Meripasta maistuu aina, myös tapanina

Joulu tuli ja meni herkkuineen. Joka vuosi niitä herkkuja odotetaan, ja niistä nautitaan. Mutta aivan samoin joka vuosi tulee meillä aina tapaninpäivänä stoppi jouluruoille. Silloin pitää saada jo jotain aivan muuta. Tuo muu on monesti pasta, johon yhdistetään joulukattauksista jääneitä herkkuja. Tänä jouluna onnistuin varaamaan kaikkea juuri sopivasti, joten mitään meidän jouluherkuista ei tarvinnut jatkojalostaa. Niinpä tämän vuoden tapaninpäivän pasta koostuikin aineksista, jotka kuuluvat kaappiemme perusvarastoon. Kätevää.

Meripasta

4-5:lle

400 g spagettia tms. pastaa

vettä

suolaa

oliiviöljyä (ja/tai simpukkatölkin öljyä)

1 suuri sipuli

5 valkosipulinkynttä

1 kahvikupillinen valkoviiniä

1 kahvikupillinen vahvaa kanalientä

½ sitruunan mehu

3,3 dl kuohukermaa

mustapippuria

Maizena suurustetta (”vaaleille kastikkeille ja keitoille”)

2 pss pakastekatkarapuja

1 säilyketölkillinen simpukoita (tässä Pirkka Parhaat savustettuja simpukoita öljyssä)

parmesaania (2 dl raastettuna + tahko pöytään raastimen kera)

pastan keitinlientä

(suolaa, jos tarpeen)

1 puntti persiljaa

Kannattaa aina ensin esivalmistella tarvittavat raaka-aineet esille, sitten kokkaaminen sujuu kuin tanssi.

1.

Ota katkaravut huoneenlämpöön sulamaan, ja sitten kun ovat sulia, valuta ne myös.

2.

Jos käytät öljyssä säilöttyjä simpukoita, valuta öljy talteen. Siitä voi käyttää pari ruokalusikallista sipulien kuullotukseen.

3.

Kuori ja silppua sipulit ja annostele valkoviiniä kuppiin.

4.

Keitä vahvaa kanalientä yhden fondin tai kuution verran. Kupillinen yleensä riittää, mutta joskus voi tulla tarve lisätä nestettä, joten älä heitä loppua pois. Ja jos sitä ei tarvittukaan kupillista enempää, lopun kanaliemen voit vaikka juoda pois ”alkukeittona”, tai myöhemmin iltateen korvikkeena.

5.

Purista puolikkaasta sitruunasta mehut talteen.

6.

Silppua persilja. Raasta parmesaanista 2 dl ja laita lopputahko parmesaania pöytään raastimen kanssa. Sitä voi kukin lisätä makunsa mukaan pasta-annokselleen.

7.

Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä. Valmista kastike pastan kiehuessa. Jos kastikkeen teko on vielä kesken, kun pasta on kypsää, ota pasta kuitenkin pois tulelta ja valuta se (mutta älä huuhtele!). Varo tekemästä pastasta ylikypsää. Muista ottaa keitinvettä talteen vaikka motillisen verran.

8.

Kuumenna pinnoitettu suuri pata (siinä pitää mahtua sekoittamaan pasta ja kastike sekaisin) ja kuullota siinä sipulisilppu simpukkatölkin öljyssä ja/tai oliiviöljyssä. Kun sipulit alkavat olla pehmeitä, lisää valkosipulit. Valkosipulin kanssa pitää muistaa olla varuillaan, ettei se pala, siksi se kannattaa lisätä vasta tässä vaiheessa.

9.

Lisää valkoviini, kanaliemi ja sitruunan mehu ja anna kastikkeen kiehua kunnolla poristen muutaman minuutin ajan. Lisää kerma ja mustapippuri, ja kiehuttele kastiketta edelleen, kunnes kerma hieman sakeuttaa lientä. Ei haittaa, vaikkei kunnolla sakeaa olekaan, Maizena hoitaa loput minuutissa. Mutta ennen Maizenan sirottelua, muista tarkistaa maku.

10.

Kun kastikkeen maku ja koostumus on kohdillaan (pitää olla paksuhkoa), lisää katkaravut ja simpukat. Kuumenna kastike uudelleen kiehuvaksi ja poreilevaksi, ja sitten sen pitäisi ollakin valmista. Katkarapuja ei saa kiehuttaa liikaa, etteivät ne sitkisty. Tarkista kuitenkin, että myös katkaravut ovat kuumia.

11.

Kaada valutettu pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita. Lisää myös raastettu parmesaani, vaikkeivät italialaiset parmesaania merellisissä pastoissaan käytäkään. Meillä se on kuitenkin ihan luvallista.

12.

Jos seos tuntuu kuitenkin liian nestemäiseltä, lisää sekaan pastan keitinvettä ja anna kiehua, kunnes seos sakeutuu. Se tapahtuu nopeasti. Joku ehkä ihmettelee, että mitä, lisää vettä, jos on jo muutenkin liian nestemäistä! Mutta se on kuitenkin niin, että vasta keitinvedessä oleva tärkkelys sitoo ja sakeuttaa kastikkeen ja pastan täydellisesti yhteen.

13.

Lisää persiljasilppua valmiin pastan joukkoon, ja sekoita.

Tapanani on pyöräyttää vielä lautasannoksenkin päälle hiukan mustapippuria myllystä. Myös parmesaani raastimen kera on hyvä lisä pöytään.

Aih ja voih, olipas taas ihanaa. Tämän pastan raaka-aineet eivät paljon kaappitilaa vie. Edullistakin tämä ruoka on, ja ennen kaikkea mukavan kodikasta syötävää. Jos simpukat tökkivät, jätä ne pois. Se on juurikin niin yksinkertaista. Jos taas saat käsiisi tuoreita kuorellisia pikkusimpukoita, käytä ihmeessä niitä, ne antavat pastaan ihan oman glamourinsa. Täällä pohjoisen perukoilla joudun kuitenkin tyytymään säilöttyihin tai pakastettuihin simpukoihin, ja sekin on ihan okei.

Lempeän maukas lohtuloota

Lohtuloota hellii silloin, kun taivaalta tupruttaa vaakasuorassa lunta, tai kun elämässä sattuu ja tapahtuu. Hyvä ruoka, parempi mieli, niinhän sitä sanotaan. Jos taas elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista, on mielihyvää tuottava lohtuloota yksi hyvä syy tanssia lisää. Lohtuloota toimii myös silloin, kun päivä on ihan neutraali, ja haluat valmistaa läheisillesi lempeän hyvää arkiruokaa.

Tämä laatikkoruoka syntyi jääkaapin tyhjennyksestä. Latasin vuokaan niitä aineksia, jotka olivat jääneet yli viikonlopun ruoista. No lenkkimakkaran kyllä ostin kotimatkalla lähikaupasta ihan tätä varten.

Vink, vink! Lenkkimakkaran tilalta tähän lootaan käy mainiosti myös vaikkapa joulukinkun jämät, jos tuli ylimitoitettua kinkun koko. Lisättävän suolan määrä riippuu siitä, kuinka suolaisia muut käyttämäsi raaka-aineet ovat.

Makkara-peruna(lohtu)loota

4:lle

n. 10 perunaa

1 sipuli

5 valkosipulin kynttä

suolaa

mustapippuria

1 lenkkimakkara

3 tomaattia

2 maustekurkkua

2,5 dl maitoa

1 pkt (250 g) Koskenlaskija-sulatejuustoa

150 g cheddar-juustoraastetta

Esikäsittele ensin kaikki raaka-aineet, niin vuoan täyttö käy leikiten. Kuori sipuli ja valkosipulin kynnet, ja silppua ne. Kuori ja viipaloi lenkkimakkara. Pese tomaatit ja koverra kannat pois, viipaloi tomaatit renkaiksi. Kuutioi maustekurkut pieniksi kuutioiksi. Kuori ja viipaloi perunat. Perunoiden viipalointi kannattaa jättää viimeiseksi esivalmisteluksi, jotta perunaviipaleet eivät ala tummua ruoan odotellessa uuniin pääsyä.

Voitele vuoka, ja levitä ainekset siihen kerroksittain. Levitä pohjimmaiseksi perunat, ja mausta ne kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää perunoiden päälle sipulit, valkosipulit ja makkaraviipaleet, joiden päälle on hyvä laittaa kurkkukuutiot. Päällimmäiseksi tomaattiviipaleet. Toista sama niin monesti kuin vuokaan mahtuu. Säästä perunoita yhteen extrakerrokseen, nimittäin ennen viimeistä tomaattikerrosta kannattaa päällystää kerrokset vielä perunaviipaleilla. Niiden alla kerrokset hautuvat tasatahtia kypsiksi. (Tähän vuokaan ladoin muita aineksia kahteen kertaan, mutta perunoita ladoin kolmeen kertaan. Viimeisin perunakerros tuli siis juuri ennen päällystomaatteja.) Eihän tuo latominen tietystikään niin tarkkaa ole, eli voit ihan hyvin vaikka sekoittaa kaikki sekaisin, jos siltä tuntuu. Mutta toisaalta, voi tässä latomiskaaviossa jokin lopputulokseen vaikuttava ideakin olla.

Kuutioi Koskenlaskija ja kuumenna maito pinnoitetussa kattilassa. Lisää juustokuutiot vähän kerrallaan koko ajan sekoitellen. Kun kaikki juustot ovat sulaneet maitoon, kaada seos tasaisesti vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Paista 225 C uunissa noin 1 tunti. Nämä perunat olivat jauhoisia puikulaperunoita, jotka kypsyvät nopeasti. Jos käytät kiinteämpiä perunoita, saattaa kypsennysaikakin pidentyä. Kypsennysaika riippuu myös siitä, miten ainekset on ladottu. Joka tapauksessa ruoka on valmista, kun perunat ovat kypsiä ja juustopinta kauniisti ruskettunut.

Tällä maito- ja tomaattimäärällä, ja näillä nopeasti kypsyvillä perunoilla kertyi nestettä jonkin verran vuoan pohjalle. Sepä olikin itse asiassa ihan hyvä juttu, koska tuo neste oli ihan taivaallisen makuista. Ja aika äkkiä se lautasella imeytyi murskaantuviin perunoihin. Kannattaa siis lusikoida sitä lautasellekin mukaan ikään kuin kastikkeeksi. Siihen on ihana mörssätä perunoita.

Kun minä valmistin tätä laatikkoruokaa, oli sää ihan hirvittävä ja mielialakin vaihteli päivän sattumusten mukaisesti. Niin vain kuitenkin tuli hyvä ja levollinen mieli, kun tätä ruokaa vaiherikkaan päivän päätteeksi kotona söimme. Siitä tunnetilasta syntyi ruoan nimikin, lohtuloota. Myös toinen syöjä makusteli ruokaa hartaudella, ja totesi sen maistuvan lempeän maukkaalta. Sellaistahan se lohtuloota on.

Kreikkalaistyylinen lihapullapata

Näin sitä taas suunnitelmat muuttuivat kesken kokkauksen. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä tomaattista jyväpastakeittoa pikkuriikkisillä frikadelleilla (= liemessä kypsennettyjä lihapyöryköitä). Kävi kuitenkin niin, että siinä vaiheessa kun ehdin ruoan tekoon, iski minulle kiire (lue laiskuus), ja päätinkin pyöritellä hiukkasen isompia lihapullia. Niiden kypsentämisen päätin tehdä liemessä keittelyn sijaan uunissa sillä aikaa, kun valmistelen muita aineksia. No mutta sehän oli loppujen lopuksi hyvä päätös, koskapa se keittokin muuntui mielessäni padaksi heti sen jälkeen, kun näin kaapissa papupurkin. Tämmöistä tämä tahtoo olla minun keittiössäni. Koskaan ei voi tietää, mitä sieltä hellalta lopulta syntyy. Tällä kertaa syntyi ruokaisa, kreikkalaistyylinen lihapullapata.

Idean tähän keittoon, ei kun pataan, sain kuivakaapissa ajelehtivasta orzopussista (=jyväpastaa). Olin joskus Kreikan ikävässäni ostanut tuon pussillisen ajatuksella, että tekisin siitä juvetsia, eli kreikkalaista pitkään haudutettua lihapataa. Nimenomaan siinä ruoassa minä olen tottunut jyväpastaa näkemään. Mutta enpä sitten tullut tehneeksi sitä juvetsiakaan. Ripauksen Kreikkaa tähän pataan toin kuitenkin fetalla ja orzolla. Ja ainahan nuo lihapullat voi mielessänsä kuvitella vaikka keftedeksiksi, eli kreikkalaisiksi lihapyöryköiksi, vaikkei tämä mikään aito keftedes-resepti olekaan.

Melkein kreikkalaiset lihapullat

1 dl vettä (tai kermaa)

1 dl korppujauhoja

loraus oliiviöljyä

1 sipuli

400 g jauhelihaa (tässä naudan)

100 g murennettua fetaa

5 valkosipulin kynttä silputtuna

1 kananmuna

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

1 rkl oreganoa

Turvota korppujauhoja vedessä n. 10 minuuttia. Kuullottele ja pehmennä sipuli paistinpannulla oliiviöljyssä. Sekoita kaikki ainekset sekaisin, ja pyörittele taikinasta vedellä tai oliiviöljyllä kostutetuin käsin pienehköjä lihapullia leivinpaperin päälle uunipellille. Paista lihapullia 225 C uunissa n. 10 minuuttia. Lihapullat jatkavat kypsymistään vielä padassakin.

Orzo-lihapullapata

4-5:lle

oliiviöljyä

1 sipuli

2 porkkanaa

3 valkosipulin kynttä

800 g tomaattimurskaa

5 dl vettä

2 liha- tai kasvisfondia

ripaus muskottipähkinää

1,5 dl jyväpastaa (orzoa)

400 g käyttövalmiita mustapapuja

(muutama tippaa tabascoa)

lihapullia

1 ruukullinen persiljaa

100 g murennettua fetaa

1.

Kuori ja silppua sipulit. Pese (tarvittaessa kuori) ja viipaloi porkkanat. Kuumenna pinnoitettu pata, ja kuullota sipulit öljyssä. Lisää porkkanat, ja kuullottele vielä pari minuuttia.

2.

Lisää tomaattimurska. Huuhtele tomaattimurskapurkit vedellä, ja kaada tuo vesi murskanjämineen pataan mukaan. Lisää fondit ja muskottipähkinä.

3.

Kun seos kiehuu, lisää jyväpasta. Anna kiehua, kunnes jyväpasta on kypsää (tarvittava keittoaika löytyy pakkauksesta).

4.

Valuta, huuhtele ja lisää pavut pataan ja anna papujenkin kuumentua.

5.

Tarkista maku, ja vahvista sitä tarvittaessa. Minä lisäsin muutaman tipan tabascoa, joka antoi makuun mukavaa kärkeä. Kun maku on hyvä, lisää lihapullat ja kiehuttele, kunnes pata on taas kunnolla kuumaa. Viimeistele persiljasilpulla, jota saa olla reilusti.

6.

Murenna lisäksi fetaa, jota kukin voi ripotella oman maun mukaan annoksensa päälle.

Niin siinä taas kävi, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Tilanteet muuttuvat, ja suunnitelmat niiden mukana, mutta mitäpä se haittaa. Pääasia, että taas saatiin hyvää syötävää. Kreikan matkojakin (ehkä tarkemmin makuja) tuli muisteltua siinä samalla. On se vain jännä, miten jotkut maut jäävät niin vahvasti mieleen, kuten esimerkiksi juurikin sen juvetsin maku. Ehkäpä jonain päivänä teen vielä sitäkin.

PS.

Ihan luvallista on käyttää tähän ruokaan myös valmiita lihapullia, tai vaikka Boltsi-pyöryköitä! Jos käytät valmiita pyöryköitä, valmistuu tämä pata tosi nopeasti ja helposti. Ja voihan sinulla olla jo pakasteessa ihan itse tehtyjäkin lihapullia, joita myös voit ihan mainiosti tähän ruokaan hyödyntää. Valmiin ruoan lopullinen makumaailma on toki kuitenkin kaikkien osiensa summa, eli lopputulos vaihtelee sen mukaan, miten raaka-aineetkin vaihtelevat.