Restaurante La Sirena – Lentävien sardiinien alkulähde

Espanjan lomamme on nyt takanapäin. Matkalle lähtiessämme pihallamme oli kinoksittain lunta, mutta kotiin palatessamme pihaltamme löytyikin Suomen suloinen suvi. Paluupäivämme oli kauniista vihreydestään ja aurinkoisuudestaan huolimatta kuitenkin hiukkasen viileä. Eipä siis kummakaan, että ajatuksemme karkasivat vielä mielellään menneisiin lämpimiin viikkoihin mukavine hetkineen, hyvää ruokaa unohtamatta. Ajatuksissamme oli erityisesti yksi ravintola, josta on vuosikymmenien aikana tullut meille hyvin tärkeä ja rakas. Tämä ravintola on juurikin se ravintola, mistä blogini nimi sai innoituksensa. Tämä ravintola on myös juuri se ravintola, missä sardiinit lensivät parikymmentä vuotta sitten. Kerroin noista lentävistä sardiineista ihan ensimmäisessä blogikirjoituksessani Missä sardiinit lentävät

Restaurante La Sirena, Playa Santa Ana, Paseo Maritimo local 8, 29630 Benalmádena.

La Sirena sijaitsee aivan meren äärellä, kävelykadun varrella hiekkarannan ja ajotien välissä. Rupeli-liikenneympyrä on hyvä maamerkki, mistä kohti suunnistaa portaita alas rantabulevardille. Tuolla kyseisellä rantabulevardilla on vieri vieressä ravintoloita. Joissakin niistä on liian innokkaita sisäänheittäjiä, joita mielellämme välttelemme oikaisemalla suoraan tämän porttikongin kohdalta rappusia alas. Siinä heti rappujen alapuolella vasemmalla on La Sirena, jossa hyvä ruoka puhuu puolestaan. Kerran sinne mentyään menee varmasti toistekin.

Olemme vuosien aikana vierailleet siellä lukemattomia kertoja. Itse asiassa perheemme jäseniä on vieraillut siellä jo kolmessa polvessa. He kutsuvat meitä kaikkia yleisesti Familia Finlandiaksi, mutta perhekunnat ovat saaneet lisätunnisteet Uno, Dos, jne… Meillä on kunnia olla Familia Finlandia Uno.  Ja aina kun sinne reissun ensimmäistä kertaa menemme, tarkistaa tämä Sirenan ystävällinen tiimi meiltä myös, että mitä muille perheenjäsenille kuuluu.  La Sirena on ravintola, minne ensiksi suuntaamme paikkakunnalle saavuttuamme. Sinne menemme myös viimeiseksi, ja tarvittavan määrän kertoja siinä välilläkin, jotta ehdimme nauttia sillä kertaa ”listallamme” olevat annokset ja siten korjata niiden puutostilat. 

Olemme hyvin viehättyneitä Andalusian herkuista. Erityisesti erilaiset merelliset racionit ovat makuumme. Mikä sen mukavampaa, kuin tilata useita eri lajeja, joita maistellaan siinä järjestyksessä, kuin ne pöytään saapuvat. Syömme niitä sekä jaettuina alkupaloina, tai sitten tilaamme tarpeeksi monta racionia, ja pelkästään niistä koostuu koko jaettu ateria. Seuraavassa muutamia kestosuosikkejamme, joilla yleensä aloitamme. Nämä ovat kooste viime viikkojen vierailuilta. Kaikkia emme tokikaan syöneet kerralla.

 

Gambas Cocidas, voiko ihanammin makuhermoja valmistella tulevalle aterialle.

Gambas al Pil Pil, yksinkertaisesti rannikon parhaat pilpilit, chilit kohdillaan. Liemessä on myös ihana dipata sämpylänpaloja. Olen yrittänyt valmistaa itsekin tätä Sirenan versiota pilpilistä, mutta jotakin en ole hoksannut. Vielä joku päivä yritän ujuttautua keittiöön katsomaan tarkan valmistustavan, ja nappaan huippuhyvän reseptin talteen, ennen kuin heittävät minut ulos.

Almejas salteadas, oi voi, tämänkin tyypillisen paikallisherkun he vain onnistuvat tekemään parhaiten. Myös tämän liemi on taivaallista. Simpukoista puhumattakaan. Hyvin samanlainen racion on Coquinas salteadas, siinä simpukat enempi pitkulanmuotoisia.

Espeto de Sardinas, ooh, mitäpä voisin sanoa. Se maku! Menkää ja maistakaa itse. Sopivasti hiiltynyt, sopivasti suolainen, kalan liha mehevää… Sardiinit ovat erityisesti kesälomien herkkua. Jonkin tiedon mukaan sardiinit ovat parhaimmillaan niinä kuukausina, joiden nimessä ei ole r-kirjainta, eli juurikin toukokuusta syyskuuhun. 

Boquerones al Limon, ihanan rapeita friteerattuja sardelleja. Nimenomaan tämä al limon –versio on nykyinen suosikkimme. Siinä pikkukala on avattu, ja ruoto on poistettu. Boquerones Fritos –versiossa ruoto on tallella, mutta valtavan ihania ovat nämä kalat silläkin lailla valmistettuna. Meidän perheessä ovat aina naureskelleet minulle, jonka jäljiltä lautasella on pienet ruodot, joiden päässä pikkuruiset päät. Muu perhe ottaa vain pyrstöstä kiinni ja ääntä kohti ja jäljelle jää vain pieni pyrstönpala, jos sitäkään.

Mieluisin aperitiivi meille on erittäin kuiva Fino Jerez. Se on myös oivallinen juoma Jamon IBericolle, ne suorastaan kuuluvat yhteen. Kinkun leikkaus on taitolaji, eikä sitä saa kuka tahansa tehdäkään. 

La Sirena on siitä hassu paikka, että haluatpa sitten kalaa tai lihaa, on se aina hyvää. Ja kaikki on taatusti tuoretta. Kerran reissuun pitää syödä kunnon pihvit. Silloin tilaamme yleensä Solomillo de Ternera con Salsa Champinon (eri kastikevaihtoehtoja).  Kastikkeet (etenkin tämä sienikastike) vievät kielen mennessään. Pihvin kypsyysaste oli jälleen kerran makuuni täydellinen.

Grillatut liharuoat ovat La Sirenassa yleensäkin todella hyviä, mutta ihan mahtavia olivat myös lampaankyljykset Chuletas de Cordero. Hiiligrillin maku lampaan lihassa on ihan mieletön. Tähän ei tullut mieleenkään tilata kastiketta. Oli myös mukavaa katsella ja haistella kyljysten kypsymistä. Grillaukset tehdään nimittäin ravintolan edessä rannan puolella, niin venegrillissä kuin kunnon jämerässä hiiligrillissäkin. Eräänlainen ohjelmanumero sekin. Tunnelmallista myös.

Paella ja sunnuntailounas ikään kuin kuuluvat yhteen. Kuvassa neljän hengen Paella Mixta. Olemme vierailleet La Sirenassa kaikkina vuodenaikoina, niin lounas- kuin illallisaikaan. Täytyy sanoa, että erityisen viehättynyt olen siellä sunnuntai-iltapäivistä, jolloin ravintola täyttyy paikallisista. Perhekunnat vauvasta vaariin tulevat silloin nauttimaan yhteistä sunnuntailounasta. Vauvat kulkevat sylistä syliin. Puheensorina on iloista ja äänekästä. Etenkin talvi-Espanjan reissuilla tapanamme on laskea lomamme pituus siitä, kuinka monta kertaa ehdimme käydä sunnuntailounaalla. Kesällä kuumuus hieman rajoittaa, mutta viime reissullakaan ei jäänyt yhtään sunnuntaita väliin ilman La Sirenaa.

Tämän reissun viimeiseksi pääruoaksi valitsimme kestosuosikkimme lenguadon (merianturaa), joka tällä kertaa oli sen verran reilun kokoinen, että meille valmistettiin yksi yhteinen kala. Itse Boss Fernando ruoti huolellisesti sen meille lautasannoksiksi. Lenguadon seurana tulee aina paikalliseen tapaan valmistetut Köyhät perunat, Patatas a lo Pobre (nekin Sirenassa parhaat), sekä vihanneksia.

Pidämme siitä, että La Sirenassa voimme mutkattomasti tilata vain lasin ”valkoviiniä” tai ”punaviiniä”, ja ne ovat aina erinomaisen hyviä ja miellyttäviä. Jos hifistellä haluaa, löytyy heiltä myös varsin hyvätasoinen viinikaappi.

Jälkiruoat kuittaamme yleisimmin espressolla, ja sen seuraksi sopivaa avec-juomaa. Paikallinen likööri 43 tai hyvä brandy ovat molemmat varsin hyviä avecjuomia. Jos otamme syötävää jälkiruokaa, on se luultavimmin Crema Catalana niin monella lusikalla, kuin mitä pöytäkuntaamme kuuluu. Tai sitten Tarta al Whiskey, jonka päälle tarjoilija kaataa mukavaa salsaa (= viskiä).

Hyvät muistot jäivät siis tästäkin vierailusta. Seuraavaa kertaa odotellessa. Sirenaan on aina mukavaa palata.  Hasta luego!

Missä sardiinit lentävät

Kotipation Ensalada de Atún con Aguacate

Loma lähenee loppuaan. Reissun viimeisen kunnon aterian nautimme luonnollisesti siinä kaikkien aikojen kantapaikassamme, missä kaikki Andalusian herkut ovat parhaimmillaan. Kirjoitan siitä vähän myöhemmin. Nyt kerron toisesta suuresta nautinnostamme, kotipatiolounaasta. Sekin on ihan luxusta, kun saa olla uikkareissa koko päivän, eikä tarvitse laittautua ihmisten ilmoille sopivaan kuosiin. Auringossa löhöilyn lomassa vain piipahdus keittiöön, ja sopivasti raikas ja sopivasti suolainen kesäpäivän salaattilautanen on valmis.

Paikallinen tonnikala on todella herkullista. Valikoimaa löytyy niin minitölkeistä jättitölkkeihin, kuin myös tällaisia lasipurkkiversioita, joihin olen erityisen ihastunut. Mahtavia tonnikalalohkoja oliiviöljyssä. 

Lisäksi löytyi vielä juuri sopivassa kypsyysasteessa olevia avokadoja. Myönnän olevani sellainen, joka huolella tunnustelee avokadosta erinäisiä asioita ennen ostopäätöstä. Ensiksi painelen hyväksi arvioimaani avokadoa kevyesti tyvestä. Jos pinta antaa hieman periksi, eikä sormi uppoa avokadoon liiaksi, ollaan jo aika lähellä täydellistä. Viimeisin tarkistus tapahtuu irrottamalla pieni kanta. Jos kannan alta paljastuva väri on kaunis vaalea, se on sitten minun avokadoni.  Niiden ja tonnikalan lisäksi löytyi kotoa sekä pepinokurkku että suuri, mehukas tomaatti.

Myös kapriksia ja kananmunia löytyi, ja sitruunoitahan meillä onkin aina. Enää kaivattiin vain hyvää juustoa. Yksi suosikki sinihomejuustoni on Bavaria Blu, jota on aina meidän lomalähikaupan juustotiskillä. Sitäkin olin ostanut jo edellisellä kauppareissulla. Tämä juusto on erinomaisen makuista, sopivan pehmeää ja suolaista. Näillä eväillä olikin salaattilautanen jo viittä vaille valmis. Enää puuttui vain loraus hyvää oliiviöljyä, puristus sitruunasta sekä pyöräytykset suola- ja pippurimyllyistä.

Jälkiruoaksi söimme tuoreita kirsikoita. Ihanan makeita ja maukkaita. Niitä riitti popsittavaksi vieläpä illan auringonlaskupiknikillekin. Joitakin vuosia sitten täällä samassa paikassa keräsimme kylmälaukun täyteen herkkuja, ja lähdimme etsimään sopivaa rantakaistaa, jossa ihailla auringonlaskua. Emme ottaneet huomioon, että silloin oli sunnuntai, jolloin paikalliset täyttivät rannat myöhään iltaan saakka. Kyseessä ei myöskään ollut ihan tavallinen sunnuntai, vaan jokin erityinen pyhä, jolloin myös sisämaasta saapui väki sankoin joukoin rannalle täydellisine varusteineen, grillit mukaan lukien. Kiertelimme silloin kylmälaukun kanssa rantaa edes takaisin, sopivan väljää rantakaistaa vaanien. Ainoa vapaa paikka oli erään rantaravintolan edessä, johon emme kuitenkaan viitsineet omien eväiden leiriä pystyttää. Niinpä saavuimme pikniklaukkumme kanssa takaisin omalle pihalle, ja nautimme siinä kotinurmikolla ikimuistoisen hauskan piknikaterian.

Tällä kertaa meillä oli parempi tuuri. Löysimme oman rauhallisen rantapaikkamme, missä saimme skoolata rauhassa hyvälle lomalle ja kauniille maisemille. Katselimme kirsikoista, manchegosta ja cavasta nauttien, kun aurinko laski vuorten taa.

Lime and Lemon – ihastuttava Gastro Tapas Bar

Yksi tärkeä osa Espanjan reissujamme on ateriointi mukavissa ruokaravintoloissa, joissa saa aina taatusti hyvää paikallista ruokaa. Meille on luonnollisesti ehtinyt vuosien aikana muodostua jo omat kantapaikkamme, joista osassa olemme säännöllisesti ruokailleet jo vuosikymmenien ajan. Kerron eräästä sellaisesta meille hyvin tärkeästä ravintolasta tuonnempana. Toisaalta on ilo löytää vielä uusiakin lempiravintoloita. Tällä kertaa esittelen teille nyt erään näistä uusista suosikeistamme, joka on varsinainen helmi ravintoloiden joukossa. Saanko esitellä, Gastro Tapas Bar Lime and Lemon, rannan tuntumassa osoitteessa Av. Antonio Machado Las Gaviotas, local 11, Paseo Maritimo (Benalmadena, Espanja). 

Lime and Lemon on perustettu vuonna 2015, ja se on nopeasti saavuttanut sellaisen aseman, että pöytävaraus on todellakin tarpeen. Ravintolan omistajat ja henkilökunta ovat alansa todellisia ammattilaisia. Heitä yhdistää rakkaus hyvään ruokaan ja myös ammatillinen kunnianhimo, mikä näkyy uskomattoman kekseliäinä ja laadukkaina annoksina. Raaka-aineyhdistelmät ja toteutustapa ovat liki nerokkaita. He onnistuvat tekemään tämän kaiken kuitenkin ihailtavan rennolla tyylillä. Myös asiakaspalvelusta vastaavat henkilöt luovat omalla iloisuudellaan ja välittömyydellään rentoa tunnelmaa. Palvelun laadusta ei silti tingitä.

Lime and Lemonin menu koostuu useista pienistä tapasannoksista, ja myös suuremmista annoksista sekä salaateista. Kasvissyöjätkin on hienosti huomioitu. Joukossa on sekä kansainvälisiä, että paikallisia tapaksia, kaikki hauskalla twistillä. Pienimmät annokset ovat sen kokoisia, että yksinkin voi maistella useampaa laatua. Toisaalta nämä annokset ovat myös sellaisia, että ne ovat helposti jaettavissa kahden kesken. Myös cocktaillista on huikea ja Mojito-valikoima aivan vertaansa vailla. 

Kerron nyt viimekertaisesta vierailustamme Lime and Lemonissa. Tätä edeltävän vierailumme jälkeen menu oli hieman uusiutunut, joten tutustuimme siihen rauhassa raikkaita cocktaileja siemaillen. Itse valitsin Cosmopolitanin, joka on yksi lempparicocktaileistani.

Kiinnostavia tapaksia oli vaikka kuinka monta, kokonaissettimme piti siis lopulta liki arpoa. Valitsimme sekä kestosuosikkejamme, että uusia tuttavuuksia. Annokset tulevat pöytään sitä mukaa kuin ne valmistuvat. Ei niin väliä, millä lajilla aloittaa.

 

Aluksi saimme eteemme vanhat suosikkimme Beef Meatballs (fresh tomatoes sauce and capers) ja Mini Burger (Angus beef, tomatoes, cheese, salad, mayo). Oi voi, näihin ei kyllästy koskaan.

Seuraavaksi tuli myöskin vanhat suosikkimme Croquetas Mix (ham, ox, crab) sekä ihan uutena makupalana Fishcake (Wasabi mayo, pickles, jalopeno, spring onion shoots). Ihan superia! Uusi suosikki heti syntyessään! Wasabilla ja jalopenolla ei onneksi oltu liioiteltu, joten makujen sinfonia oli muy bueno.

Edellisten jatkoksi tuli myöskin uusi tuttavuus Iberico Chorizo Stew (Spanish beans and poached egg). Ihanaa, että tätä chorizopaistostakin sai nyt pikkutapaksena. Ja uppomunahan oli luonnollisesti ihan täydellinen.

Heti perään jo entuudestaan tuttu Chicken Curry (Basmati rice, peanuts, poppadom crisp). Siihen oli hyvä lopettaa. Menussa kerrotaan, että 3-4 tapasta per hlö on aika hyvä määrä, ja näin todellakin on. 

Jälkiruoatkin ovat Lime and Lemonissa niin söpöjä ja passelin kokoisia, ettemme voineet niitä vastustaa, ja nehän menevätkin ihan eri vatsaan kuin muut ruoat. Jaoimme kaksi sopivan pientä jälkiruokaa, Churros (salted caramel sauce, chantilly) ja Lime & Lemon Meringue Curd. Hallelujaa!

Moni annos menusta jäi vielä maistelematta, niinpä seuraavalle kerrallekin on jo maistelulista mielessä muhimassa. Ehkäpä maistan seuraavaksi entisten suosikkien lisäksi, uusina tuttavuuksina vaikka Camembertia (deep fried with red fruit, rosemary jam, crunchy salad) ja Chicken Skewerseja (persillade, roasted peanuts, peanut cream). Myös lukuisat erilaiset kauniit ja freesit salaatit vaikuttavat kiinnostavilta. Ja ja ja ja…

Eli jos paikkakunnalle suuntaatte, suosittelen lämpimästi!