Eräitä Helsingin reissujemme kohokohtia on käydä tutustumassa meille uusiin
ravintoloihin. Toki sieltä on löytynyt myös joitakin lempiravintoloita, joihin
palaamme mielellään uudelleenkin. Erityisen kiva on käydä ruokailemassa sellaisessa
ravintolassa, jollaista ei omalta paikkakunnalta löydy. Tämänkertaista matkaa
suunnitellessani bongasin vasta pari viikkoa ennen matkamme ajankohtaa avatun
korealaisen ravintolan nimeltään Old Boy BBQ (Ludviginkatu 3-5). Onneksemme
onnistuimme saamaan sieltä pöydän.
Korealainen keittiö oli minulle ennen tätä vierailua aika vieras. Olin
toki joskus tehnyt ruokaa korealaisen ohjeen mukaan, aidoilla korealaisilla (tuliaiseksi
saaduilla) mausteilla maustaen. Tuo kokemus oli niin hyvä, että oli helppo
innostua tästä ravintolatulokkaasta. Halusin pureutua tarkemmin korealaiseen
keittiöön, ja nyt siihen oli mahdollisuus. Ravintolaan saavuttuamme oli helppo
havaita, että tulimme oikeaan paikkaan. Teemaa tukeva sisustus on myös osa
ruokailun nautintoa, ja tässä ravintolassa oli huolella ja taiten tehty
sisustus. Se kertoi sitoutumisesta liikeideaan. Odotusarvo vain kasvoi, ennen
kuin pääsimme edes ruokalistoja tutkimaan.
Asiantunteva ja opastava palvelu on sitä tärkeämpää, mitä vierasperäisempi
ravintola on. Meidän tarjoilijamme oli paitsi ystävällinen, myös avulias ja
innokas perehdyttämään meitä tähän meille uuteen ruokakulttuuriin. Saimme hyvän
tietopaketin tarjolla olevista ruokalajeista, ja niiden yhdistelystä sopivaksi
kokonaisuudeksi. Toki tarjolla oli valmiiksi suunniteltuja menujakin, mutta
koska ruokalistaa netistä etukäteen tutkaillessamme olimme jo löytäneet
itseämme eniten kiinnostavat lajit, pysyttelimme niissä. Näin etenkin, kun
tarjoilijalta saamamme lisätiedot noista ruokalajeista vain vahvistivat mielenkiintoamme.
Mutta ennen niitä oli aperitiivin aika. Raikasta hedelmäsakea, tosin kuvassa on
jo puoliksi juotu sellainen. Melkein unohdin ottaa kuvan, kun kaikki näkemäni
vei mukanaan.
Tässä vaiheessa olin jo rekisteröinyt myös tarjolla olevat
ruokavälineet (lusikka ja syömäpuikot), ja hiukan huolestuin. Mitähän tästäkin
tulee? Olen toki aiemminkin syönyt puikoilla, mutta tunnustan niiden kertojen olleen
säälittäviä esityksiä. No, hitaasti hyvä tuli. Kuulimme kyllä, että haarukka ja
veitsikin olisi saatavilla, mutta päätimme, että näillä mennään. Ruokailun
edetessä tuntui puikkojen käsittelykin koko ajan helpommalta. ”Harjoitus tekee
mestarin”, mutta siihen mestaruuteen on osaltani vielä matkaa. Niin ja sanotaanhan
sitä myös, että ”yrittänyttä ei laiteta”.
Halusimme kumpikin maistaa paria erilaista alkuruokaa, joten päätimme
jakaa ne. Ensimmäiseksi pöytään
kannettiin Dumplings-osiosta Porsaankylki - karamellisoitu shalotti -mandut
sekä niille sopivaa dippikastiketta. Maukasta, herkullista! Kastike
luonnollisesti täydensi makunautinnon.
Seuraavaksi jaoimme korealaisen pannukakun (katkarapu, kalmari,
siianmäti, soija-vihersipulirelissi). Pannukakku oli leikattu neljään osaan,
mikä helpotti annoksen jakamista. Pannukakun jaksaa toki syödä yksinäänkin,
mutta silloin ei muita alkupaloja tarvita. Näin siis, jos tarkoituksena on
syödä kunnon pääruoka. Ai että oli hyvää!
Alkuruoat huuhtelimme alas lasillisella raikasta ja pirteää valkoviiniä,
Glimmerschiefer Riesling Feinherb. Se sopi yllättävän hyvin näille korealaisen
keittiön ruokalajeille.
Pääruokavalintamme oli OLDBOY BBQ, joka valmistetaan vähintään
kahdelle. Valitsimme lihaversion (kuvepaisti, porsaankylki, vasikanposki), ja
lihat tuotiin tarjolle pienen pöytäkokoisen grillin päällä. Grilli oli
tarkoitettu lähinnä pitämään lihasiivut lämpiminä. Ja olihan se nyt kiva yksityiskohta
myös.
Lihojen lisukkeena oli sen seitsemää sorttia dippejä ja
maustekastikkeita. Kippojen sisältö käytiin kyllä tarjoilijan toimesta läpi,
mutta eihän se tieto kauan päässä pysynyt. Arvuuttelimmekin sitten niiden
sisältöä lähinnä maistelemalla. Mieleen jäi tietysti kimchi, ja
kimchi-hollandaise. Erityisen paljon pidin BBQ-päärynästä, ja retikka oli myös
makuuni aivan ehdottomana annosten raikastajana.
Lihojen ja dippien lisäksi pöytään kannettiin eksoottisen näköinen
rasia, joka oli kuin koru. Kannen alta paljastui riisiä. Pöytään tuotiin myös kulhollinen
pieniä salaatinlehtiä, jotka osoittautuivat itse asiassa kaiken senkertaisen syömisen
perustaksi.
Meitä opastettiin valitsemaan salaatinlehden päälle proteiini tarjolla
olevista lihoista. Lihan päälle lusikoimme sattumanvaraisesti eri kastikkeita
ja hiukkasen riisiäkin. Ja sitten vain salaatin reunoista kiinni, ja ääntä
kohti.
Pääruoalle halusimme punaviiniä, ja päädyimme tilaamaan tarjoilijan
meille suosittelemaa Riojan viiniä Alegre
Valgañón. Hyvä valinta jälleen kerran.
Tosi hauskaa näpertelyä tämä sormiruoka. Lihaisakaan bbq-versio ei
tuntunut lainkaan yliraskaalta, kun salaatti oli niin merkittävässä roolissa.
Jaksoimme syödä kaikki lihat. Tosin paria viimeistä lihasiivua tuputtelimme ensin
toinen toisellemme, kunnes kerroin miehelle, että jos hän ei syö viimeisiä
lihapaloja, tulee niille paha mieli. Meni läpi.
Olipahan setti. Enää piti arvuutella vain jälkiruokia, jotka monesti jätän
väliin. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikin näytti
mielenkiintoiselta, kun niitä puolihuolimattomasti naapuripöydästä tirkistelin.
Syötävä jälkiruoka tuntui nyt kuitenkin ylivoimaiselta, ja mieli teki sitä
minun perinteistä ja yleisintä valintaa, espressoa kera sopivan avecjuoman.
Ajattelin ensin, että espressoa ei ole tarjolla, koskapa sitä ei näkynyt
listalla. Hieman häpeillen ja kuiskaten kysäisimme kuitenkin tuon juoman
perään. Minkä sitä mielihaluilleen tekee? No, olihan sitä saatavilla. Ja oi
miten kiva olikaan saada espresso konjakkeineen tällaisissa teemaan sopivissa pikkukipoissa,
eikä niissä tavallisissa. Tämäkin asia oli ajateltu loppuun asti! Näin tuli
meille myös tunne, että kysymyksemme ei sitten niin tahditon tainnut ollakaan.
Aterian lopussa huomasimme, että ravintola olikin syödessämme täyttynyt
ääriään myöten. Menimme sinne nimittäin niin varhain, että olimme ihan ensimmäiset
vieraat sinä iltana. Olimme niin keskittyneitä ruokailemiseen, että emme lainkaan
huomanneet ympärillämme tapahtuneita muutoksia. Havahduimme mukavaan säpinään
vasta, kun oli aika pyytää lasku. Sekin tuli teemalle uskollisesti näin
kauniissa rasiassa.
Tämä oli totta tosiaan mielenkiintoinen makumatka Koreaan! Ihan helposti
voisin tehdä toisenkin Korean matkan tuossa samassa ravintolassa. Ehkä sitten huomaisin taas uusia yksityiskohtia. Tämän ovimaalauksenkin noteerasin vasta, kun olimme jo astuneet ovesta ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti