sitä sinne
risottoon upposi, joten keitin sitä hieman lisää. (Liemen pitää siis olla
kuumaa, jotta risotto jatkaa poreilua myös liemen lisäyskertojen jälkeen.) Huuhtele
parsat ja napsauta niistä kovat kannat pois.
Leikkaa parsat
palasiksi, mutta säästä parsan nuput loppukoristelua varten. Paahda parsapaloja
pannulla muutaman minuutin ajan. Siirrä pannu syrjään odottaman risottopohjan
valmistumista.
Raasta
parmesaani, tai mitä juustoa nyt käytätkään. Minä en ollut muistanut tilata
parmesaania, mutta manchegoa kyllä. Niinpä päätin kokeilla, kuinka manchego
tähän soveltuisi. Ja soveltuihan se, ainakin yhtä hyvin. Mielestäni jopa
todella hyvin, antaen samalla säväyksen Espanjaa tähänkin annokseen.
Kuumenna kattila
(käytin pinnoitettua) ja kuullota sipulisilppu voin (1 rkl) ja oliiviöljyn
(loraus) sekoituksessa. Lisää tarvittaessa öljyä ja voita, ja lisää sitten
riisit. Anna riisienkin kuullottua muutaman minuutin ajan läpikuultaviksi,
mutta älä päästä niitä paistumaan. Lisää valkoviini ja sitruunamehu, ja anna poreilla
parin minuutin ajan.
Vähennä hieman
lämpöä, ja aloita kanaliemen lisääminen kauhallinen kerrallaan. Nesteen pitää
porista kevyesti koko ajan, myös uuden kauhallisen jälkeen. Jatka kauhomista
vähän kerrallaan, kunnes riisit ovat sopivan kypsiä. Lisää juustoraaste ja
parsapalat (mutta älä vieläkään niitä nuppuja!) sekä kunnon nokare voita, ja
sekoita. Mausta mustapippurilla. Tarkista suola. Minä en tuntenut tarvetta lisätä
suolaa, vaan maku oli heti kerralla herkäksi vetävän täydellinen, myös suolan
osalta. Koristele lautasannokset niillä tätä hetkeä varten säästetyillä parsan
nupuilla.
Päivä oli
kaunis ja aurinkoinen, joten nautimme risottomme ulkona patiolla, auringolta
suojassa. Ai että olen kaivannut näitä patiolounaita. Ne ovat päivän parhaita
hetkiä. Viinilasit
täyttyivät Albariño-valkoviinillä. Se on lempiviiniäni
näissä maisemissa, vaikka ei olekaan lähtöisin täältä Andalusiasta, vaan
Espanjan luoteiskulmasta.
Kotoilun ohella olemme harrastaneet rantakävelyitä. Maskipakosta
johtuen kävely on hieman tavanomaista raskaampaa, ja rusketusraidatkinhan niistä
maskeista tulevat. Golfaamaankin olemme ehtineet jo yhden kerran. Clubilla on
maskipakko, mutta golfatessa voi olla ilman maskia. Turvavälit ovat pelatessa luontaisesti
kunnossa, ja pelaamme näinä aikoina vain keskenämme tai muuten läheisten kesken.
Näillä kuitenkin mennään, ja eletään kaikkia paikallisia suosituksia ja
sääntöjä noudattaen. Onneksi meillä on oma piha, missä voimme oleilla myös
ilman maskia, kun omalla väellä siellä olemme. Kyläilyjä ei ole tarkoitus tällä
reissulla harrastaakaan.
Ravintolakäyntejäkään ei tällä reissulla ole listalla
mukana, lukuun ottamatta sitä yhtä ja ainoaa, Restaurante La Sirenaa, joka on meille se
kaikkien aikojen ravintolarakkaus. Aikana ennen koronaa kävimme siellä sunnuntaisin
lounasaikaan, jolloin tunnelma on aivan erityinen johtuen paikallisista perheistä,
jotka saapuvat silloin vauvasta vaariin -kokoonpanolla ruokailemaan yhdessä. Tällä
kertaa jätämme ymmärrettävistä syistä nämä sunnuntailounaat väliin, ja käymme tuolla
kantapaikassamme vain hiljaisimpina aikoina. Olemme ehtineet sinnekin jo kauan
kaivattuja herkkuja maistelemaan, ulkotiloissa, lähimpien ihmisten ollessa
useiden metrien päässä. Tunsimme olomme riittävän turvalliseksi, johtuen myös
henkilökunnan vastuullisesta toiminnasta. Moni asia oli mukautettu
pandemianhoidon vaatimalla tavalla. Ruoka oli kuitenkin ennallaan, puhtaista
raaka-aineista tehtyä herkullista paikallista ruokaa. Lenguado-kala on yleensä
se, millä aloitamme, ja siihen annokseen reissu yleensä myös lopetetaan.
Ensimmäinen viikko on ollut myös to do -listan suhteen todella
tehokas, ja olemme saaneet ruksittua jo monta asiaa hoidetuiksi. Niistä
tärkeimpänä oli asentaa sen luokan hälytyssysteemi casaamme, että
talonvaltaajien on turha vaivautua kuokkimaan. Erikoinen ilmiö tämä talonvaltauskin,
joiden tekijöitä paikallinen laki jopa valitettavasti tietyin ehdoin suojelee.
Sisään päästyään heidän ulos ajamisensa voi olla kovinkin työlästä. Aiheutuneet
vahingot ovat toinen ongelma. Nyt voimme kuitenkin senkin suhteen huokaista
helpotuksesta tämän heti alkajaisiksi asennuttamamme todella tehokkaasti 24/7
valvovan järjestelmän ansiosta.
Tällaista siis tällä kertaa. Lopetan raporttini tähän kuvaan, jossa näkyy pation reunalta puskeva rikkaruoho-oletettu, kaunis
sellainen. Sekin viestii, että valoa kohti mennään, hiukkasen hitaasti, mutta
kuitenkin. Vastuullisesti, totta kai. Seuraavan viikon ruoka-aineet saapuvat
kotiinkuljetuksella hetkenä minä hyvänsä, poistunkin nyt kirjoituspöydän
äärestä niitä vastaanottamaan.