Andalusialainen sekasalaatti

Perinteisten andalusialaisten ravintoloiden salaattien kuningatar on Ensalada Mixta de la Casa. Se on klassinen sekasalaatti, joka sopii yhtä lailla niin rantalounaan kuin sunnuntaiateriankin alkuun tai kylkeen. Paikalliseen tapaan tuo salaatti (kuten muutkin paikalliset herkut) tuodaan ravintolassa rennosti pöydän keskelle jaettavaksi (para compartir), josta kukin annostelee itselleen haluamansa määrän. Kukaan ei myöskään katso kieroon, jos tilaat tuon ihanan raikkaan ja ruokaisan salaatin ihan vain itsellesi. Siinä tapauksessa se käy jo täydestä ateriasta.

Tämä minun salaattini on kotiversio. Valmistan sitä aika usein (erilaisin variaatioin) kauniin ja lämpimän päivän lounaaksi. Patiolounaat ovat ihan best. Tällä kertaa ruokailimme poikkeuksellisesti sisätiloissa, sää oli epävakainen. Tämä kevät on ollut hyvin kummallinen… Hyvä lämmin mieli levisi casaan kuitenkin päivälliselle kutsutusta ystäväpariskunnasta. Nelistään nautimme tämän salaatin family style -tyylisen aterian alkuruoaksi. Seurakseen se sai uunituoretta patonkia, jota dippasimme oliiviöljyssä, sherryviinietikan kera.

 

 

Tässä salaatissa tärkeintä ei niinkään ole raaka-aineiden lukumäärä, vaan niiden hyvä laatu. Ja jotta tämä salaatti olisi aito Ensalada Mixta de la Casa, tulee siinä olla ainakin rapeaa salaattia, hyvälaatuista tonnikalaa ja keitettyjä kananmunia. Hyvin usein se sisältää myös tomaattia, kurkkua, säilykemaissia ja oliiveja. Toisinaan siihen lisätään myös porkkanaraastetta. Ravintoloiden sekasalaateissa kirsikkana kakun päällä on usein pari jättikatkarapua. Minä puolestani hulautin salaattiin koko pussillisen tavallisia, valutettuja katkarapuja.

Kirjaan tähän raaka-aineet, joita tällä kertaa salaattiin laitoin. Määrät eivät ole niin justiinsa. Laita juuri se määrä ja lajitelma, kuin mikä itsestäsi hyvältä tuntuu. Ja myös, mikä hyvältä näyttää. Minulle on aina tärkeää, että sekasalaatistani tulee aurinkoisen värinen. Kananmunat olivat niin herkullisen värisiä, että maissin lisäksi en kaivannut tähän enää porkkanaa aurinkoisuutta välittämään.

 

Andalusialainen Ensalada Mixta de la Casa

4:lle

 

1 kerä tai pussillinen hyvin pestyä rapeaa salaattia, tässä romainea

1 avomaankurkku (pese, kuori ja paloittele reiluiksi paloiksi)

2 tomaattia, tai 1 jättisuuri (pese, viipaloi, poista kannat)

1 pieni tölkki säilykemaissia (valuta neste pois)

1 pieni tölkki viipaloituja mustia oliiveja (valuta neste pois)

1-2 tölkkiä laadukasta tonnikalaa (tässä reilun kokoinen lasitölkillinen)

180-200 g pakastekatkarapuja (sulata ja valuta)

4 keitettyä kananmunaa (kuori ja halkaise)

oliiviöljyä

viinietikkaa

suolaa

 

Lado kaikki ainekset salaattikulhoon. Andalusialainen sekasalaatti maustetaan perinteisesti oliiviöljyllä, viinietikalla ja ripauksella suolaa. Voit joko maustaa koko salaatin, tai laittaa öljyn, etikan ja suolan pöytään, jolloin kukin voi maustaa oman annoksensa.

Minä tein vielä lisäksi Salsa Rosan, johtuen runsaasta katkarapumäärästä. Salsa Rosa ja katkaravut ovat aivan mahtava makuyhdistelmä.

 

 

Tällä kertaa tein Salsa Rosan näin…

Salsa Rosa

4:lle

 

1,5 dl hyvää majoneesia (tässä Hellmann’s)

2 rkl ketsuppia

1 rkl brandya

1 rkl sitruunan mehua

1 rkl appelsiinin mehua

ripaus suolaa

 

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. Anna makuuntua jääkaapissa. Laita kulho sellaisenaan tarjolle pöytään. Siitä voi sitten kukin lusikoida haluamansa määrän salsaa katkarapujen päälle, tai lautasen reunaan dipiksi.

 

Pääruoaksi tarjosin maukasta ja mehevää Andalusialaista Chorizo-Kanapataa, jossa olikin sitten ihan eri ja lämmittävä makumaailma. Siinäkin mielessä tuo sekasalaatti oli tosi hyvä ja raikas aloitus aterialle.

 

 

Chorizo-kanapadan ohjeen olen tallentanut jo aiemmin blogiin, löydät sen tästä linkistä. Tällä kertaa laitoin sitruunan mehun tilalta appelsiinin mehua, ja pinnalle heitin reilusti persiljaa.

Parasta ruoka on hyvien ystävien kanssa nautittuna. Niin nytkin. Oli ihanaa parantaa maailmaa pöydän ääressä istuen, kotoisasti hyvästä ruoasta nauttien. Jälkiruokaakin söimme, Tarta al Whisky ”salsakaadon” kera, sekin on paikallinen erikoisuus. Ja espressot päälle. Mukava ilta.

 

 

 

 

Aurinkoisen päivän avokadopasta

Terveiset aurinkoiselta rannikolta, Andalusiasta! On se ilimoja pidellyt. Maaliskuu meni aika pitkälle sateita pidellessä, muutaman erinimisen myrskyn pyyhkäistessä tästä läpi. Pullistellen esittäytymässä kävivät ainakin Jana-, Konrad- ja Laurence-myrskyt. Taisivat täällä piipahtaa vielä Martinho ja Nuriakin. No, puolensa näissäkin, käyttövesivarannot kasvoivat. Ulkoilmaelämä (se yksi oleellinen asia, mitä täältä haetaan) tapahtuikin sitten sateiden rakoja ennustellessa. Uloskin toki pääsimme, jopa kuivin jaloin, joskin myrskyisimpien tuulien aikana oli parasta pysytellä suojassa mm. kaatuvilta puilta ja taivaalta lennelleiltä mm. palmuista irronneilta kappaleilta. Kokemus se oli tämäkin ajanjakso.

Vaan voi sitä onnen päivää, kun lopulta näihin oloihin poikkeuksellisen pitkä sisäruokintakausi oli ohi. Patio ja oma piha tuntuivat maailman parhailta paikoilta, keittiö ei niinkään. No, mieluinen sekin on, varsinkin pari vuotta sitten tehdyn keittiörempan jälkeen. Ennen tuota remonttia oli hellakin niin hitaalla käyvä, että esim. aamiaismunia paistaakseen sai hellan levyn kääntää päälle heti herättyään, jotta levy olisi tarpeeksi kuuma siinä kohti, kun appelsiinit on puristettu mehuiksi ja on aika valmistaa varsinainen aamiainen. Uusi ihana liesi puolestaan toimii kuin unelma. Tällaisen aurinkoisen patiopäivän avokadopastankin sain uuden lieden äärellä kokonaisuudessaan ihan vartissa valmiiksi. Keitin ainoastaan pastan, muut ainekset valmistuivat kulhossa pastan kiehuessa. Aah, ihanaa!

 

 

Hetkessä valmis avokadopasta

2:lle

 

180 g pastaa (tässä tagliatellea)

keitinvettä, suolaa ja keittoaika pakkauksen ohjeen mukaan

 

3 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

1 kahvilusikallinen chilihiutaleita

1 dl parmesaania

2 ihanasti kypsää avokadoa

½ suuresta sitruunasta (tai yksi pieni)

½ dl pastan keitinvettä

 

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valmistele sillä välin muut ainekset kulhossa. Muista pestä avokadot, ettei veitsen mukana kulkeudu ruokaan kutsumattomia pöpöjä.

Kaada kulhoon oliiviöljyä, ja raasta tai purista sen sekaan yksi valkosipulinkynsi. Lisää joukkoon maun mukaan suolaa ja mustapippuria, sekä kahvilusikallinen chilihiutaleita. Voit toki käyttää myös tuoretta chiliä, mutta ensimmäistä kertaa korvasin sen näillä hiutaleilla (kun tuoretta ei nyt ollut), ja taidan tehdä niin jatkossakin. Raasta joukkoon vielä parmesaani. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Halkaise avokadot, irrota kivi ja lusikoi avokadon lihat siihen samaan kulhoon. Purista avokadoille sitruunan mehua. Sörssää sitruunaiset avokadot haarukalla tai survimella haluamaasi soseutuspisteeseen. Minä tykkään, kun avokadomössö ei ole liian siloista. Notkista seos pastan keitinvedellä, jota muuten kannattaa ottaa talteen vähän reilumminkin sen varalta, jos pastan sekoitusvaiheessa tarvitaan lisänotkistusta. Myös oliiviöljyä voi lorauttaa vielä tuossakin vaiheessa.

Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria ja chiliä. Valuta pasta ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää avokadoseos pastan joukkoon. Sekoita, annostele ja nauti.

 

 

Niin ihanaa, ja mukavan raikasta, mutta silti riittävästi särmää omaavaa ruokaa. Se maistui aivan erityisen ihanalta (lopultakin) aurinkoisena päivänä pation markiisin suojassa nautittuna.

 

 

Laitoin myös pöytämausteeksi chilihiutaleita, mustapippuria ja parmesaania. Ihan täydellistä.

 

 

Täällä Espanjassa meillä tulee syötyä tosi paljon avokadoja. Lähiruoka aina best. En niitä tokikaan ihan joka päivä syö, mutta ehkä joka toinen tai viimeistään joka kolmas päivä kuitenkin. Jos ei muuten (esim. salaateissa), niin sitten ihan vain loistavana leivänpäällisenä. Joko viipaleina, tai nopeasti haarukalla sitruunan ja oliiviöljyn kanssa tahnaksi survottuna. Avokadosta on moneksi.

 

 

 

 

 

Mitähän tästäkin tulee -uunifetapasta kanalla

 

Tämä pastaruoka syntyi tilanteesta, kun kotoa löytyi kanaa ja fetaa, mutta muutoin jääkaappi näytti aika ilmavalta. No, tomaattisäilykkeitä ja jotain pastaa meillä on aina kuivakaapissa. Pohdiskelin hetken ääneen, että voisikohan näistä aineksista syntyä kanalla rikastettua uunifetapastaa. Epäilytti kovasti, etenkin kun ajattelin laiskuuttani heittää kanat vuokaan ihan raakana. Mies kannusti vieressä, että anna mennä vaan. Mitähän tästäkin tulee, tuumin. Hyvää siitä tulee, sanoi mies. Uskalsin kokeilla. Mies oli oikeassa.

Kauniiksi tätä valmista pastaruokaa ei voi kuvailla, mutta harvemminpa muulloinkaan voi uunifetapastaa kauniiksi sanoa. Sotkuiseltahan se tuppaa aina siinä vaiheessa näyttämään, kun kaikki ainekset on lopulta sekoitettu. Ei anneta sen häiritä, maku ratkaisee. Yleensä ulkonäköasia on korjattavissa muutamalla silmänlumeeksi heitetyllä tuoretomaatinpalalla ja yrteillä. No sitä tuoretomaattiakaan ei nyt ollut, joten yrteillä mentiin. Niillä yrteillä, mitä sattui tuoreena olemaan. Se oli korianteri. Keksi itse jotain muuta, kunhan vain ne koristeetkin ovat makumaailmaltaan tähän ruokaan sopivia, ja ennen kaikkea syötäviä.

 

 

Uunifeta-kanapasta

2-3:lle

 

250 g pastaa (koska löytyi juuri sen verran conchiglie rigate -pastaa )

vettä (pastan keittämiseen)

suolaa (kiehuvaan veteen niin, että vesi maistuu merivedeltä)

 

300 g kanan sisäfileitä (nämä olivat hunaja-pippuri -marinoituja)

1 tlk (400 g) kuorittuja tomaatteja

aavistus suolaa

isompi aavistus mustapippuria

kuivattua basilikaa rennolla ranteella

1 pkt fetaa (tämä oli Pirkka Parhaat 200 g pkt)

2 rkl oliiviöljyä

chilihiutaleita maun mukaan

pari lusikallista pastan keitinvettä

yrttejä (löytyi korianteria)

 

Laita uuni lämpenemään 225 C -asteiseksi.

 

Suikaloi kanat ja asettele suikaleet uunivuoan reunoille. (Jos käytät marinoimatonta kanaa, muista maustaa se vähintäänkin suolalla ja pippurilla.) Poista feta pakkauksestaan ja laita se vuoan keskelle. Tyhjennä tomaattitölkin sisältö kanojen ja fetan väliin. Mausta tomaatit suolalla, mustapippurilla ja kuivatulla basilikalla. Pirskottele oliiviöljyä kaikkien ainesten päälle. Heittele sekaan chilihiutaleita makusi mukaan. (Voit käyttää myös esim. tuoretta punaista chiliä, jota minä laittaisin tähän määrään maksimissaan puolikkaan chilin verran.) Laita vuoka 225 C uuniin 25-30 minuutiksi.

Keitä sillä välin valintasi mukaista pastaa pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on sopivan kypsää, ota kahvikupillinen keitinvettä talteen ja kaada loput keitinvedet lävikön läpi pois. Älä huuhtele pastaa.

Ota vuoka uunista ja tarkista, että kanat ovat kypsiä, ja että niiden makukin on kohdillaan.

 

 

Lisää vuokaan pari lusikallista pastan keitinvettä, ja sekoita kaikki vuoan ainekset keskenään haarukkaa ja lusikkaa apuna käyttäen. Tässä kohti se sitten tapahtuu, tomaattien punainen väri laimenee muihin aineksiin sekoittuessaan. Konstit ovat nyt monet. Jos kaapista löytyy vaikka muutama kirsikkatomaatti, lohko ne koristeeksi. No ei löytynyt. Yrtit ovat aina hyvä lisä, ja tällä kertaa minulla sattui olemaan tuoretta korianteria.

 

 

Sillä mentiin. Asiansa ajoi sekin, ja hyvin ajoikin. Basilika olisi tietysti tomaatin kanssa luontevin vaihtoehto. Toisaalta korianteri toi makuun mukavaa lisäsärmää. Siis jos korianterin mausta pitää. Minä pidän, kovasti.

 

 

Tämä uunifeta-kanapasta oli itse asiassa niin hyvää, että tästä määrästä säästyi vain ihan todella pienet kahvilautasannokset seuraavan päivän välipalaksi. Suurimman osan vuoan sisällöstä me kaksi pistelimme nautinnolla suihimme heti tuoreeltaan. Oli ihan pakko.