Tryffeli-kukkakaalit ja koko mieletön setti

Lauantaipäivä, lupapäivä. Päivä alkoi kiireettömästi, herätys vasta sitten kun unta oli saatu tarpeeksi, eli aika myöhään. Päivän ensimmäinen ajatus oli edellisen illan ratkiriemukkaat kesäjuhlat paikallisen ravintolan kesäpihalla, ja samalla Lentävän Poron teatterin tämän kesän ensi-ilta. Hiukkasen kolea oli sää illalla, mutta tunnelma sitäkin lämpimämpi. Ravintolan viltteihin kääriytyneinä oli mukavaa katsella esitystä, joka oli sekä hauska että pöljä, eli upposi hyvin minuun. Mukava ilta, jota seurasi huippuhauskat jatkot huippuhauskassa seurassa.

Tänään ei sitten ollutkaan muuta ohjelmaa, kuin lepoa ja ruoanvalmistusta. Kumpikin rentouttavaa omalla tavallaan. Viikonlopun menun kantava teema on tryffeli, tarkemmin tryffeliöljy. Menun suunnittelussa lähdin liikkeelle taas lisuke edellä. Kun näin ruokakaupassa kotimaisia kukkakaalia, oli homma selvä. Tryffeli-kukkakaalia oli nyt ihan pakko saada. Ja voi hyvänen aika, miten herkullista se olikaan!

Irrotin kukkakaalista lehdet ja kannan, ja huuhtelin sen. Sitten olikin helppo irrotella nuput toisistaan. Laitoin kukkakaalin nuput kulhoon, ja lorauttelin niiden päälle oliiviöljyä sekä maustoin suolalla ja mustapippurilla. Sekoitin, ja lisäsin vielä kerran sekä öljyä, että suolaa ja pippuria. Vielä hellä sekoitus ja kaadoin öljytyt ja ja maustetut kukkakaalin nuput pellille leivinpaperin päälle. Paahdoin niitä 200 C uunissa n. 25 minuuttia. Uunin jälkeen kaadoin kukkakaalit kulhoon ja roiskuttelin päälle tryffeliöljyä. Sekoitus, ja valmista oli. 

Olin jo aiemmin päivällä tehnyt niille dipin valmiiksi makuuntumaan. Samassa makumaailmassa liikuttiin dipinkin osalta, tryffeliä siinäkin.

Tryffeli-seesaminsiemen –majoneesi 2:lle

5 kukkuraa rkl hyvää majoneesia

1-2 puristettua valkosipulinkynttä

1 tl sitruunanmehua

aavistus suolaa

kymmenkunta tippaa tryffeliöljyä

2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Seesaminsiemenet laitoin kylmälle kuivalle pannulle ja pannun levylle kuumenemaan. Siemenet paahtuvat tosi nopeasti, kunhan pannu kuumenee. Kun siemenet olivat sopivasti paahtuneet, kaadoin ne lautaselle jäähtymään. Jatkavat muuten paahtumistaan kuumalla pannulla, vaikkei pannu enää levyllä olisikaan. Pitää varoa, että eivät pääse palamaan! Palaneet eivät maistu hyvälle.  Sekoitin kaikki muut aineet keskenään, ja lopuksi sekoitin paahdetut seesaminsiemenet tryffelimajoneesin joukkoon.

Salaatti rakentui jääsalaatista, vesimelonista ja fetasta. Raikasta ja sopivasti suolaista. 

Keitin vielä muutaman siiklin ja viimeistelin ne tilleillä. Pääraaka-aineeksi grillasimme kirjolohta katkarapuhunnulla. Kirjolohifileestä nypin ruodot pois, ja laitoin sen grillausalustan päälle. Pinnalle puristin sitruunasta mehua. Mausteeksi suolaa ja sitruunapippuria. Päälle jäisiä katkarapuja ja koko komeus grilliin 15 minuutiksi. Ruokajuomana saksalainen Deer Roots 2017 Riesling trocken, raikasta ja hyvää.

Mieheni sanoja lainatakseni, ”jokainen ainesosa maistuu itsekseen loistavalta, ja koko kokonaisuus on aivan upea”. Samaa sanon minä, oli onnistunut setti. Jälkkäriä en valmistanut, vaan sen osaa ajoi espresso sopivan avecjuoman kera. Se viimeisteli nautinnon. 

Tähänpä ei ole mitään lisättävää. Mieletön setti tosiaankin.

Tuna salad ja muistoja Kreikasta

Viimeisen parin illan aikana olen lueskellut kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Kreikkaan. Johtuukohan siitä, vai mistä, mutta mieleeni on piirtynyt aina uudestaan ja uudestaan eräs makumuisto vuosikymmenten takaa Kreikasta, Kosin saarelta. Tuo matka oli elämäni ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka, jos ei Ruotsia ja Norjaa oteta lukuun. Ensimmäinen matka on varmasti aina mieleenpainuva, mutta tuohon matkaan liittyi paljon muutakin erityistä, mistä syystä se oli varsin ainutlaatuinen myös näin myöhemmin ajateltuna. Mutta se makumuisto, sehän on Tuna salad. Ja nimenomaan kreikkalaiseen jogurttiin sekoitettu tahnamainen tuna salad, jossa ei salaatinlehtiä ollut lainkaan.

Olimme tuon matkan aikoihin vielä hyvin nuoria. Valitsimme hotellivaihtoehdoista (siihen aikaan ne olivat kaikki pakettimatkoja) aika vaatimattoman, mutta hyvin siistin nuorison suosiman pienen hotellin, josta olimme kuulleet hyvää. Hotellissa oli kiva terassi, missä vieraat istahtivat tovin rannalta tullessaan ja taas illalla syömään lähtiessään. Tuolloin sattui samaan aikaan samaan hotelliin häkellyttävän samanhenkistä porukkaa, ja pian olimmekin jo tutustuneet toisiimme ja kehittäneet oman viestintäkielen... Kukin rannalta tullessaan ringautti pyörän kelloa tai vespan tööttiä, jotta muut tiesivät tulla alas, elleivät jo siellä olleet. Joinakin iltoina lähdimme jopa yli 10 hengen porukalla kaikki yhdessä syömään tai johonkin muuhun rientoon. Joskus meitä oli niin monta, että kyseisen ravintolan tuolit eivät riittäneet, vaan niitä lainattiin lisää naapurikuppilasta. Noiden rientojen lisäksi myös hotellin perhe otti meidät omakseen ja kuljetti meitä paikasta toiseen heidän omien nuortensa erilaisia esityksiä seuraamaan. Kolmeen viikkoon mahtui monenlaista actionia, mm. breakdance -kilpailu ja antiikin Kreikan jumalten esitys. Perheessä oli varsinaisia virtuooseja, täydennettynä juuri silloin lomareissulla olevilla New Yorkin serkuilla. Voi miten hauskaa meillä oli.

Vaikka hotellin asukkaat olivat liki pitäen kaikki nuoria, ei siellä ollut silti levotonta. Varsin siististi ja rauhallisesti elettiin, ketään häiritsemättä ja isäntäväkeä kunnioittaen. Osan noista lomakavereista kanssa pidimme loman jälkeen yhteyttä jonkin aikaa, toisten kanssa ei lainkaan, eräitä tapasimme sattumalta myöhemmin toisella Kreikan saarella ja todistimme siellä heidän kihlautumistaan (tutustuivat tuolla erityisellä reissulla). Hotellin ihanaa perhettä olemme tavanneet myöhemminkin, vaikkei tuota hotellia ole enää aikoihin ollutkaan. Siellä syntyi myös todellisia ystävyyssuhteita. Yhden tällaisen ystäväksi päätyneen matkatoverin kanssa innostuimme tuolloin syömään tuna saladia oikein urakalla.  Söimme sitä niin rantapäivien lounaana, kuin aika usein vielä illan viimeisenä suolapalana. Siitä tuli liki vitsi. Jos toinen halusi (taas!) sitä tunasalaattia, oli toinen aina valmis annoksen jakamaan.  Juuri eilen, reilut 30 vuotta myöhemmin, edelleen ystävinä, muistelimme vielä yhdessäkin tuota salaattia. Pakkohan sitä oli siis valmistaa.

 

Tuna salad 2:lle pääruoaksi tai 4:lle alkuruoaksi/iltapalaksi

2 prk tonnikalaa valutettuna, mutta ei rutikuivaksi puristettuna

1 pieni punasipuli pieneksi silputtuna

1-2 valkosipulinkynttä puristettuna

kourallinen (n. 12 kpl) kalamataoliiveja pilkottuina

2 rkl kapriksia (kreikkalaisia)

1-2 rkl sitruunan mehua

10 basilikan lehteä silputtuna + viimeistelyyn muutama lehti

1,5 dl kreikkalaista jogurttia (tai enemmän jos haluat löysempää)

suolaa

mustapippuria

2 tomaattia

1/3 fetatahkosta

oliiviöljyä

Sekoita yllä olevista aineksista tonnikalasta pippuriin asti kaikki sekaisin. Minä unohdin valkosipulit, mutta jos olet valkosipulin ystävä, niin kannattaa lisätä sitäkin. Tarkistele makua ja lisää suolaa ja pippuria riittävästi. Tahnan paksuutta voit säädellä kreikkalaisen jogurtin määrällä. Käyttötarpeesta riippuen valmista juoksevampaa tai tanakampaa tahnaa. Tätähän voi syödä paitsi sellaisenaan, myös leivän päällä tai pitaleivän välissä, tai sitten juoksevampana vihersalaatin ”kastikkeena”. Laita keko tonnikalasalaattia lautasen keskelle. Ympäröi keko tomaateilla, joille on hyvä ripotella sormisuolaa, jotta tomaatti antaa arominsa. Murustele feta tomaattien päälle. Ripottele basilikasilppu tomaattien ja fetojen päälle. Lorauta oliiviöljyä koko komeudelle. Laitoin vielä tunamössönkin päälle sormisuolaa.

Kuvan annos on jaettava 2 hengen iltapala.Tein kaksi tällaista vadillista.

Kun kreikkalaista jogurttia jäikin, niin päätin tehdä myös hyvin kreikkalaiset jälkkärit. Kreikkalainen jogurtti ja hunaja -yhdistelmä on yksi mieluisimmista Kreikan jälkkärimuistoista. Lisäsin noihin vielä tuoreet mansikat. Kasasin annokset siten, että pohjalle jogurttia, sitten mansikoita ja hunajaa. Ja vielä toinen kerros jogurttia ja vähän enemmän mansikoita ja hunajaa.

 

Samettisen ihanaa, kuin Kreikan samettisen lämpimät illat. Melkein kuulen korvissani myös sirkkojen laulun. Voi miten eksoottiselta sekin silloin kuulosti, ensimmäistä kertaa kuultuna. Muistan myös lentokentältä hotellille mennessämme bussin ikkunasta näkemäni tienvieren kaktukset, ja kuinka niitä ääneen ihmettelin. Muistan myös, kuinka aurinko häikäisi, kun ensikertalainen oli unohtanut aurinkolasit kotiin. Silmät kiinni kävelin ensimmäiseen aurinkolasikauppaan. Ei minun kuitenkaan tarvinnut sokkona kävellä, olin nimittäin silloin aika tuore vaimo ja silloinen ja vielä nykyisinkin rinnalla kulkeva mieheni talutti minut turvallisesti aurinkolaseja ostamaan. Oi noita muistoja.

Tähdekokin onnenpäivät

Juhannukselle tuli taas varattua sen verran reilusti ruokaa, että laitoin sunnuntain menun uusiksi. Silloin minun piti tehdä pastaa, mutta tähteillä mentiin. Olivat liian hyviä hukkaan heitettäviksi. Ja toisaalta, kun suunnittelemani pasta oli sellainen, että siihen meiltä löytyy tarvikkeet milloin vain, niin ehtiihän sitä myöhemminkin tehdä. Sunnuntaina oli kahden sateisen päivän jälkeen vaihteeksi kaunis sää, joten kävimme golfaamassa. Pelin jälkeen oli mukavaa pelata jälkipelit omalla terassilla ja siinä samalla valmistui grillissä nopeasti, tähteitä hyödyntämällä maukas ateria. Kasviksia, broileria ja halloumia.

Kasvikset foliovuokaan ja vuoka grilliin on hauska tapa valmistaa kasviksia. Vuokaan voi pilkkoa ihan mitä vain kasviksia kaapista sattuu löytymään, tai mitä on ihan juuri sitä varten hankkinut. Mitä enemmän värejä, sen hauskemman näköistä tulee. Olen tehnyt tästä monta eri versiota, milloin minkäkin sesongin tuotteita hyödyntäen. Sekaan voi heitellä myös vaikka kokonaisia valkosipulinkynsiä kuorineen, makeutuvat siinä oikein namipaloiksi. Kirsikkatomaatit puolestaan antavat annokseen mehukkuutta, ja kun niitäkin on saatavilla useampia värejä, syntyy niistä hauskan näköinen setti. Ja odottakaapas kun tulee kotimaisten parsa- ja kukkakaalien sesonki, nekin sopivat mainiosti tähän kasvisruokaan. Tässäpä pienenä välipalana kuva grillikasvisvuoasta viime kesän parsakaalisesongin ajoilta, ovat tässä juuri menossa grilliin…

Tämänkertaiseen grillikasvisvuokaan pilkoin seuraavanlaisia tähteitä:

3/4 kesäkurpitsaa

1 suippopaprika

½ rasiaa kirsikkatomaatteja

6 isoa herkkusientä

7 pienenpientä kypsää siikliä

Nämä kaikki laitoin sekaisin reiättömään foliovuokaan, ja hulautin valkosipuli-chili –maustettua oliiviöljyä päälle. Aika  voimakkaan makuista oli se öljy, mutta antoi tähän sopivasti särmää. Lisäksi suolaa ja pippuria, sekoitus ja vielä uudelleen suolaa ja pippuria. Vuoka grilliin 10-15 minuutin ajaksi, kypsymisaika riippuu vähän kasviksista. Tarkkaile kypsyyttä välillä. Nopeammin kypsyvät kannattaa jättää vähän isommiksi paloiksi.

Menossa grilliin

Näiden seuraksi lämmitin pikaisesti (1-2 min) grillissä edelliseltä päivältä jääneet broilerinfileet. Sivelin ne kevyesti rypsiöljyllä. Valmiiden fileiden pintaan pikkuisen sormisuolaa viimeistelyksi. Halloumisiivut raidoittuivat grillissä hauskan näköisiksi suunnilleen samassa ajassa, kuin broilerit kuumenivat. 

Edelliseltä päivältä oli jäänyt myös sipulivoikastiketta juuri sen verran, että sitä riitti kahteen kahvikuppiin. Pilkoin foliovuoassa grillatut potut pieniksi paloiksi, ja upotin ne kuppiin. Voi miten lysti olikaan sitä lusikoida, aivan pettämätön yhdistelmä nuo kaksi suomalaisen kesäkeittiön herkkua, uudet siiklit ja sipulivoikastike. Mutta varovasti pitää niitä syödä, voivat viedä kielen mennessään.

Itse asiassa, jos kelataan hieman taaksepäin, niin juhannuspäivänäkin söimme osittain tähteitä, ja hyvältä maistui. Silliä ja graavikaloja jäi juhannusaatolta juuri sopivasti kahteen juhannuspäivän alkuruokaan. Keitin vain lisäksi siiklejä ja tein uuden sipulivoikastikeen. Aattona oli omat pottunsa ja kastikkeensa, ja ne tuli sitten aattoiltana napsittua loppuun.

Pekonia ja sieniäkin jäi juhannusaatolta, joten grillasimme vielä uudetkin pekonisienet aaton vastaavien jatkumoksi. Niihin tulee suorastaan himo, eivätkä edelleenkään kaivanneet juustoa sisäänsä. Juhannuspäivän uutena raaka-aineena oli broilerin maustamattomat fileet, jotka marinoin…

2-2-2-2-2 –marinadilla, joka syntyi ”hatusta” näin:

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijaa

2 tl sitruunanmehua

2 tl kuivattua oreganoa (tuoreita yrttejä ei sattunut olemaan)

2 valkosipulinkynttä litistettynä ja silputtuna

Laitoin marinadin ja broilerin fileet samaan minigrippiin ja kääntelin pussin läpi fileitä niin, että marinadia tuli kaikille pinnoille. Annoin niiden makuuntua jääkaapissa pari tuntia, mikä on aika lailla minimi. Yön ylikään ei ole liian pitkä marinointiaika. Puoli tuntia ennen broilereiden grillaamista nostin marinadipussin huoneenlämpöön. Ennen grilliin laittoa pyöräytin fileet talouspaperin päällä, johon jäi enimmät marinadit. Lisäsin suolan ja pippurin vasta tässä vaiheessa. Broilerit kypsyivät grillissä käännellen yhteensä 10 minuuttia. Annoksen kylkeen löytyi vielä edelliseltä päivältä hyvin säilynyttä salaattia juuri sopivat määrät. 

Tällä lailla vierittämällä jäljelle jääneitä aineksia aina seuraavien päivien raaka-aineiksi syntyy ennalta suunnittelemattomia, uudenlaisia annoksia. Ja mikä parasta, mitään ei tarvitse heittää haaskiin. Ei haittaa vaikka suunnitelmat muuttuvatkin lennosta. Se kuuluu elämään.