Restaurante La Sirena – Lentävien sardiinien alkulähde

Espanjan lomamme on nyt takanapäin. Matkalle lähtiessämme pihallamme oli kinoksittain lunta, mutta kotiin palatessamme pihaltamme löytyikin Suomen suloinen suvi. Paluupäivämme oli kauniista vihreydestään ja aurinkoisuudestaan huolimatta kuitenkin hiukkasen viileä. Eipä siis kummakaan, että ajatuksemme karkasivat vielä mielellään menneisiin lämpimiin viikkoihin mukavine hetkineen, hyvää ruokaa unohtamatta. Ajatuksissamme oli erityisesti yksi ravintola, josta on vuosikymmenien aikana tullut meille hyvin tärkeä ja rakas. Tämä ravintola on juurikin se ravintola, mistä blogini nimi sai innoituksensa. Tämä ravintola on myös juuri se ravintola, missä sardiinit lensivät parikymmentä vuotta sitten. Kerroin noista lentävistä sardiineista ihan ensimmäisessä blogikirjoituksessani Missä sardiinit lentävät

Restaurante La Sirena, Playa Santa Ana, Paseo Maritimo local 8, 29630 Benalmádena.

La Sirena sijaitsee aivan meren äärellä, kävelykadun varrella hiekkarannan ja ajotien välissä. Rupeli-liikenneympyrä on hyvä maamerkki, mistä kohti suunnistaa portaita alas rantabulevardille. Tuolla kyseisellä rantabulevardilla on vieri vieressä ravintoloita. Joissakin niistä on liian innokkaita sisäänheittäjiä, joita mielellämme välttelemme oikaisemalla suoraan tämän porttikongin kohdalta rappusia alas. Siinä heti rappujen alapuolella vasemmalla on La Sirena, jossa hyvä ruoka puhuu puolestaan. Kerran sinne mentyään menee varmasti toistekin.

Olemme vuosien aikana vierailleet siellä lukemattomia kertoja. Itse asiassa perheemme jäseniä on vieraillut siellä jo kolmessa polvessa. He kutsuvat meitä kaikkia yleisesti Familia Finlandiaksi, mutta perhekunnat ovat saaneet lisätunnisteet Uno, Dos, jne… Meillä on kunnia olla Familia Finlandia Uno.  Ja aina kun sinne reissun ensimmäistä kertaa menemme, tarkistaa tämä Sirenan ystävällinen tiimi meiltä myös, että mitä muille perheenjäsenille kuuluu.  La Sirena on ravintola, minne ensiksi suuntaamme paikkakunnalle saavuttuamme. Sinne menemme myös viimeiseksi, ja tarvittavan määrän kertoja siinä välilläkin, jotta ehdimme nauttia sillä kertaa ”listallamme” olevat annokset ja siten korjata niiden puutostilat. 

Olemme hyvin viehättyneitä Andalusian herkuista. Erityisesti erilaiset merelliset racionit ovat makuumme. Mikä sen mukavampaa, kuin tilata useita eri lajeja, joita maistellaan siinä järjestyksessä, kuin ne pöytään saapuvat. Syömme niitä sekä jaettuina alkupaloina, tai sitten tilaamme tarpeeksi monta racionia, ja pelkästään niistä koostuu koko jaettu ateria. Seuraavassa muutamia kestosuosikkejamme, joilla yleensä aloitamme. Nämä ovat kooste viime viikkojen vierailuilta. Kaikkia emme tokikaan syöneet kerralla.

 

Gambas Cocidas, voiko ihanammin makuhermoja valmistella tulevalle aterialle.

Gambas al Pil Pil, yksinkertaisesti rannikon parhaat pilpilit, chilit kohdillaan. Liemessä on myös ihana dipata sämpylänpaloja. Olen yrittänyt valmistaa itsekin tätä Sirenan versiota pilpilistä, mutta jotakin en ole hoksannut. Vielä joku päivä yritän ujuttautua keittiöön katsomaan tarkan valmistustavan, ja nappaan huippuhyvän reseptin talteen, ennen kuin heittävät minut ulos.

Almejas salteadas, oi voi, tämänkin tyypillisen paikallisherkun he vain onnistuvat tekemään parhaiten. Myös tämän liemi on taivaallista. Simpukoista puhumattakaan. Hyvin samanlainen racion on Coquinas salteadas, siinä simpukat enempi pitkulanmuotoisia.

Espeto de Sardinas, ooh, mitäpä voisin sanoa. Se maku! Menkää ja maistakaa itse. Sopivasti hiiltynyt, sopivasti suolainen, kalan liha mehevää… Sardiinit ovat erityisesti kesälomien herkkua. Jonkin tiedon mukaan sardiinit ovat parhaimmillaan niinä kuukausina, joiden nimessä ei ole r-kirjainta, eli juurikin toukokuusta syyskuuhun. 

Boquerones al Limon, ihanan rapeita friteerattuja sardelleja. Nimenomaan tämä al limon –versio on nykyinen suosikkimme. Siinä pikkukala on avattu, ja ruoto on poistettu. Boquerones Fritos –versiossa ruoto on tallella, mutta valtavan ihania ovat nämä kalat silläkin lailla valmistettuna. Meidän perheessä ovat aina naureskelleet minulle, jonka jäljiltä lautasella on pienet ruodot, joiden päässä pikkuruiset päät. Muu perhe ottaa vain pyrstöstä kiinni ja ääntä kohti ja jäljelle jää vain pieni pyrstönpala, jos sitäkään.

Mieluisin aperitiivi meille on erittäin kuiva Fino Jerez. Se on myös oivallinen juoma Jamon IBericolle, ne suorastaan kuuluvat yhteen. Kinkun leikkaus on taitolaji, eikä sitä saa kuka tahansa tehdäkään. 

La Sirena on siitä hassu paikka, että haluatpa sitten kalaa tai lihaa, on se aina hyvää. Ja kaikki on taatusti tuoretta. Kerran reissuun pitää syödä kunnon pihvit. Silloin tilaamme yleensä Solomillo de Ternera con Salsa Champinon (eri kastikevaihtoehtoja).  Kastikkeet (etenkin tämä sienikastike) vievät kielen mennessään. Pihvin kypsyysaste oli jälleen kerran makuuni täydellinen.

Grillatut liharuoat ovat La Sirenassa yleensäkin todella hyviä, mutta ihan mahtavia olivat myös lampaankyljykset Chuletas de Cordero. Hiiligrillin maku lampaan lihassa on ihan mieletön. Tähän ei tullut mieleenkään tilata kastiketta. Oli myös mukavaa katsella ja haistella kyljysten kypsymistä. Grillaukset tehdään nimittäin ravintolan edessä rannan puolella, niin venegrillissä kuin kunnon jämerässä hiiligrillissäkin. Eräänlainen ohjelmanumero sekin. Tunnelmallista myös.

Paella ja sunnuntailounas ikään kuin kuuluvat yhteen. Kuvassa neljän hengen Paella Mixta. Olemme vierailleet La Sirenassa kaikkina vuodenaikoina, niin lounas- kuin illallisaikaan. Täytyy sanoa, että erityisen viehättynyt olen siellä sunnuntai-iltapäivistä, jolloin ravintola täyttyy paikallisista. Perhekunnat vauvasta vaariin tulevat silloin nauttimaan yhteistä sunnuntailounasta. Vauvat kulkevat sylistä syliin. Puheensorina on iloista ja äänekästä. Etenkin talvi-Espanjan reissuilla tapanamme on laskea lomamme pituus siitä, kuinka monta kertaa ehdimme käydä sunnuntailounaalla. Kesällä kuumuus hieman rajoittaa, mutta viime reissullakaan ei jäänyt yhtään sunnuntaita väliin ilman La Sirenaa.

Tämän reissun viimeiseksi pääruoaksi valitsimme kestosuosikkimme lenguadon (merianturaa), joka tällä kertaa oli sen verran reilun kokoinen, että meille valmistettiin yksi yhteinen kala. Itse Boss Fernando ruoti huolellisesti sen meille lautasannoksiksi. Lenguadon seurana tulee aina paikalliseen tapaan valmistetut Köyhät perunat, Patatas a lo Pobre (nekin Sirenassa parhaat), sekä vihanneksia.

Pidämme siitä, että La Sirenassa voimme mutkattomasti tilata vain lasin ”valkoviiniä” tai ”punaviiniä”, ja ne ovat aina erinomaisen hyviä ja miellyttäviä. Jos hifistellä haluaa, löytyy heiltä myös varsin hyvätasoinen viinikaappi.

Jälkiruoat kuittaamme yleisimmin espressolla, ja sen seuraksi sopivaa avec-juomaa. Paikallinen likööri 43 tai hyvä brandy ovat molemmat varsin hyviä avecjuomia. Jos otamme syötävää jälkiruokaa, on se luultavimmin Crema Catalana niin monella lusikalla, kuin mitä pöytäkuntaamme kuuluu. Tai sitten Tarta al Whiskey, jonka päälle tarjoilija kaataa mukavaa salsaa (= viskiä).

Hyvät muistot jäivät siis tästäkin vierailusta. Seuraavaa kertaa odotellessa. Sirenaan on aina mukavaa palata.  Hasta luego!

Missä sardiinit lentävät