Buenos dias vaan teille kaikille rakkaille lukijoilleni. Pitkästä aikaa ehdin istahtaa näissä merkeissä tietokoneen äärelle. Kirjoitan tätä postausta Espanjassa, saavuimme tänne viikko sitten. Matkan ensisijainen tarkoitus oli tulla hoitamaan täällä olevaan kotiimme liittyviä välttämättömiä asioita. Yli 14 kk mittaisen poissaolomme aikana to do -listasta oli muodostunut pitkä. Kaikki asioita, jotka pitää hoitaa, oli korona tai ei. Lopullinen lähtöpäätös syntyi kuultuamme potentiaalisten talonvaltaajien parveilleen ulko-ovellamme. Siitä hetkestä aloitimme aktiivisen seurannan päiväkohtaisista koronan ilmaantuvuusluvuista, ja päätimme ottaa äkkilähdön käyrien tultua riittävän alas. Kun tilanne kääntyi sille tolalle, että ilmaantuvuusluvut täällä olivat parempia kuin Suomessa, lukitsimme lentopäivät muutaman päivän päähän.
Olemme eläneet Suomessa turvaohjeita pilkuntarkasti noudattaen, samoin toimimme täällä. Negatiiviset koronatestitulokset taskussamme pääsimme vihdoin matkaan. Matkapäivän aikana kului erilaisia desinfiointiaineita aikamoinen määrä. Lennoilla Rovaniemeltä Helsinkiin ja Helsingistä Malagaan ensitöiksemme desinfioimme kaiken, mihin kätemme voisivat koskettaa. Istuinvyön soljet, tarjotinpöytä, ilmanvaihdon suuttimet, käsinojat jne. Lennoilla oli myös Finnairin toimesta tehty kaikki oleellinen turvallisuutemme eteen, joten en itse asiassa tuntenut missään vaiheessa levottomuutta. Kun viimein istuimme Malagaan lähtevässä koneessa ja renkaat irtosivat kiitoradasta, nostimme spontaanisti toisillemme peukut. Hetki oli mieleenpainuvan koskettava, ja tovi menikin nieleskellessä, kun en halunnut vollottaa ääneen onnesta. Vihdoinkin pääsisimme kauan kaivattuun (kakkos)kotiimme! Meille oli itsestään selvää toimia täällä niin vastuullisesti kuin vain pystymme, ruokaostoksia myöten. Tämäkin ihana parsarisotto syntyi verkkokaupasta tilatuista tuoreista raaka-aineista, jotka toimitettiin meille täsmälleen sovitun aikahaarukan sisällä. Ruokakauppoihin ei siis onneksi tarvitse täälläkään mennä.
Olen tehnyt Suomessa ruokaostokset verkossa koko koronapandemian ajan. Niinpä selvitinkin jo etukäteen, olisiko sama mahdollista täällä. Ilokseni huomasin myös ihan lähellä olevan suosikkikauppamme toimittavan ruoat kotiovelle asti. Tein testitilauksen heti tuloyötämme seuraavalle päivälle, ja kaikki meni hienosti. No, totta puhuen säikähdin ensin perusteellisesti, kun näin sen valtavan kassimäärän, minkä kotiinkuljetusauto meille kyydistänsä tyhjensi. Painoinkohan enteriä liian pitkään, mietin. No en sentään, tarkempi tutkiminen paljasti, että pakkaustyyli vain poikkesi totutusta. Jokainen kassi sisälsi vain 1-3 tuotetta. Epäilemättä sillekin on syynsä, ehkä keräilytapahtuma on hajautettu eri osastoille. No, saimme samalla myös roskapussit pitkäksi aikaa.
Mutta palataanpas siihen risottoon, ennen kuin unohdan postauksen itsetarkoituksen.
Parsarisotto
2:lle
oliiviöljyä
voita
2 salottisipulia
1,5 dl risottoriisiä
½ sitruunan mehu
1 dl valkoviiniä
7-8 dl kanalientä
250 g vihreää parsaa
1 dl raastettua manchegoa (yleensä parmesaania)
mustapippuria
(suolaa tarvittaessa)
Kuori ja silppua sipulit. Keitä kanaliemi (kasvisliemikin käy). Keitin ensin 5 dl, luullen sen riittävän kahden hengen annokseen, mutta ihmeesti sitä sinne risottoon upposi, joten keitin sitä hieman lisää. (Liemen pitää siis olla kuumaa, jotta risotto jatkaa poreilua myös liemen lisäyskertojen jälkeen.) Huuhtele parsat ja napsauta niistä kovat kannat pois.
Leikkaa parsat palasiksi, mutta säästä parsan nuput loppukoristelua varten. Paahda parsapaloja pannulla muutaman minuutin ajan. Siirrä pannu syrjään odottaman risottopohjan valmistumista.
Raasta parmesaani, tai mitä juustoa nyt käytätkään. Minä en ollut muistanut tilata parmesaania, mutta manchegoa kyllä. Niinpä päätin kokeilla, kuinka manchego tähän soveltuisi. Ja soveltuihan se, ainakin yhtä hyvin. Mielestäni jopa todella hyvin, antaen samalla säväyksen Espanjaa tähänkin annokseen.
Kuumenna kattila (käytin pinnoitettua) ja kuullota sipulisilppu voin (1 rkl) ja oliiviöljyn (loraus) sekoituksessa. Lisää tarvittaessa öljyä ja voita, ja lisää sitten riisit. Anna riisienkin kuullottua muutaman minuutin ajan läpikuultaviksi, mutta älä päästä niitä paistumaan. Lisää valkoviini ja sitruunamehu, ja anna poreilla parin minuutin ajan.
Vähennä hieman lämpöä, ja aloita kanaliemen lisääminen kauhallinen kerrallaan. Nesteen pitää porista kevyesti koko ajan, myös uuden kauhallisen jälkeen. Jatka kauhomista vähän kerrallaan, kunnes riisit ovat sopivan kypsiä. Lisää juustoraaste ja parsapalat (mutta älä vieläkään niitä nuppuja!) sekä kunnon nokare voita, ja sekoita. Mausta mustapippurilla. Tarkista suola. Minä en tuntenut tarvetta lisätä suolaa, vaan maku oli heti kerralla herkäksi vetävän täydellinen, myös suolan osalta. Koristele lautasannokset niillä tätä hetkeä varten säästetyillä parsan nupuilla.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten nautimme risottomme ulkona patiolla, auringolta suojassa. Ai että olen kaivannut näitä patiolounaita. Ne ovat päivän parhaita hetkiä. Viinilasit täyttyivät Albariño-valkoviinillä. Se on lempiviiniäni näissä maisemissa, vaikka ei olekaan lähtöisin täältä Andalusiasta, vaan Espanjan luoteiskulmasta.
Kotoilun ohella olemme harrastaneet rantakävelyitä. Maskipakosta johtuen kävely on hieman tavanomaista raskaampaa, ja rusketusraidatkinhan niistä maskeista tulevat. Golfaamaankin olemme ehtineet jo yhden kerran. Clubilla on maskipakko, mutta golfatessa voi olla ilman maskia. Turvavälit ovat pelatessa luontaisesti kunnossa, ja pelaamme näinä aikoina vain keskenämme tai muuten läheisten kesken. Näillä kuitenkin mennään, ja eletään kaikkia paikallisia suosituksia ja sääntöjä noudattaen. Onneksi meillä on oma piha, missä voimme oleilla myös ilman maskia, kun omalla väellä siellä olemme. Kyläilyjä ei ole tarkoitus tällä reissulla harrastaakaan.
Ravintolakäyntejäkään ei tällä reissulla ole listalla mukana, lukuun ottamatta sitä yhtä ja ainoaa, Restaurante La Sirenaa, joka on meille se kaikkien aikojen ravintolarakkaus. Aikana ennen koronaa kävimme siellä sunnuntaisin lounasaikaan, jolloin tunnelma on aivan erityinen johtuen paikallisista perheistä, jotka saapuvat silloin vauvasta vaariin -kokoonpanolla ruokailemaan yhdessä. Tällä kertaa jätämme ymmärrettävistä syistä nämä sunnuntailounaat väliin, ja käymme tuolla kantapaikassamme vain hiljaisimpina aikoina. Olemme ehtineet sinnekin jo kauan kaivattuja herkkuja maistelemaan, ulkotiloissa, lähimpien ihmisten ollessa useiden metrien päässä. Tunsimme olomme riittävän turvalliseksi, johtuen myös henkilökunnan vastuullisesta toiminnasta. Moni asia oli mukautettu pandemianhoidon vaatimalla tavalla. Ruoka oli kuitenkin ennallaan, puhtaista raaka-aineista tehtyä herkullista paikallista ruokaa. Lenguado-kala on yleensä se, millä aloitamme, ja siihen annokseen reissu yleensä myös lopetetaan.
Ensimmäinen viikko on ollut myös to do -listan suhteen todella tehokas, ja olemme saaneet ruksittua jo monta asiaa hoidetuiksi. Niistä tärkeimpänä oli asentaa sen luokan hälytyssysteemi casaamme, että talonvaltaajien on turha vaivautua kuokkimaan. Erikoinen ilmiö tämä talonvaltauskin, joiden tekijöitä paikallinen laki jopa valitettavasti tietyin ehdoin suojelee. Sisään päästyään heidän ulos ajamisensa voi olla kovinkin työlästä. Aiheutuneet vahingot ovat toinen ongelma. Nyt voimme kuitenkin senkin suhteen huokaista helpotuksesta tämän heti alkajaisiksi asennuttamamme todella tehokkaasti 24/7 valvovan järjestelmän ansiosta.
Tällaista siis tällä kertaa. Lopetan raporttini tähän kuvaan, jossa näkyy pation reunalta puskeva rikkaruoho-oletettu, kaunis sellainen. Sekin viestii, että valoa kohti mennään, hiukkasen hitaasti, mutta kuitenkin. Vastuullisesti, totta kai. Seuraavan viikon ruoka-aineet saapuvat kotiinkuljetuksella hetkenä minä hyvänsä, poistunkin nyt kirjoituspöydän äärestä niitä vastaanottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti